Voi mulkku! Kavereilla koko ajan tosi hyviä uutisia

Tarkemmin tietämättä mitä paskaa sun elämässä on, niin mieti, onko tuo sun luovuttaja-asenteesi jotenkin hyödyksi sun elämäsi kohentamisessa.

Kateus vie kalatkin vedestä sanotaan. Jos sen sijaan kykenisit miettimään, että vau, olipa hyvä uutinen kaverille, mäkin voisin kokeilla jotain vastaavaa - siitä olisi asenteena sinulle enemmän hyötyä kuin tuosta vittu, mulle ei koskaan tapahdu mitään hyvää, enkä ite aio edes yrittää.

Toivottavasti tuo on sulla siis ohimenevä tunne.

Lue Jari Sarasvuon sisäinen sankari, ja tule tänne vuoden päästä uudelleen.

Mä mietin tänään samaa. Mulla ei ole edes autoa, asun vuokrakaksiossa lapsen kanssa.

Mulla ei ole rahaa kuin sata euroa.

Ja mulla on norovirus.

Yritän kovasti mutta en vaan onnistu. Olen syntynyt onnettomien tähtien alla ;(

[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 18:46"]

Mä mietin tänään samaa. Mulla ei ole edes autoa, asun vuokrakaksiossa lapsen kanssa.

Mulla ei ole rahaa kuin sata euroa.

Ja mulla on norovirus.

[/quote]

Anteeksi, mutta purskahdin nauruun sun vastauksestasi... varsinkin tuo norovirus, ei ihme että on PASKAA kaikki...

Oiskohan kuitenkin niin, että tuosta voi hyvin ajan kanssa päästä eteenpäin, sitkeydellä? Ja elämässäsi on moni asia myös oikein hyvin. Lapsi on perusterve, ilmeisesti sinäkin? Onko työtä? Koulutus? Kavereita? Vanhemmat elossa?

Kaikille tulee joskus tuo fiilis, synkkänä hetkenä, mutta elämänfilosofiaksi se on tosiaan harvinaisen hedelmätön, eikö vaan. Masennus on tietysti sitten jo vähän toinen stoori, se onkin sairaus, eikä siinä rationaaliset jutut auta.

-2-

Niin ja tsemppaan kavereita ja onnittelen ja iloitsen niiden puolesta mutta pettymyksen kyyneleitä pakko vuodattaa kun kukaan ei näe.

Eli kaiken paskan lisäksi olen vielä surkea ihminen.

Norovirustyypille pahoittelut, toivottavasti loppuu pian.

Ihan kun mun elämä. Kaikki on perseestä. Vaikka kuinka yritän, niin kaikki menee pieleen eikä mikään onnistu. Olen epäonnistunut koko minä. Pysyykekin tässä alkaa reistailla, mutta aivan sama. Ei kukaan mua jää kaipaamaan.