Ne, jotak meinaa ettei erityislapsia ole olemassa vaan vika kasvatuksessa.
Tervetuloa vaan tai ottaa meidän lapsen kuukaudeksi. Perheen neljäs lapsi. Vauvana ollessaan ajattelin, että tämä ei ole helppo, kuten muut olivat. Lapsi kasvoi ja kasvoi. Rajoja ja rakkautta. Saa sen miljoona kertaa sanoa samasta asiasta. Kiinnipitoja, raivareita yms. On olut jos missä terapioissa. Lääkitystä yhteen jos toiseen vaivaan. Diagnooseja useita. On ollut osastojaksoilla ja tehty monen monta tutkimusta.
Vaikka sitä kuinka kasvattaa, rakastaa, neuvoo, opastaa niin se ei vaan aina mene perille. Tai menee, mutta sitten, kun se ärtymys alkaa ja ei ole toivoakaan, että laantuisi niin ne kaikki hyvät neuvot ja opit tuntuu katoavan taivaan tuuliin.
On kokeiltu yhtä ja toista keinoa. Lapsemme on nyt asunut laitoksessa parisen vuotta. Siellä useamman tahon ammattiauttajia. Silti tilanne sama, kuin ollessaan kotona.
Vieläkö joku sanoo, että diagnoosit ja kasvatuksen puute on hatusta kiskaistuja juttuja?
Kommentit (2)
Ei kai kukaan sano että KAIKKIEN diagnoosit on tekaistuja? Ja eiköhän tuolla kasvatuksella tarkoiteta niitä tapauksia jotka asuvat kotona jne. Mutta se koira älähtää johon kalikka kalahtaa... Ja eiköhän ne erityispiirteetkin ole perinnöllisiä.
No ehkä ne jotka ajattelevat diagnoosien olevan tekaistuja ovat sellaisia "erityisaikuisia". Pullossa kasvaneita ja todellisuudesta vieraantuneita.