Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Raivonhallinta / itsehillintä, APUA!

Vierailija
24.04.2013 |

Onko täällä ketään äkkipikaista äiti-ihmistä, joka on onnistunut hillitsemään hermojaan perhe-elämän ankeuksissa? Millaisilla ajatuksilla tai toimilla olette päässeet pahimman myllerryksen yli heittämättä miestänne tai lapsianne seinään? Nimim. Hyvät neuvot kalliit!

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
24.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan ap hyötyisit siitä, että kartoitat ensin, mikä saa sun hermot palamaan. Eli siis mikä on se mekanismi siellä sun päässä, kun pinna kerta kaikkiaan katkeaa. Onko se kontrollin tarve, etkä kestä sitä ettet voi kontrolloida elämää kuten ennen lapsia? Onko se väsymys, yksinäisyys, arvottomuuden tunne? Vai mikä?

Itseäni auttoi kovasti, kun luin väkivaltaisen miehen haastattelun, jossa hän kertoi väkivallana kumpuavan lapsuudestaan, jossa piti aina olla näkymätön ja kontrolloida itseään. Kun se kontrolli sitten petti, se petti totaalisesti. Minä sain tästä sellaisen ahaa-elämyksen, että myös minulla oma aggressiivisuuteni kumpusi siitä, että olin kiusattu sekä kotona että koulussa. Aina piti olla varuillaan siitä, miten käveli, miten puhui, miten hengitti tai hengittikö ollenkaan, ettei kukaan vaan ärsyyntyisi ja etten joutuisi taas jonkun hampaisiin. Se kasvattaa sisälle mielettömän paineen, jota ei osaa purkaa rakentavasti. Koin että esimerkiksi lasten kiukuttelu oli samanlaista halveksuntaa mitä kiusaaminen, ja koin sen äärimmäisen stressaavana. Minulla ei ollut mitään mekanismeja käsitellä tilannetta, ja hermostuin aina totaalisesti.

Tuon oivalluksen jälkeen on ollut paljon helpompi olla, tiedän mitä päässäni tapahtuu, ja osaan käsitellä vihaa paremmin. Kuitenkin se aggressiivisuus ovat elämässä mitä parhaimpia asioita, jos niitä osaa käyttää hyvään eikä pahaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän kaksi