Suomen historiaa tuntevat
Millainen kohtalo oli yleensä 1900-luvun alun "äpärälapsilla". Onko jossain netissä löydettävissä tietoa asiasta. Lähinnä siis lapsista, joiden vanhemmilla ei ollut varaa huolehtia heistä. Oliko muuta paikkaa, kuin vaivaistalot?
Kommentit (6)
Huutolaiseksi myyminen. googleta huutolaislapset.
Joo, huutolaisiksi joutuivat raukat. Oma isoisoäitini joutui huutolaiseksi 6 vuotiaana yhdessä 10 ja 4 vuotiaiden veljiensä kanssa. Sisaruksista vanhin joutui vielä eri teille kuin pienemmät.
Jo on taas historiaihmiset vauhdissa. Ei todellakaan huutolaisuus ollut mikään normaali tila saati 1900-luvun puolella. Suurin osa ns äpärälapsista eli äitinsä ja mahdollisesti äidin uuden miehen + lapsien kanssa tai isovanhemmillaan. Toki, oli yleisempää laittaa lastenkotiin tai kasvatiksi (jota nyt voi huutolaisuudeksi kutsua) enemmän kuin nykyään, mutta valtaosa eli kuitenkin sukulaisten kanssa. Esimerkiksi mummuni oli piian avioton lapsi vuodelta 1915 ja äitinsä kanssa tuo kahdestaan asusteli, kunnes äiti kuoli mummun ollessa 20v. Rikkaammissa piireissä avioton lapsi oli katastrofi, mutta köyhemmässä kansanosassa aviottomia lapsia siedettiin 1900-luvun alussa jo aika hyvin. Pientä pilkkaa saattoi olla ja sen semmoista mutta naimisiinkin näiden äpärien äidit pääsi aika hyvin, jos vaan oli "hyväluontoinen ja rivakka työihminen".
Mitä aikaa se oli, jota Anna-Liisa kuvaa?
Tuli vielä mieleen, että lukemistani huutolaisista tuntuisi eniten olleen ihan aviolapsia. Se oli äidille kovempi paikka, jos mies kuoli ja jäi seitsemän lapsen kanssa yksin kuin yhden naisen elättää yhtä äpäräänsä. Enemmän niitä tuntui huutolaiseksi joutuneen noista suurista perheistä toisen vanhemman kuoleman jälkeen kuin yksittäisiä harhalaukauksia.
Tuo joka kirjoittaa isoäidistään ja veljistään, niin oliko ne kaikki aviottomia lapsia samalle naiselle? Niitä varmaan oli, jos useampi lapsi syntyi ilman avioliittoa.
Mitä itse huutolaisuuteen tulee, niin miten se eroaa tästä päivästä? Nälkävuosien jälkeen 1800-luvulla hoksattiin, että orvoille pitää joku elatus tarjota. Sitten se piti lasta, joka halvimmalla suostui pitämään. Kilpailutettiin siis. Valvonta oli olematonta ja lapsia kohdeltiin huonosti, mutta täytyy muistaa aikakausi: Kaikilla oli kurjaa ja köyhää. Missä vaiheessa tuosta "rahasta hoidan toisen muksua" tuli sitten hyvä asia, eikä kyse ollut enää huutolaisuudesta? Nykyäänkin ihmiset hoitaa rahasta lapsia, jotka ei voi asua vanhemmilla. Ja nämä lapset monesti kokee tulleensa huonommin kohdelluksi kuin muut lapset. Niin ne koki silloinkin jo. Oliko ero silloin isompi oman ja vieraan välillä kuin nykyään? Omatkin raatoi ja sai selkäänsä, vaikka ehkä vähemmän kuin huutolaislapsi.
Huutolaisuus.