Vain kavereita miehen kanssa?

No mulla on on kolme miespuolista ystävää. Yksi ollut ihastunut, mutta ymmärsi ettei meistä voisi koskaan tulla mitään. Ystävyys kuitenkin säilyi. Toisen kanssa ystävyys rakoilee, sillä hän ajoittain elättelee toiveita enemmästä ja silloin on otettava etäisyttä. Kolmas on homo ja hän sattuu olemaan paras ja läheisin ystäväni koskaan... Muutoin samoja kokemuksia muiden miesten suhteen... Ei niiden kans voi olla lähemmissä väleissä koska se johtaa siihen että ihastutaan ja kaveruus kariutuu.

Ei onnistu minulta. Sopan sotkee kohtalaisen hyvä ulkonäköni, mukava luonteeni sekä heikko itsetuntoni, joka pistää mut aina flirttailemaan ja hakemaan jonkunlaista ei-kaverillista hyväksyntää, että mun pitäisi kelvata muussakin mielessä kuin vain perusystävällisessä. Oma vikani siis, tämän olen oppinut, enkä enää halaja miespuoleisia ystäviä. Toki mulla on miespuolisia kavereita, kavereiden miehiä (joita, herra parakkoon, en ikinä lähestyisi flirttaillen!) yms., mutta mikään läheisempi ystävyys ei tule kyseeseen. Oon paska sillä tavalla.

Minulla on monta miespuolista kaveria/ystävää, on aina ollut. En ole flirttailevaa tyyppiä enkä ihastu helposti, en usein edes noteeraa tyypin sukupuolta kun olen kaverina kiinnostunut ihmisestä. Muutaman exänkin kanssa olen hyvä kaveri, ja siihen ne suhteet päättyivätkin kun tunsin enemmän kaverillisia kuin romanttisia tunteita.

Olen naimisissa ja mies hyväksyy täysin mun miespuoliset ystävät. Monet niistä on kavereita miehenikin kanssa.

Onhan tuo mahdollista. Samoin kuin se, ettei seurustelun/säädön jälkeen välttämättä mene välit poikki.

Terv. Myös eksiensä kaveri