Mielihalut/toiveet äärilaidasta toiseen (olenko outo?)

se, mitä haluan, vaihtelee todella paljon. Siis sellaisissa asioissa kuten esim. millaisen sisustuksen haluan, millaisen vaatetyylin, millaisen elämäntyylin... yhtenä päivänä/viikkona/kuukautena (ajanjakso vaihtelee) haluan minimalistisen kodin, vain muutamalla värillä harkitusti sisustettuna, toisena päivänä/aikana sitten haluankin yhtäkkiä kaikkea mahdollista, paljon tavaraa, esineitä, värejä, sekalaista huvikumpumeininkiä.

Samoin yhtenä ajanjaksona haluan ison perheen, haluan olla pullantuoksuinen superkotiäiti joka viihtyy kotona, pistää perheensä etusijalle, toisena ajanjaksona haluankin sitten olla itsenäinen, "itsekäs" trendikäs nainen, joka matkustelee, viettää puolet ajastaan kuntosalilla ja muodikkailla ryhmäliikuntatunneilla, käy elokuvissa, konserteissa ja ulkona syömässä, enkä missään nimessä halua enempää lapsia.

toisinaan haluan säästää rahaa ja olla todella ekologinen, toisinaan haluan laittaa rahaa menemään hetken mielijohteesta, koska mietin mitä hyötyä rahan säästämisestä minulle loppujen lopuksi onkaan, eikä se ekologisuuskaan jaksa niin innostaa.

Toisinaan sitten haluan pukeutua trendikkäästi, ostella uusia vaatteita, meikata viimeisen päälle ja käydä kampaajalla laitattamassa väriä päähäni. Toisinaan taas haluan hiukseni mahdollisimman luonnollisiksi, kasvattaa oman maantienharmaan värin takaisin, en halua meikata ja vaatteet ovat täysin sivuseikka, en edes jaksa ajatella mitään kauniisti pukeutumista, pääasia silloin että on mukavaa ja puhdasta päällä, vaikka olisikin sitten virttynyttä ja epämuodikasta.

Yhtenä hetkenä/päivinä/viikkoina/kuukausina haaveilen muuttavani omavaraistalouteen mummonmökkiin metsän keskelle, jonkun ajan päästä sitten haaveilenkin muutosta suurkaupunkiin keskelle vilinää ja kaupungin sykettä.

Jotenkin niin äärilaidasta toiseen nämä minun haluamiseni, ja vaihtuvat edes-takaisin, joskus päivän välein, joskus viikon, pisimmillään taidan olla ollut samaa mieltä jonkun osa-alueen kohdalla ehkä vajaan puolen vuoden ajan.. siitäkin on kyllä jo aikaa.

Olen kuitenkin jo miltei 35-vuotias, jotenkin ajattelisin että tähän mennessä sitä jo tietäisi mitä haluaisi ja halut ja toiveet olisivat jo vakiintuneet.

Tietyssä mielessä myös rasittavaa, esim. tuo lapsiasia, tässä nyt on viimeisiä hetkiä ajatella, että kasvattaako perhekokoa vai ei, eikä päätöstä uskalla tehdä suuntaan eikä toiseen, kun haluni tässäkin asiassa vaihtelee niin radikaalisti suuntaan ja sitten täysin toiseen, ja näin on ollut siis jo niin kauan kuin jaksan muistaa.

(ja sivuhuomautuksena: en kuitenkaan usko kärsiväni mistään maanis-depressiivisyydestä tms. sairaudesta, luonteeni pysyy mielestäni melko samana haluistani riippumatta, aktiivisuuteni ja mielialani samaten.)

...vai onko tää ihan normaalia? suunnilleen samanikäiset, miten teillä?