Lue keskustelun säännöt.
Olen niin hajalla, ettei ole tosikaan.
26.04.2013 |
Kaikki alkoi viime syksynä kun menin sitten viiden promillen humalassa möläyttämään melko pahasti yhdelle puolitutulle. Pyysin tietenkin jälkeenpäin anteeksi, en todellakaan ollut tarkoittanut sanoa mitään sellaista ja totesin olevani pahoillani mielipahasta, jonka aiheutin.
Siitä alkoi helvetti. Aina kun törmään tuohon naiseen (eli aika usein koska asumme pienessä "kylässä") alkaa armoton haukkuminen. Minut on haukuttu niin alas, etten koskaan kuvitellut, että joku voisi sanoa noin päin naamaa. Joka asiaa minussa on arvosteltu (äitiyttäni, vaatteitani, ulkonäköäni, minua ihmisenä noin muutoinkin).Jopa vanhinta lastani on haukuttu. Minä olen kuulemma se sossuloinen, jonka vanhimman lapsen on käytännössä kasvattanut siskoni (joka muuten asuu melkein naapurissa ja poika tietenkin käy siellä lähes päivittäin ja on paljon öitäkin, ihan siskoni omasta halusta). Jopa se, että olen aina käynyt paljon kalassa esikoisen kanssa, on käännetty niin, että yritän vain esittää hyvää äitiä. Kalastus on minulle ja lapselle tosi tärkeä yhteinen harrastus, mistään todistamisesta ei oikeasti ole kyse.
Minua haukutaan selän takana, puhutaan niin kuin en olisi paikalla vaikka kuulen kaiken (niinhän se on tarkoitettukin). Jos satumme kauppaan samaan aikaan, nainen toitottaa, kuinka taas ollaan ostelemassa kaikenlaista hänen rahallaan (olen kotihoidontuella, viimeisiä kuukausia viedään ja syksyllä olen menossa koulun penkille). Kerran esikoinen oli mukana kun tämä rouva päätti avautua kaupassa. Eräänä kertana tuo nainen kävi myös fyysisesti käsiksi (eikä kukaa tullut väliin...).Mitään pahempia jälki ei jäänyt (naarmuja kasvoissa ja pieni mustelma poskipäässä). Pahemmalta tuntui se nöyryytys.
Nyt viime viikonloppuna avauduttiin myös aviomiehelleni vaikka mies totesi, ettei voisi vähempää kiinnostaa, pidä suusi kiinni. Juttu senkun jatkui ja minut haukuttiin niin alas, ettei ole tosikaan.
Olen yrittänyt suhtautua neutraalisti tähän asiaan. En sano mitään, kohautan korkeintaan olkiani. Olen kuin en välittäisi ja illalla sitten itken sitä, kuinka kukaan ei koskaan tule väliin vaan ovat kuin heitä ei edes kiinnostaisi se, kuinka minua nöyryytetään kaikkien kuullen.Kyllä ne kaikki sanomiset satuttavat tosi pahasti. Eipä silti, että saisin edes sanottua mitään, koska kaikki sanani käännetään minua vastaan, sanoin mitä vain.
Nyt kuulin, että hän on saanut puolelleen muitakin, sellaisiakin henkilöitä, joiden luulin olevan kavereitani. Esim. ulkonäköäni on ruodittu hyvinkin tarkkaan sekä lastenkasvatustaitojani.
Se vei maton jalkojen alta mutta myös itsetuntoni. Tunnen olevani armoton luuseri, josta ei ikinä tule mitään. Vaikka kuinka yritän ajatella, että tuo nainen ei edes tiedä minusta mitään, puhuu vain koska on ilmeisesti hauska mollata ja nöyryyttää minua, en pysty suhtautumaan asiaan kuin se olisi vain hyttysen ininä korvissa.
Olen aina ollut aika ujo ja varautunut mutta nyt olen käytännössä erakoitunut kotiin. En halua liikkua missään, koska tuntuu, että kaikki tuijottavat ja jäävät kuiskuttelemaan selkäni takana. En voi olla yhtään varma, kuka noista tutuista on osallistunut siihen paskan puhumiseen, kuka oikeasti on kaverini.
Minusta tuntuu niin hiton pahalta ja itken nytkin, kun tätä kirjoitan. Tiedän, ettei möläytykseni ollut mikään kiltti mutta en mielestäni ansaitse tätä siltikään.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No möläytyksesi oli varmaan ihan oikeutettu jos on kyse tuollaisesta vihaisesta ja katkerasta ihmisestä.... Tai siis ehkä teit väärin, mutta pyysit kutenkin anteeksi ja se toinen käyttää sitä hyvänä syynä jatkaa ja jatkaa vihaansa......ei kuullosta ihan terveeltä mieleltään. Sinun kannattaisi kirjoittaa ylös mitä nainen sinulle sanoo, ja ehkä jopa tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksesta ja mustamaalauksesta. Tuohan on kiusaamista, lainvastaista tai ainakin moraalisesti väärin.
En tiedä, mulle tuli ekana mieleen että ala liikkua erilaisessa seurassa... Mä en ainakaan kuuntelisi jos joku haukkuisi suu vaahdossa mulle jotain toista. Ihmettelisin vaan että onpas vihaa täynnä tuo ihminen, ja pysyisin loitolla.
Mä rukoilen Jeesusta antamaan sinulle voimaa kestää ja päästä tuosta ikävästä asiasta voittajana ylös. Herra anna ap.lle ystäviä joiden seurassa hänellä on hyvä olla, eikä tarvitse miettiä kenenkään haukkumisia. Herra anna ap.n olla sinut itsensä kanssa, aamen.
En tiedä mitä mieltä olet uskosta, mutta rukoilin nyt kuitenkin puolestasi.
Pöh. Inhottavaa. Tiedät syyllistyneesi huonoon tekoon, mutta rajansa kaikella, ei sinun sitä tarvitse kantaa lopun ikääsi. Kun nöyränä kuuntelet juoruapinan mustamaalaamista vain sen takia, että itsekin olet joskus huonosti käyttäynyt, se vain antaa joillekin pahansuoville henkilöille lisää tilaa - he kuvittelevat että sinua saa kohdella miten hyvänsä. Ja kohtelevatkin. En tiedä mikä heidät siihen ajaa, tilaisuusko tekee sen että ihmisestä tulee viiltävä.
Olen itse kokenut vastaavaa, koska kannan helposti kaikkia vastoinkäymisiäni ja töppäilyjäni mukanani pitkän aikaa (mistä useimmat selviäisivät olankohautuksella, niinkuin jostain känniavautumisesta). Sen lisäksi että koen helposti turhaakin syyllisyyttä, olen myös kiltti, eli en ehdoin tahdoin mene pullistelemaan tai pidä puoliani jos joku haluaa myrkyttää ilmaani. Senkun myrkyttää, kai hänellä on siihen syynsä. Mutta ei sitä silti pitkällä aikavälillä pysty olemaan neutraali tai positiivinen saadessaan koko läjän paskaa niskaansa. Ja jos myrkyttäjä manipuloi useampia ihmisiä samaan vakkaan, inhottavia laumaeläimiä ovat ihmiset pahimmillaan.
En tiedä, miten pääset tuosta suosta, mutta tiedä, että tärkeintä on että pidät itsesi itsellesi rehellisenä. Sinun ei tarvitse olla maahanlyöty, kun olet kerran pyytänyt anteeksi ja ymmärtänyt ja sisäistänyt tekosi jälkeen kuinka olla ihminen. Senhän takia me päätämme seinään lyömmekin - mokaaminen on sallittua, koska se opettaa. Ehkä voit kaiken maineesi menettäneenä mennä kertomaan tämän tuolle juoruavaiselle, mennä keskustelemaan ihmisyydestä ja kanssakäymisestä. Että ei yksi mokaus tarkoita sitä että ihminen olisi yhteisöstään poissuljettu.
Ole hyvä ja viisas ja anna itsesi tehdä virheitä.
Jep, Tuksu ja Julle ja jumalan siunausta ja pari sidukkaa vielä. Ja Panacodia, vaikka vähän pöhöttää naamaa ja nilkkoja.
Jos tuo on totta mitä tuosta tuttavastasi kerrot, niin näkeehän sen kaikki ettei ihan tasapainossa ole. Nuo käsiksikäymiset ja muut... joten pidän aika todennäköisenä ettei kukaan tule väliin sen vuoksi ettei halua itse tulilinjalle. Tuskinpa muut sinusta kovin pahoja ajattelevat, haluavat vain pysytellä poissa tuon hullun tulilinjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:10"]
Minusta tuntuu, että kuvittelet ison osan noista jutuista. Kuulostathyvin nuorelta ja masentuneelta.. oikeastaan vähän Tuksulta koirineen. Sori.
Suosittelen, että menet terveyskeskuslääkärin puheille ensin ja pyydät sieltä lähetettä edelleen mielentervystoimistoon. Mene purkamaan psyk. hoitajalle masennuksen ja huonommuuden tunnettasi. Siinä sivussa hoida arki normaalissa päivärytmissä.
[/quote]
katso ap kun joku antoi sulle hyvän neuvon, tee näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:36"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:10"]
Minusta tuntuu, että kuvittelet ison osan noista jutuista. Kuulostathyvin nuorelta ja masentuneelta.. oikeastaan vähän Tuksulta koirineen. Sori.
Suosittelen, että menet terveyskeskuslääkärin puheille ensin ja pyydät sieltä lähetettä edelleen mielentervystoimistoon. Mene purkamaan psyk. hoitajalle masennuksen ja huonommuuden tunnettasi. Siinä sivussa hoida arki normaalissa päivärytmissä.
[/quote]
katso ap kun joku antoi sulle hyvän neuvon, tee näin
[/quote]
aloittajan kiusaajako se siellä vikisee ja monettako kertaa samassa ketjussa?
Ap taas.
Ei tässä ihan nuoriakaan olla enää, liki 30v. olen. Tuo nainen taasen yli 50v.
En koe, että olisin kovin vainoharhainen tms. Tuskin kuvittelen niitä tilanteita, kun toinen pyöräilee ohi ja toinen heittää jälleen ivaa niskaan. Siitä, että muut ovat menneet mukaan samaan loan heittoon, olen kuullut hyvin luotettavalta taholta (isältäni). Hänellä tuskin on syytä valehdella asiasta. Ja tietenkin olen masentunut tästä asiasta, kuka ei olisi. En minä ole tunteeton.
Menin siis möläyttämään, että hänen poikansa (20v.) on luuseri, en mitään muuta. Poika on narkki, joka on istunut vankilassa ja sai viimeisimmästä kämpästäänkin häädön (sattui asumaan naapurissa ja tiedän, että poliisit olivat tuossa asunnossa tuttu näky). Minun ei ollut tarkoituksena sanoa tuota ääneen, päässäni olen tuota vain miettinyt, mutta niin tuli tehtyä. Kiukku on oikeutettua, sitä en kiellä. Olisin minäkin suuttunut, mutta en koskaan alentuisi samaan kuin hän. Minä kuitenkin pyysin vilpittömästi anteeksi sanomisiani. Mielipide saa olla mutta niitä ei tarvitse ilmaista niin, että se nöyryyttää toista, varsinkin kun kaikki on valetta.
Enkä myöskään hyväksy sitä, että hän vetoaa olevansa oikeutettu haukkumaan poikaani, joka on vasta 6v. On pieni ero arvostella aikuista ihmistä kuin kuusivuotiasta. Tämän olen saanut sanottua hänelle ja sen jälkeen kuuntelin viisi minuuttia huutoa siitä, että onko hänen poikansa muka eri asemassa kuin omani.
En tosiaankaan hakeudu tuon ihmisen seuraan mutta kuten sanoin, tämä on pieni "kylä", jossa on pienet piirit ja väkisinkin törmää epämieluisiin ihmisiin. Sisäsiittoinen jos en paremmin voisi sanoa. En voi lopettaa kaupassa käyntiä sen takia, etten törmää häneen. Mutta en voi myöskään olla huomioimatta hänen sanomisiaan, koska ne tosiaan loukkaavat ja ovat myös valetta, kaiketi niistä saisi syytteen kunnianloukkauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se perusluterialinen syyllisyys. Kun kerran mokaa, sitä täytyy ottaa vastaan maahanlyöntejä. Kovat mimmit lyö tietysti takasin, parjaa, hankkii oman jengin missä puhuu pahaa toisesta osapuolesta jnejne. Hohhoijaa. Kivikautinen hiekkalatikko, missä kukin ajaa omia etujaan sosiaalisessa kuviossa.
Mulle on joskus sanottu, että ei saa ottaa vastaan keneltäkään ilkeilyä, pitää sanoa heti takasin! Muuten "ne" tietää että sulla ei ole rajoja.
Jos en tähän ikään asti ole oppinut sanomaan takasin tuntematta itseäni naurettavaksi ja hölmöksi, miksi sanoisin? Mieluummin annan sen äksyilevän osapuolen hermojen tasaantua. Eikai kukaan tunne perusteetonta vihaa loputtomiin? Ja miten minä itse alenisin jos häviäisinkin? Ei tämä ole mikään valtataistelukenttä, vaan mun elämä, jota elän juuri niillä säännöillä kuin haluan.
Ja mitään uskovaishömppää tässä ei ole takana, jeesukseen uskon lähinnä historiallisten romaanien maailmassa.
Noh minusta on pahempaa haukkua aikuista lasta, kuin sinun 6-vuotiasta, minusta on halveksittavaa halvaksia niitä joita kaikki halveksivat, eli narkkareita. (inhoan laumasieluja) Ihmisiä he, narkkarit, ovat siinä missä muutkin.
mitä tulee tuohon naiseen, niin hän on pelottava ja siksi saanut muut mukaansa, jos eivät hauku sinua, nin tuo nainen ehkä alkaisi vainota heitäkin.
entä jos käsket pitää suunsa kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2013 klo 23:32"]
Jep, Tuksu ja Julle ja jumalan siunausta ja pari sidukkaa vielä. Ja Panacodia, vaikka vähän pöhöttää naamaa ja nilkkoja.
[/quote]
Ihna kommentti :D
Voi raukkaa, hänen poikaansa olet loukannut, sekä hänen äitiyttään. Oletpa ilkeä ihminen kun noin suoraan menet humalassa puhumaan! Ansaitset koko kylän kääntymisen sinua vastaan. Jokainen huono tekosi tullaan tästedes suurennuslasilla katsomaan ja levittämään ympäriinsä.
Voi raukkaa, tuolla rouvalla on kaikenlaista itsensä kanssa tekemistä. Sinä et voi häntä auttaa. Jatka elämääsi eteenpäin äläkä pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No asetu tämän naisen (jonka poikaa olet haukkunut) asemaan. Ilmeisesti möläytyksesi osui arkaan paikkaan. Voi olla että tämä nainen itsekin tietää, miten huonosti hänen pojallaan menee ja tuntee asiasta tuskaa. Me ihmiset olemme toinen toistamme heikompia.
Jospa menet ihan poliisin puheille, sillä tuollainen vainoaminen on rikos. Olet mokannut kerran, ok, mutta se ei tarkoita että sinulle pitäisi saada huudella joka käänteessä. Viisikymppinen kuulostaa tärähtäneeltä, jos oikeasti huutelee kun ajaa fillarilla ohi.. Ei saisi nauraa mielikuvalle, mutta melkein on pakko, onkos tällä naisella vielä sellainen pipo päässä jossa on sellainen häntä, jonka päässä tupsu ja edessä lukee Sanna tai jotain sellaista? :DDD
Asutaankohan me ap:n kanssa samalla paikkakunnalla kun täällä ainakin tuntuu riittävän tuollaista sakkia, joille ei tosin tarvitse edes sanoa yhtään mitään...
On se kyllä rumasti sanottu toisen pojasta, mutta huomasit kai ettei äitikään ihan täyspäinen ole?
En mä osaa neuvoa muuta kuin tehdä rikosilmoitus jos sellaiseen on aihetta, vaikka sekin saattaisi vaan lisätä vettä myllyyn.
Mutta nosta nyt ihmeessä pääsi pystyyn, äläkä pidä itseäsi luuserina moisten kusipäiden vuoksi. Sairaalloisen kateellisiakin ovat sanomistesi perusteella. Ei tuollaisesta roskasakista kannata välittää ollenkaan
Nainen ei ole terve. ja tuo alkaa jo täyttämään häirinnän sekä pahoinpitelynkin tunnusmerkit. Vois tulla linnaa tälle äiskällekin. Tottahan sanoit ja varmaan onkin poikansa luuseri. Ei kestänyt kuulla totuutta. On varmaan ollut itse tooosi hyvä äiti tälle pojalleen. Ainakin jos katsoo hänen tätä kuvailemaasi käytöstä. Kukaan normaali, hyvä ihminen ei koskaan käyttäydy noin. Se nainen on sairas. ja tosiaan, joko yrität pysyä kaukana tai sitten hankit lähestymiskiellon. Kaikki mokailee joskus, ja olet jo kärsinyt tarpeeksi.
Ja se, että hän hyökkää pientä lasta haukkumaan menee jo ihan hulluksi. Lapsi ei ole tehnyt mitään pahaa.
Ap taas.
Olen jo kieriskellyt syyllisyydessä sanomiseni takia. Tiedän, ettei kukaan äiti halua kuulla pahaa sanottavan lapsestaan, en minäkään. En kuitenkaan saa takaisin sanoja, jotka alunperin oli tarkoitettu ihan omiksi ajatuksiksi. Pyysin anteeksi. En kuvittele, että toisen täytyisi pitää minusta tai olla kuin en olisi sanonut mitään mutta minustakin tämä menee jo aivan yli. Toinen haluaa tahallaan nöyryyttää minua haukkumalla kaiken kansan kuullen vaikka sitten kaupassa jossa olen lapseni kanssa (luojan kiitos, tuo 6v. ei ymmärrä kaikkea kuulemaansa). Hän tosiaan haluaa haukkua minua niin, että hän puhuu muille ja tietää minun kuulevan. Saati sitten että huutaa jotakin ohimennessä kun menee pyörällä ohi. Hänen kanssaan on turha edes yrittää puhua järkevästi. Minua ei kuunnella ja kuten sanoin, sanomisiani tulkitaan miten halutaan.
Olen kyllä muutaman kerran harkinnut tekeväni rikosilmoituksen pahoinpitelystä (lievästä sellaisesta, jolle olisi todistajia ainakin kaksi. Asia on eri, kuka sanoo mitä, koska kumpikin näistä ovat tuon naisen suht hyviä kavereita) mutta tiedän, että kostona hän tekisi ls-ilmoituksen (ei se pelota minua mutta en halua siihen rumbaan kun stressiä on muutoinkin ihan riittämiin). Plus että siitä on aikaa jo monta kuukautta eli lääkärintodistusta jäljistä ei olisi.
Ajatukset vain rullaavat sanomisissa koko ajan ja se vaikuttaa myös siihen, mitä teen. Leikkipuistoon meneminenkin tuntuu mahdottomalta, koska pelkään, mitä muut jäävät puhumaan kun näkevät minut (okei, luultavasti eivät mitään. Ehkä.) saati jos törmään tuohon naiseen.
Välillä sitä toivoo, että olisin sanavalmis ihminen, joka osaisi sanoa edes joskus jotain vastaan vaikka sitten vähän kovemmallakin äänellä. Pois muuttaminen on käynyt myös mielessä mutta mies ei ikinä suostuisi siihen.
Puolustaudu? Huuda takaisin, kävele ylpeänä ja välittämättä mistään rinta rottingilla vaikka supistaan selän takana, jos käydään käsiksi, irrota ote sen verran tiukasti, ettei toiste enää oteta kiinni. Ja etenkin, jos käydään lapsesi kimppuun, koita kaivaa se sisäinen tiikeriemosi esiin ja puolusta pentuasi.
Jos alistut kynnysmatoksi, älä ihmettele jos ylitsesi kävellään.
Minusta tuntuu, että kuvittelet ison osan noista jutuista. Kuulostathyvin nuorelta ja masentuneelta.. oikeastaan vähän Tuksulta koirineen. Sori.
Suosittelen, että menet terveyskeskuslääkärin puheille ensin ja pyydät sieltä lähetettä edelleen mielentervystoimistoon. Mene purkamaan psyk. hoitajalle masennuksen ja huonommuuden tunnettasi. Siinä sivussa hoida arki normaalissa päivärytmissä.