Lemmikille siedättyminen?? (allergia-asiaa)

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 10:28"]

Entäs jos et siedätykään eläimelle? Ajatteletko vain itseäsi, etkä sitä eläintä? Mikä sen kohtalo on, jos et voikaan olla sen kanssa 13-16 vuotta?

Et voi ajatella tässä asiassa vain itseäsi!

terv. astmaatikkolapsen äiti, eläinrakas

[/quote]

Tätäkin olen miettinyt. Tietenkin. Ihmetyttää muuten, että on kehitetty hoito jopa HIViin, mutta niin arkinen asia kuin allergia vaikuttaa lääketieteen edessä ylittämättömälle esteelle... vai onko joku kuullut allergialääkkeestä, joka vie kaikki oireet lopullisesti pois? Haluan heti ostaa sitä :)

Eläinhän ei siis tulisi minulle vaan ennen kaikkea lapsen iloksi ja ystäväksi (kaikki vastuu ja omistajuus kuitenkin vanhemmilla). Lapsi on toivonut lemmikkiä jo vuosien ajan, ja nyt varhaismurrosiän kynnyksellä katson, että aika voisi olla sopiva sille.

ap

Voi siedättyä. Mä olen testatusti koira-allerginen ja meillä on 4 koiraa. 3 niistä nukkuu meidän vanhempien sängyssä, yksi vanhemman lapsemme sängyssä. Aina kun on pentuja tai tulee uusi koira, niin saan jonkin verran allergiaoireita, iho vähän turpoaa siitä mistä koira nuolee ja aivastuttaa ja nenää vuotaa. Mutta parissa kuukaudessa siedätyn niin etten saa mitään oireita. Mutta mulle siihen että siedätyn, tarvitaan se että EN yritä suojautua allergeeneilta, esim. liika siivous ja se ettei koirat olisi makkarissa tekisi sen etten siedättyisi kunnolla kun ei ole tarpeeksi altistusta. 

Sulla kun on jatkuvasti lääkkeet käytössä kuitenkin niin etköhän niiden kanssa pärjää vaikket varsinaisesti siedättyisikään. Mä en käytä mitään lääkkeitä, paitsi joskus koiranäyttelyissä joissa on tosi paljon vieraiden koirien pölyjä ilmassa ja usein siellä trimmaankin muita kuin omia koiria joista saan oireita.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2013 klo 22:11"]

Voi siedättyä. Mä olen testatusti koira-allerginen ja meillä on 4 koiraa. 3 niistä nukkuu meidän vanhempien sängyssä, yksi vanhemman lapsemme sängyssä. Aina kun on pentuja tai tulee uusi koira, niin saan jonkin verran allergiaoireita, iho vähän turpoaa siitä mistä koira nuolee ja aivastuttaa ja nenää vuotaa. Mutta parissa kuukaudessa siedätyn niin etten saa mitään oireita. Mutta mulle siihen että siedätyn, tarvitaan se että EN yritä suojautua allergeeneilta, esim. liika siivous ja se ettei koirat olisi makkarissa tekisi sen etten siedättyisi kunnolla kun ei ole tarpeeksi altistusta. 

Sulla kun on jatkuvasti lääkkeet käytössä kuitenkin niin etköhän niiden kanssa pärjää vaikket varsinaisesti siedättyisikään. Mä en käytä mitään lääkkeitä, paitsi joskus koiranäyttelyissä joissa on tosi paljon vieraiden koirien pölyjä ilmassa ja usein siellä trimmaankin muita kuin omia koiria joista saan oireita.

[/quote]

Tämähän oli kannustava, positiivinen viesti, kiitos :) Onko muita näkemyksiä / kokemuksia?

ap

Olen koira-ja kissaaleergikko. Lapsuuden kodissani on ollut aina kissoja,eli olen syntymästäni asti siedättynyt niille. Samoin nykyisin minulla on kissoja. Jos menen kylään jossa on kissoja, saan välittömästi allergisia oireita: silmät turpoavat ja vuotavat, aivastuttaa ja iho kutiaa. Tämän pystyn välttämään ottamalla ennen kyläilyä allergialääkkeen. 

Koiria ei itselläni/perheelläni ole ollut, mutta en saa niistä juurikaan oireita, jos menen kylään, jossa on koiria.

Ainoastaan pentukoirista saan oireita, mutta kun se vaihe on ohi, niin ei tunnu missään, ehkä näin keväällä vähän, mutta olenkin myös koivulle allerginen...

Entäs jos et siedätykään eläimelle? Ajatteletko vain itseäsi, etkä sitä eläintä? Mikä sen kohtalo on, jos et voikaan olla sen kanssa 13-16 vuotta?

Et voi ajatella tässä asiassa vain itseäsi!

terv. astmaatikkolapsen äiti, eläinrakas

Meillä oli lapsuudenkodissa koira, jolle olin vähän allerginen. Nyt aikuisena olen allergisoitunut monille asioille ja eläinallergia on todella pahana, olen joutunut päivystykseen asti. Eli ei tule koiraa meille enää, eikä muutakaan eläintä. Koska pidän eläimistä aivan hirveästi, on tämä todella ikävä juttu. Meille hankittaisiin heti koira jos voisi.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 10:28"]

Entäs jos et siedätykään eläimelle? Ajatteletko vain itseäsi, etkä sitä eläintä? Mikä sen kohtalo on, jos et voikaan olla sen kanssa 13-16 vuotta?

Et voi ajatella tässä asiassa vain itseäsi!

terv. astmaatikkolapsen äiti, eläinrakas

[/quote]

Osin samaa, osin eri mieltä. Jos on sitä mieltä, että pienistäkin oireista, jos ei täysin siedäty, aikoo luopua koirasta, ei kannata ottaa ollenkaan. Kun kuitenkin on suht suuri riski että joitain oireita joissain tilanteissa tulee. 

Mutta toisaalta, ei sekään ole maailmanloppu, jos koira joutuu kotia suht nuorena vaihtamaan. Aina voi elämässä käydä jotain miksi ei pystykään enää pitämään koiraa, ja hyvin pidetylle terveelle koiralle uusi koti yleensä löytyy ja koira sopeutuu hyvin. Kannattaa ottaa koira luotettavalta kasvattajalta, joka on valmis tuossa tilanteessa auttamaan hyvän uuden kodin etsinnässä. Itse voisin ap:n kertoman perusteella myydä hänelle pennun enkä pitäisi kiertoon joutumisriskiä suurena, koska tosiaan ap käyttää jo lääkitystäkin allergioihinsa. Sen sijaan jos olisi koira-allergikko, joka ei ole tarvittaessa valmis käyttämään lääkitystä tai käymään siedätyshoitoa, ja vaan jotenkin toivoisi että yhtäkkiä koira-allergia katoaa, niin jäisi ainakin minulta pentu saamatta.

t. 2

Tyhmää leikittelyä omalla terveydellä, jos on kerran jo astmaa ja allergiaa.