Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko kadehdittavan onnellista pariskuntaa?
12.04.2013 |
Sellaista, joista näet, että he ovat tosi onnellisia yhdessä?
Isovanhempani olivat sellaisia. Tapasivat tansseissa aikoinaan ja vaikka oli sota-aikaa ja kaikkea, siinä oli niin toisilleen tarkoitetut ihmiset. Isoäitini oli tosi nätti ja hänen ympärillään pyöri kosijoita, mutta hän ei nähnyt kuin vaarini, joka ei ollut komea, mutta aivan tolkuttoman hauska mies. He eivät koskaan oikeastaan riidelleet jotakin 5 minuutin möksähdystä pidempään, koska olivat aina samaa mieltä asioista.
Äitini puhuu aina onnellisesta lapsuudestaan, kun vanhempiin pystyi luottamaan. Isoäitini hoiti vaarini loppuun saakka ja eli vielä 5 vuotta vaarin kuoleman jälkeen omistautuen lapsenlapsilleen - ja kaikkien yllätykseksi seurustelikin toisen lesken kanssa, kunnes kuolema vei. Tästä leskimiehestä tuli meillekin ystävä.
Mutta tosiaan heidän avioliittonsa oli ihana ja onnellinen. Kumpikin kunnioitti toista ja vaarini oli aikoinaan melko moderni eli hoiti paljon lapsia, joten isoäidillänikin oli oma elämä. Muistan eräänkin kerran, kun kumpikin oli jo 70 +, vaarini pomppi valkoisessa lakanassa pitkin kesämökin pihaa leikkien kummitusta. Isoäitini totesi muka-närkästyneenä, että pitkän avioliiton salaisuus on päättää odottaa siihen saakka, että toinen kasvaa aikuiseksi. Toistaiseksi odotusta ei ole palkittu.
Kommentit (10)
Kadehdin kaikkia pariskuntia. Terveisin katkera sinkku, joka ei kelpaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni. Me olemme aidosti onnellisia ja rakastamme toisiamme äärettömän paljon. Muilta olen kuullut usein, että meistä huokuu se onnellisuus ja se miten hyvä meidän on olla yhdessä.
Olen oikein tyytyväinen omaan parisuhteeseeni. Suhtaudun vähän epäillen sellaisiin parisuhteisiin, jotka näyttävät liian täydellisiltä päälle päin. Onnellisia parisuhteita on, mutta että täydellisiä, tuskin.
En kadehdi koska itsellä on niin hyvä suhde. Meitä muutama on kadehtinut mutta se tuntuu oudolta koska meillä riidellään ikuisuusasioista ja pinna palaa toiseen kyllä säännöllisesti. Kuitenkin meillä on kemiaa ja aivan posketon yhteinen huumori. Ehkä niistä tulee joillekin mielikuva täydellisestä suhteesta mitä suhteemme - eikä varmaan kenenkään suhde - ei ole.
Minä ja mun ihana sielunkumppanini. <3 Olin "tyytyväisessä" parisuhteessa, kasvoin siihen avioliittoon, kuvitellen että toinen hioo toista ja ristiriidat on selvittämistä varten. kunnes väsyin siihen, että aina on jotain hankausta, aina pitää selvittää, ymmärtää, rakastaa, tukea... Otin asumuseron, sanoin, että haluan hetken hengittää ja miettiä. Noh, kävi niin että tapasin nykyisen mieheni, ja muutama vuosi meni hämmentyneenä, että voiko olla niin helppoa, eikä tarvii koko ajan olla varpaillaan. Tulin huomatuksi, huomioiduksi, rakastetuksi. Ja tällä tiellä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä yksi ihanan onnellinen pariskunta. Ovat tosi onnellisen näköisiä yhdessä ja arvostavat toisiaan. Kolikon kääntöpuolena: välillä tuntuu, että haluaisivat olla vain kahdestaan ja lapset tuntuvat jäävän vähän vähemmälle kun aina pitäisi olla sitä kahdenkeskistä laatuaikaa. Mutta tämä olisi jo varmaan sit toisen ketjun paikka :)
Tuttavapiirissä yksi ihanan onnellinen pariskunta. Ovat tosi onnellisen näköisiä yhdessä ja arvostavat toisiaan. Kolikon kääntöpuolena: välillä tuntuu, että haluaisivat olla vain kahdestaan ja lapset tuntuvat jäävän vähän vähemmälle kun aina pitäisi olla sitä kahdenkeskistä laatuaikaa. Mutta tämä olisi jo varmaan sit toisen ketjun paikka :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 13:05"]Minä ja mun ihana sielunkumppanini. <3 Olin "tyytyväisessä" parisuhteessa, kasvoin siihen avioliittoon, kuvitellen että toinen hioo toista ja ristiriidat on selvittämistä varten. kunnes väsyin siihen, että aina on jotain hankausta, aina pitää selvittää, ymmärtää, rakastaa, tukea... Otin asumuseron, sanoin, että haluan hetken hengittää ja miettiä. Noh, kävi niin että tapasin nykyisen mieheni, ja muutama vuosi meni hämmentyneenä, että voiko olla niin helppoa, eikä tarvii koko ajan olla varpaillaan. Tulin huomatuksi, huomioiduksi, rakastetuksi. Ja tällä tiellä edelleen.[/quote]
Olen onnellinen puolestasi. Ja myönnettäköön, olen kyllä myös kateellinen. Kumpa uskaltaisin itsekin :)
Mun vanhemmat oli varmaan omalla tavallaan tosi onnellisia; he olivat kasvaneet yhteen sodan jälkeen, hioutuneet lapsettomuusongelman kanssa ja aina kunnioittivat toisiaan. Myöhemmin tosin sain tietää että mun syntymän jälkeen (äiti 32v isä 37v) ei seksiä enää ollut. Mutta kumppanuutta kuolemaan saakka. Ja minulla onnellinen ja turvallinen lapsuus ja nuoruus.
Omat ystäväpariskunnat ja me kaksi. Onnellisuudella en tarkoita sellaista vaaleanpunaista hattarahörsöä vaan juuri tuota rakastavaa ja arvostavaa kumppanuutta, halua olla toisen kanssa ja perheenä. Myös fyysistä halua toista kohtaan vielä vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. En usko että on kavereillakaan kulissielämää, niin paljon olemme yhdessä että ongelmat kyllä paistaisivat kasvoilta läpi. Rakkaudesta on menty yhteen ja pysytään yhdessä:) Ihmisinä olemme tosi erilaisia, perherakenteet ja tavat on erilaisia mutta elämä sujuu hyvin:)
Kyllä. 2. Toinen on eno vaimoineen ja toinen minä mieheni kanssa..