Koiraihmiset, kertokaa pahimmat mokat terrierin koulutuksessa/kasvatuksessa
Meille on kohtapuoliin tulossa pieni terrierityttö. Kirjoja on kovasti luettu ja asiaan perehdytty, mutta olisi kiva kuulla ihan käytännön vinkkejä ja kokemuksia siitä, miten ainakaan EI kannata pentuvaiheessa toimia tai tehdä noiden sisupussien kanssa...
Kommentit (16)
Kirjoitin aikaisemmin että pitää vaatia samaa käytöstä pennulta kuin aikuiselta, niin oli heti ihan hyvä viesti siihen perään. Siis viesti nr 12. Joo tietenkin pennut on eri asia monella tapaa, meillä nukkui koira ensimmäisen vuoden sängyssä ja sitten kun muutettiin ei makkariin enää ollut asiaa. Toimi loistavasti. Ja oppii tämäntyyppiset asiat loistavasti uudestaan ja uudestaan. Mutta ne koulutuksen kompastuskivet niin kyllä miettisin, että mitä käytöstä siltä aikuiselta koiralta haluaa ja pennusta asti siihen jo opettaa. Enkä nyt puhu mistään 9-viikkoisesta pennusta, joka ei nyt kaipaa muuta kuin syliä ja ruokaa. Ensimmäisenä vuotena kuitenkin opitaan niitä perusjuttuja.
Miten vieraat tervehditään? Meillä tämä olisi ollut tosi helppo kouluttaa, jos ei joka kerta saisi niitä vieraita ohjeistaa. Mutta ei meidän vieraat kuuntele puhetta, jostain älyttömästä syystä. Remmissä kulkeminen on toinen asia, mistä kyllä alusta asti olisin tarkka, jos ei halua että koira vetää remmissä tai räyhää.
Me esim annettiin koiralle ruoka heti lenkin jälkeen, mikä teki koirasta ihan mielipuolen rappukäytävässä. No lopetettiin ruuan antaminen heti, mutta riuhtominen ja kiire päästä kotiin eivät vieläkään kahden vuoden jälkeen kadonneet. Tilanne on aina hallinnassa jos nami kädessä, ja tilanne pidetään käskyillä kurissa, mutta mikäli näin ei ole epätoivottu käytös palaa päivässä. Olisi huomattavasti helpompi ollut alunperinkin välttää tämä huono käytös.
Nim. jälkiviisautta (nr4)
Kettuterrieri- ja parsonkokemuksella..
Varaudu siihen, että koira voi olla hyvin itsepäinen. Ja että joudut ehkä kokeilemaan monia juttuja, ennenkuin keksit mikä palkinto motivoi juuri sinun koiraasi.
Ok, kiitos 8! Kasvattajakin sanoi, että on ollut jo jonkin aikaa pois noilta foorumeilta, kun ei tosiaan tule kuin paha mieli...
Agilityä ollaan ajateltu, kunhan pentu tuosta kasvaa. Tällä hetkellä mietityttää tosiaan lähinnä nuo pentuajan mahdolliset "mokat".
- ap
Täällä terrierikasvattaja. Minusta sellaista ei olekaan kuin pentuajan peruuttamattomat mokat, ellei sitten suorastaan ole julma ja väkivaltainen. Julmuudella toki voi koiran luottamuksen menettää lopullisesti, mutta muuten, kaikenlainen oppiminen on jatkuva prosessi ja käytöksen ohjaamista voi tehdä kaikenikäisenä. Ei ole niin, että jos kerran pentuna on oppinut "väärin", niin siinä se on, voi voi.
Itse en esimerkiksi usko ollenkaan tuohon että pentuna pitää vaatia samaa käytöstä kuin aikuiselta. Eikä tarvitse. Ei aikuiset koiratkaan niin tee. Pennuilla on erioikeuksia laumassa. Itse en muutenkaan VAADI koiriltani mitään käytöksiä vaan opetan palkkioiden avulla motivoiden niin, että ne itse haluavat tehdä kuten minä ne opetan tekemään. Terrierien kanssa voi vaatiminen olla vähän köyhästi tuloksellista touhua, kun eivät ole kovin miellyttämishaluisia tai monet edes laumasta kiinnostuneita, esim. eristäminen ei monia yksilöitä kiinnosta pätkän vertaa eikä se tunnu niistä rangaistukselta. Itse oon kisannut sekä agissa että tokossa koirineni, ilman että ikinä vaadin mitään tai rankaisen. Mutta ohjaan jatkuvasti käytöstä naksutinkoulutustyyppisellä prosessilla haluamaani suuntaan, arjen ohessa.
Meillä on arkena hyvin rentoa koirien kanssa. Koirat nukkuu sängyssä, ne saa välillä vetää ihan vapaasti hihnassa vaikka nähtyään oravan puussa (annan käskyn sitten jos haluan että tulevat viereen), saavat räksyttää jos huvittaa jne. Mutta minulla on opetettuna käskyt joilla saan tarvittaess akoirat toimimaan juuri niin kuin haluan. Mutta silloin kun ei olla käskyn alla saa olla vapaasti terrieri.
Kiitos, 12! :) Lähtökohtana meillä myös se, että fyysisillä otteilla ja jatkuvalla kieltämisellä ei lähdetä säätämään. Ja se, että vinkumalla, vonkumalla, härkkäämällä ja haukkumalla tms. huomiota kerjäämällä ei saa mitään huomiota osakseen - toivotunlaisesta käytöksestä sen sijaan kehutaan ja asiasta riippuen palkitaan vuolaasti.
Mikä terrieri teille tulee? Minulla on kokemusta cairn-, jackrusselin- ja borderterriereistä. Toki löytyy ihan persoonaerojakin, mutta näistä ehdottomasti kovapäisin on ollut jackrussel. Kaikki ovat älykkäitä koiria jotka nauttivat tehtävistä ja ovat suht helppoja kouluttaa. Teette heti selväksi kuka on pomo. Vaikka kyseessä on kooltan pieni koira, kouluttakaa niin kuin se olisi iso, eli koira ei saa kiskoa hihnassa, ei mene portaissa edellä, ei saa hyppiä vasten jne.
Ei selättämistä - ainakaan jos sulle tulossa 'oikea' terrieri, eikä mikään mainosten pikku buudeli. Irlantilainen, walesi, kettu- ja airis (eli ne oikeat terrierit) vaativat tekemistä ja johdonmukaista koulutusta. Ovat kovapäisiä. Paljon nenäduunia ihan pienestä pitäen. Mut jos kyseessä joku cairn tai silkki, ni eipä tarvii päätänsä vaivata terrierin ominaisuuksien/ luonteen pohdiskeluun. Pelkkiä sohvankoristeita.
Tiesin hyvin että pitää pentuna vaatia samaa käytöstä kuin aikuiselta koiralta, mutta lipsuin tässä jonkin verran. Päästin tervehtimään muita koiria remmissä, mikä pentuna näytti sujuvan ihan hyvin. Tästä kyllä varotettiin minua. No tuloksena kuitenkin remmiräyhääjä, jonka kitkeminen tuntuu todella vaikealta.
Joku kirjoitti tossa jossain toisessa ketjussa aika hyvin isojen ja pienten koirien erosta. Käy vilkaisee, aloitus oli joku valituvirsi.
Seuraatte terveyttä ja ruokailua melko paljon (allergiat). Pysyttelette pois rotuyhdistyken toiminnasta. Käytte säännöllisesti fysioterapeutilla (rakenne monesti huono).
6, mikä tuossa rotuyhdistyksessä on niin pahaa...? Sen verran kasvattajan jutuista olin ymmärtävinäni, niin brassiporukka on aika kahtiajakautunutta sakkia ja mitä tuossa googlettelin, niin keskustelufoorumeitakin näyttää olevan kaksi omaansa.
Brassi-ihmiset ovat hyvin riitaisaa porukkaa, joten toimintaan osallistumisesta saa itselleen vaan todennäköisesti pahan mielen. Koirasi voi myös olla täysin "väärältä" kasvattajalta, joten huihui ja hyihyi vaan ;)
Lajeiksi suosittelen agility ja tokoa. Hakeutuisin myös jonkin agiseuran jäseneksi, jota kautta voi päästä kunnon oppiin. Yksityisissä koirakouluissa on laatu vähän sitä ja tätä. Brassiporukoissa ei myöskään taida olla juurikaan koulutuspuolesta kokemusta, tai ei ainakaan tuloksia.
Brassi-ihmiset ovat hyvin riitaisaa porukkaa, joten toimintaan osallistumisesta saa itselleen vaan todennäköisesti pahan mielen. Koirasi voi myös olla täysin "väärältä" kasvattajalta, joten huihui ja hyihyi vaan ;)
Lajeiksi suosittelen agility ja tokoa. Hakeutuisin myös jonkin agiseuran jäseneksi, jota kautta voi päästä kunnon oppiin. Yksityisissä koirakouluissa on laatu vähän sitä ja tätä. Brassiporukoissa ei myöskään taida olla juurikaan koulutuspuolesta kokemusta, tai ei ainakaan tuloksia.
Ainakaan kenenkään vanhan jäärän miehen ei pitäisi ottaa ainuttakaan ns. oikeaa terrieriä.
Heidän vanhanaikaiset kasvatusmetodit ei todellakaan sovi kyseisille roduille.
Terrin kanssa pitää olla määrätietoinen ja jämäkkä, mutta sopivan pehmeä, mitään selätyksiä ja muita ns.väkivaltaisuuksia ei missään nimessä pidä harrastaa, silleen saa ainoastaan luonnevikaisen lopputuloksen.
up