Monesko lapsi on liikaa?

Mulle olis 4. liikaa. Mun fysiikka ei kestäisi.

Itselläni on nyt kolme lasta ja edelleen kaiho saada neljäs, vaikka järki pistääkin vastaan. Viidennen ajattelisin olevan liikaa (siis itselleni), mutta voi olla, että mieli muuttuisi sitten, kun olisi se neljäs maailmassa ;). Jotenkin poden ikuista "vielä yksi"-vauvakuumetta.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:17"]

Itselläni on nyt kolme lasta ja edelleen kaiho saada neljäs, vaikka järki pistääkin vastaan. Viidennen ajattelisin olevan liikaa (siis itselleni), mutta voi olla, että mieli muuttuisi sitten, kun olisi se neljäs maailmassa ;). Jotenkin poden ikuista "vielä yksi"-vauvakuumetta.

[/quote]

Sulla on tainnut olla helppoja vauvoja? Musta taasen koliikkivauvan (nyt taapero) äitinä tuntuu, että toinen olisi liikaa, mutta ehkä yhteen voin vielä parin vuoden päästä uhrautua.

Kolme on jo mielestäni liikaa. Meillä yksi lapsi ja ollaan puhuttu, ettei toista enää.

En ymmärrä näitä vauvatehtailijoita. Miten joku voi edes haluta neljää tai useampaa lasta. En vaan käsitä!

Mä ymmärrän ikuisen vauvakuumeen, koska itsellänikin on ainainen kaipuu siihen lyhyeen, ohikiitävään hetkeen, kun vauva on juuri syntynyt. Siinä on jotain niin kaunista ja elämänläheistä, ettei sitä voi verrata mihinkään. En erityisesti kaipaa lisää esim. leikki-ikäisiä lapsia, mutta se syntymän hetki... :) En kuitenkaan aio "hankkia" enää kolmea useampaa lasta, en sentään niin tunteideni vietävissä ole.

Mikä siinä neljän tai useamman lapsen haluamisessa on niin käsittämätöntä?

Mulle itselle 4. olisi liikaa jo senkin takia, että mies on steriloitu, olisi siinä selittämistä.  No ei, vakavasti puhuen se 4. olisi liikaa, koska emme mahtuisi autoon, eikä myöskään taloon. Jollekin voi tosiaan olla jo se 2. liikaa ja jollekin 10:kin käy, kai se on asennekysymys!

4 olisi liikaa. Suurin syy olisi taloudellinen huoli. Jos lotossa voittaisi, niin sitten... tai ei sittenkään, kehoni laittaisi vastaan.

2 saa tehdä. jos on pakko.

No  ehkä yksitoista lasta olisi jo liikaa. Meillä kahdeksan lasta ja olisin halunut vielä pari lisää, mutta ikä tuli vastaan :-(

6 voisi olla liikaa. Viidennen voisin joskus vielä haluta jos vain saadaan.

Minulla on 9 lasta ja pari vielä olisi mennyt.

Omalla kapasiteetillani ehkä 14. lapsi tms olisi ollut liikaa. Tosin tajuan hyvin, että jollain toisella se ei sitä ole.

Minulla on yksi lapsi ja on siinä ja siinä, että haluanko toisen. Kolmatta en taatusti halua. Vauvakuumetta ei ole ollut koskaan. Olen 33 v. ja tämä ainokainen on "jo" 11 v.

Viides olisi meille liikaa, kuulostaa vain määränä hurjan isolta. Alunperin kummallakin ollut haaveena kolme lasta. Nyt on kaksi ja ollaan mietitty, että voitais harkita neljättä, kunhan se kolmas on ensin saatu. Neljännessä vaan tulee näitä käytännön ongelmia eteen jo aika lailla. Liikutaanko perheen voimin kahdella autolla vai ostetaanko tila-auto toiseksi. Lisäksi kulut kasvaa aika lailla. Lisäksi töistä jotuuu olla aika pitkään poissa, mutta toisaalta se on kuitenkin aika lyhyt aika, kun miettii paljonko on vielä aikaa käydä töissä.

Minulle henkilökohtaisesti olisi 3. lapsi liikaa. Kaksi allergista lasta joiden kanssa on valvottu öitä ja sairasteltu ja juostu lääkärissä jne. Kiitos ei yhtään enää. Ehkäisynä kierukka ja pelottaa hirveästi että jos se pettää. En halua lasta mutta kykenisinkö tekemään abortin. Tuskin.

ensimmäisen jälkeen epäröin pitkään haluanko toista, koska koin vauvan ensimmäisen vuoden raskaaksi valvomisten vuoksi. sanoisin, että itselleni 2 on hyvä, enemmän voisin ottaa, jos saisi skipata sen ekan vauvavuoden tai jos olisi tae, ettei vauvalle tulisi koliikkia tms. :D mutta joku toinen on vahvempi, minusta ihminen saa tehdä vaikka 20 lasta, jos se on jaksamisen, terveyden ja taloudellisen tilanteen kannalta mahdollista. toki miettisin, kuinka monelle minulla riittää aikaa muuhunkin kuin huomeneeen ja hyvään yöhön...

Mulla on neljä lasta isoilla ikäeroilla ja tuntuu että viides olisi liikaa. Nyt on siis teini, alakoululainen, eskari ja vauva. Nyt pystyn antamaan jokaiselle yksilöllistä aikaa päivittäin. Kaikkien kanssa ehdin jutella, miehen kanssa viedään vuorotellen harrastuksiin , joita on tosi paljon. Toki mietin , että mitäs sitten kun vauvaakin pitää kuskata harrastuksiin - aika loppuisi kesken, mutta sittenhän meidän isoin onkin jo täysi-ikäinen:) Myöskään rahaa ei riittäisi enää viidennelle tai joutuisimme luopumaan matkoista ym.

Onpas täällä suurperheelliset liikkeellä. Itselläni on kaksi ja mulle se kolmas olisi ehdottoman liikaa (välillä olen ajatellut, että oliko jo toinen liikaa mutta tehty mikä tehty). Juuri eilen tajusin tämän asian selvästi, kun kuulin kaverin raskausuutiset. Hänellä siis samanikäiset pienet kaksi lasta kuin minulla ja nähdessäni kaverin pyöristyneen vatsan, ensimmäinen spontaani ajatukseni oli "huh, onneksi ei mulle". 

Henkilökohtainen ja omaan elämään suhteutettava asia.

Omalla kohdalla: tästä vinkkelistä viides. Aina olen toivonut neljää lasta ja ne olen saanut. Koskaan ei voi kumminkaan tietää mitä elämä eteen tuo ja sen mukaan eletään. Aborttia en tekisi missään muussa olosuhteessa, kuin jos joutuisin raiskatuksi tai mahdollinen raskaus osoittautuisi minulle hengenvaaralliseksi. Neljän vanhempana näen vastuuni niistä jo syntyneistä lapsista kuitenkin suurempana, kuin aborttivastaisuuteni (joka kohdistuu vain itseeni). Näen, että jonkun toisen ihmisen toisenlaisessa elämäntilanteessa aborttikin voi olla perusteltu ratkaisu.

(ja en usko, että tälleen anonyymisti pikaisesti kirjoitettu vastaus voi avata kaikkia asiaan liittyviä nyansseja)