Puhutko viisaita palavereissa ja muissa työhösi liittyvissä tilaisuuksissa?

Minä puhun asiaa, työasiaa. Otan esille ongelmia ja sitten pohditaan miten ne selvitetään ja kuka tekee. Olen myös hiljaa jos asia ei suoraan koske työtehtäviäni, kysyn toki jos en ymmärrä kaikkea. En oikeastaan ymmärrä kysymystäsi, ei kai kukaan tule palavereihin viisastelemaan.

Olen sosiaalisten tilanteiden kammoinen, mutta olen silti erittäin hyvä hoitamaan asioita töissä, työroolissani esiintymään palavereissa, esittelytilaisuuksissa tms. Niissä kun on selkeä asia mistä pitää puhua, selkeät ongelmat jotka pyritään ratkaisemaan sillä puheella. Ja alani osaajana minulla on paljon sanottavaa niistä asioista enkä pelkää yhtään niitä sanoa. 

Sen sijaan auta armias jos joudun kohtaamaan naapurin rapussa, menee pasmat ihan sekaisin enkä tiedä mitä sanoa. Usein jos pystyn, pakenen takaisin kämppääni ja odotan että rappu on tyhjä että voin luikahtaa ulos kohtaamatta ketään. Tai jos joudun jonnekin kutsuille joilla pitäisi osata small-talkia, menen ihan puihin ja nyhjötän nurkassa pelkäämässä että joku tulee mun kanssa juttelemaan ja taas nolaan itseni. 

On ihmistyyppejä, jotka palaverissa puhuu ja puhuu ja on täynnä ideoita ja näkemystä siitä, miten asioita pitäisi hoitaa, miten toimintaa kehitettäisiin jne. Sitten he ei kuitenkaan oikeasti tee koskaan mitään - puhuvat vain paljon.

Sitten on se ihmislaji, joka ei koskaan sano mitään, ei ota mitään kantaa mihinkään eikä kysy mitään, vaikka eivät mitään ymmärtäisikään.

En haluaisi kuulua kumpaakaan. Enkä kuulukaan.

Viisaiden puhumisella tarkoitan sitä, että nostatko esiin asioita, jotka ovat jollain tapaa tuoreita tai uusia oivalluksia tai vievät tavalla tai toisella asiaa eteenpäin. Välillä tuntuu, että aika valuu käsistä, enkä keksi mitään viisasta sanottavaa.

En puhu. Puhun asiaa ja kaivan juttua niin kauan kunnes viimeinenkin on sen oikeasti tajunnut, vaikka yrittääkin aiemmin esittää, että olisi ymmärtänyt. Mä olen se joka ottaa asian konkreettiset puolet esiin ja palauttelen termeillä puhuvat maanpinnalle kyselemällä hommista käytännön tasolla. Vähän noloa niille, jos eivät osaa vastata...

Viisaita kai enimmäkseen, kun pakkohan tyôpalavereissa on keskittyä asiaan, ja ajatella jo ennen palaveria, mitä asioita siellâ pitäisi ottaa esille ratkaistavaksi. En kuitenkaan kuvittele olevani mikään besserwisser, koska minusta se on juuri palaverien idea, ettâ kaikki tulee kuulluksi ja ryhmä on viisaampi yhdessä kuin kukaan yksin. Termejä on tietysti pakko käyttää tarpeen mukaan (ei viisastelun vaan niiden asiasisällön vuoksi), mutta työyhteisössä sitä tietysti olettaa, että ne ovat kaikille selviä, kun kerran samalla alalla toimitaan.

Työhön liittyvissä muissa sosiaalisissa tilanteissa pyrin toimimaan työroolini mukaisesti. Työntekijältä odotetaan tiettyä käytöstä ja osaamista ja sitâ on samalla firman kâyntikorttina monella tapaa, joten ihan ei voi heittäytyâ vapaalle, vaikka sitä small talkia tietysti pitäâkin aina harrastaa. Olen keskivertososiaalinen, joten ihan normaalit tilanteet tyôssä tai vapaa-aikana eivät muutenkaan stressaa. Joskus muut tilanteet kyllä.

AP sosiaalisesta paniikista: Yleensä tuollaisista kerostalonaapureista kyllä selviââ sillä, kun toivottaa hyvää pâivää ja jos jotakin muuta tarvitaan niin sanoo vaikka, että eikös ole kiva kun on kevät tulossa/ hurjan sateisia ilmoja pidellyt... tms, mikä ei tarkoita mitäân muuta kuin, että huomio ihmisen läsnäolon ja nyt on taas mentävä... Jos ei edes tunne nimeltä niin tervehtiminen riittänee. jos tuntee hiukan niin voihan sitä kysyä, mitä kuuluu ja katsoa sitten... tuollasista tilanteista on kuitenkin niin helppo kiirehtiä pois, että tuskin niistä kannattaa kovin paljon paineita ottaa. Muissa tilanteissa taas on turha pitäâ itseäân muita tyhmempänä. Jokaista joskus jännittäâ juhlatilanteet jne, mutta jos pitäâ jutut kevyinä ja hyväntuulisina niin ei siinä voi kovin pahasti mennä pieleen vaikka sanoisi mitä. Se on pahinta jos joku yrittäâ small talk tilanteessa saada kauhean syvää keskustelua aikaan. Siinä sitoo keskustelukumppanin liian pitkäksi aikaa samaan aiheeseen ja toisaalta myôs helposti pakottaa hänet mielipiteinensä seinäâ vasten ja siitä on tunnelma kaukana olkoonkin vain joidenkin mielestä "aitoa ja rehellistä" keskustelua sellainen. Aina pääsee helpoimmalla jos osoittaa kiinnostusta keskustelukumppania kohtaan, esim. mistä olet kotoisin, mitä harrastat, mitä työtâ teet ja jokos on kesälomat suunniteltu, jne... sitten kysymyksiä mitkä johtavat keskustelukumppanin kuvailemaan jotakin kokemustaan ja sitten vaan komppailee sitä ja välttää osoittamasta jos onkin jostakin eri mieltä... pääasiahan on se, että on mukavaa, ei se, että ollaanko samaa mieltä kaikesta. Siinä kohtaa yleensä sitten alkaa juttu luistaa muutenkin, kun aina jostakin sivujuonteestakin saa lisâjuttuja... eli aika helpolla pääsee, jos vaan osoittaa vilpitöntÄ kiinnostusta keskustelukumppaneita kohtaan. Ihmiset on yleensä aika upeita tapauksia, kun antaa heidän olla aidosti sitä mitä ovat.

On se kumma kuinka vähän näitä keskusteluja löytyy, aina jostain vuodelta 2009 tai esim nyt vuodelta 2013.

Noh... Olen firmassa, jossa aiotaan tulevaisuudessa ottaa uudenlainen palvelu/tuote mukaan aikaisempaan asiakkaalle suunnattavaan tarjontavalikoimaan. Olen ensimmäisiä sen palvelun tekijöitä ja alusta lähtien huomaan, että firman aikaisempi ajattelumalli ei tule pärjäämään uudessa mallissa. On mahdollista, että sopimustani ei jatketa enää seuraavaan projektiin, mutta uuden tekijän palkkaaminen ei tule olemaan ratkaisu selkeään ongelmaan. Ongelma on eri alojen tietotaito/tietotaidottomuus toisistaan. Alkuperäisen palvelun tarjoajat eivät tiedä mitä tämä uusi palvelu vaatii, ja uuden palvelun tarjoajat (minä mukaan lukien) eivät omaa vuosien kokemusta vanhasta palvelusta (ja tämä tiedon puute katsotaan "typeryytenä"). Rasittavaa olla palavereissa, joissa jos itse on äänessä, niin varmasti sanoo jotain mistä kukaan ei pidä - sama kuinka sen lauseensa kohteliaasti muotoilee.