Ruokailukiukku taas kerran

Tiesin naimisiin mennessän että mies on saanut olla lapsena nirso, jota minun kodissani ei hyväksytty ollenkaan ja jota en itse voi sietää ollenkaan. Lapset ovat meillä kohtuullisen kiltisti opetelleen että maistaa pitää mutta jos ei tykkää, ei tarvitse syödä enempää. Syömme koko perhe harvakseltaan yhteisiä aterioita töiden ja harrastusten takia ja itselleni olisi edelleen ihanne yksi yhteinen lämmin ateria/pv. Mies ei syö aamu- tai iltapalaa ollenkaan, joten iltaruoka olisi ainoa aika olla yhdessä ruokapöydässä. Mutta mutta... mies nirsoilee kotiruoan kanssa; syö mieluusti pihviä, savulohta ja erikoismakkaroita tai pitsaa mutta arkiruoan jättää väliin jos vain suinkin pystyy. Ei syö perunaa missään muodossa, ei mitään keittoa, ei mitään kiusausta, ei vihanneksia, ei muuta kalaa kuin kylmäsavulohta eikä kasviksia noin listan alkajaisiksi. Ja minä puren hammasta ja kihisen kiukusta. Onko aikuisen pakko näyttää mallia ja syödä myös sitä halvempaa arkiruokaa vai voiko 40-v mies sanoa että hänen ei ole pakko syödä kun ei halua ja ottaa leipää ruoan sijaan?

Millä saan lapset kasvatettua arvostamaan ihan arkiruokaa kun isä näyttää mallia ettei sitä tarvitse syödä jos ei halua? Millä kasvattaa sitä että aina ei voi syödä kalliita herkkuja? Millä saada lapset omaksumaan terveelliset ruokailutottumukset ja lautasmallin? Nyt ruokailusta on tullut ladattu erikoistilanne, jossa kellään ei ole kivaa :(  Tekee mieli lyödä hanskat tiskiin ja siirtyä leivän syöntiin eikä edes yrittää laittaa lämmintä ateriaa. Spagettia ja jauhelihakastikettakaan ei voi syödä joka päivä.

Tänään taas kerran mies jätti nakkisopan koskematta " ei ole nälkä" ja söi kaksi sämpylää ja karjalanpiirakan jääkaapin edessä seisten. Minä nielin kyyneliä ruokapöydässä ja yritin olla näyttämättä asiaa lapsille. Keskustelu ei auta, miestä ei ole kukaan 40 vuodessa saanut pakotettua syömään mitään jota hän ei halua syödä. Koskaan, missään, ei edes armeijassa.