Lue keskustelun säännöt.
Aargh - menee hermot äidin kanssa
07.05.2013 |
Äitini
- on kuin kaikuni, kun komennan lapsiani. Hän siis toistaa juuri sanomani asian lapselle heti sen perään, kun saan sen sanottua. Tai sitten hän sanoo "totteleppa nyt äitiä".
- saattaa vetää maton jalkojeni alta tai ainakin yrittää sitä. Esim. tänään komensin lapsen omaan huoneeseen nukkumaan (lapsi halusi nukkua kanssani), koska hän ei alkanut rauhoittumaan ja siten esti pienempää nukahtamasta. Tietysti lapsi reagoi huutamalla, jolloin äitini meni hakemaan lasta nukkumaan mummon viereen. Tästä tuli riita minun ja äitini välille, koska sanoin, ettei hän saa puuttua asiaan. Olin antanut lapselle varoituksia ja aikaa yli puoli tuntia rauhoittua eli ihan ekasta riehumisesta en lasta vienyt pois huoneestani. Kun lapsi rauhoittui huoneessaan kävin puhumassa ja päästin takaisin sänkyyni. Tätä ennen äitini oli ehtinyt haukkua minut lapsen kuullen kylmäksi ja sanoa miten häntä säälittää tuo lapsi minun takiani.
- Aiemmin hän itse ärjyi "turpa kiinni" esikoiselleni ja ihmetteli miten minulla on niin pitkä pinna. Hän ei tunnu sietävän esikoista ollenkaan ja suosii tuota säälimäänsä keskimmäistä. Tuon kylmäksi haukkumisen jälkeen kysyinkin, että eikö minulla olekaan pitkä pinna kuten aiemmin sanoin. Ei kuulemma ole. Eli teen niin tai näin, teen äitinä aina väärin. Esikoisen kanssa minulla on liian pitkä pinna ja keskimmäisen kanssa ei pinnaa yhtään, näin hänen mielestään. Tosi asiassa esikoisella on ollut paljon kovempi kuri ja äitini on senkin ollut näkemässä.
Jep pienet ovat murheeni, tosin tämä onkin se pienimmästä päästä oleva. En vain jaksa tätä äiti-tytär suhdetta, jossa on jokin pahasti vialla. Äidin mielestä hän on varmaan ollut hyvinkin hellä ja lämmin, niin hän sen muistaa. Ehkäpä minäkin tulen muistamaan suhteeni omaan tyttäreeni näin ja hän minut kylmänä kuten mummo sanoi. Minä en tosin muista äitini syliä ja hellyyttää, mutta muistan risut ja tukkapöllyt, kiltiksi tytöksi kasvattamisen. Sanoinkin siitä äidilleni tuon riidan päätteeksi. Sanoin, että minulla ei ole muuta kasvatuskeinoa kuin pinnan venytys toisin kuin sinulla oli (uhkailee esikoistani edelleen tuolla vanhalla kasvatuskeinolla). Ja että tänään venytin sitä mielestäni tarpeeksi. Sitä en enää kehdannut sanoa, että en myöskään koskaan ole pystynyt luottamaan häneen tosi vaikeissa asioissa, joihin nuoruudessani olisin tarvinnut tukea, koska meillä ei ole ikinä keskusteltu avoimesti.
Tiedän, että olin ehkä hieman ilkeä sanoissani tänään kuten hänkin (tuo kylmäksi haukkuminen satutti oikeasti), mutta enää en aio olla pelkkä kiltti tyttö. Olen 30+ ja haluaisin tasavertaisen aikuisen suhteen äitiini, en mitään teiniasetelmaa, johon välillä tunnun vajoavani hänen kanssaan. Tämän iltaisen sanan vaihdon perusteella suhteemme tosin tuskin paranee. Hän on kuulemma saanut kuulla tarpeeksi meillä ollessaan.
Kommentit (4)
Miten keskimmäiselle saisi positiivista huomiota? Kun mietit itse, onko äitisi väite täysin tuulesta temmattu, siis siitä että olet esikoiselle liian lapsu ja keskimmäiselle ankara?
Miksi äitisi on paljon seurassanne, jos hänen kanssaan eivät hommat suju? Olisiko parempi niin että lapset kyläilevät äidilläsi joko yhdessä tai erikseen, ja sinä et ole siellä silloin. Tai että äitisi kyläilee teillä ja sinä lähdet muualle siksi aikaa.
Jaksatko arkea ihan hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sait tuon kirjoitukseni perusteella kuvan, että vihaan keskimäistä :-O Miksi oma huone ei ole turvallinen rauhoittumispaikka, varsinkin jos riehuminen häiritsee pienimmän unta. Esikoinen oli jo nukkumassa omassa huoneessa. Meillä on perhepeti ollut käytössä esikoisen syntymästä lähtien kaikkien kohdalla. Meidän petiin saa tulla, jos antaa muille rauhan nukkua ja nukahtaa. Nyt on sitten opeteltu myös omaan huoneeseen ja sänkyyn nukahtamista ihan sen takia, että ollaan päiväkodissa, eskarissa ja töissä ja silloin täytyy saada hyvät yöunet.
Mummon mielestä olin liian ankara esikoiselle (ja tässä hän oli oikeassa), mutta sitten kun löysäsin itselleni asettamia vaatimuksia äitiyden suhteen ja tuli mielestäni normaalimpaan tilaan, hän on sitä mieltä, että esikoista kohdellaan perheemme kuninkaana. Hänen mielensä siis muuttui esikoisen kohdalla sillä hetkellä, kun keskimmäinen syntyi. Esikoisesta tuli hänen silmissään pelkkä ärsyttävä kakara, joka sietäisi saada selkäsaunan ja keskimmäinen on aina altavastaajana, vaikka ärsyttäisi sisaruksiaan miten.
Rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon. Keskimmäisen rakastaminen on vain helpompaa kuin muiden. Vaikka tänään laitoinkin hänet rauhoittumaan omaan huoneeseen, on hän perheemme helpoin ja aurinkoisin tapaus.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 22:41"]
Miten keskimmäiselle saisi positiivista huomiota? Kun mietit itse, onko äitisi väite täysin tuulesta temmattu, siis siitä että olet esikoiselle liian lapsu ja keskimmäiselle ankara?
Miksi äitisi on paljon seurassanne, jos hänen kanssaan eivät hommat suju? Olisiko parempi niin että lapset kyläilevät äidilläsi joko yhdessä tai erikseen, ja sinä et ole siellä silloin. Tai että äitisi kyläilee teillä ja sinä lähdet muualle siksi aikaa.
Jaksatko arkea ihan hyvin?
[/quote]
Kiitos tästä. Sen voin myöntää, että keskimmäinen voi välillä jäädä hieman muiden varjoon sen takia, että hän on oikeasti erittäin helppo lapsi. Tänään hänellä meni yli, mutta sitä tapahtuu äärimmäisen harvoin. Oikeasti olen ankarampi esikoiselle kuin hänelle, koska esikoinen on ollut alusta asti ns. vaativampi, joten en hyvällä tahdollakaan voi allekirjoittaa äitini väitettä. Eniten pelkään, mitä ankaruuteni on aikoinaan vaikuttanut esikoiseen.
Äitini on kausiluonteisesti auttanut minua arjen pyörittämisessä mieheni reissutyön takia. Nyt olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että tämä ei voi jatkua näin ja mieheni onneksi etsii toista työtä. Enää muutaman päivän kärvistelemme ja sitten en näillä näkymin tarvitse äitini apua.
Arjesta selviydyn hyvin ja jaksan ihan hyvin, kun saan pyörittää sitä ilman äitiäni. Äitini ottaa meillä ollessaan ns. emännän roolin eli kävelee ylitseni monessa asiassa. Valitettavasti hän on ainut turvaverkkomme, mutta enää emme pysty turvaamaan tähänkään. Niin paljon selvittämättömiä asioita välillämme näyttää olevan.
Vaikuttaa siltä, että vihaat keskimmäistäsi ja isoäiti on tuon lapsen ainoa turva. Tapasi kohdella lapsiasi ei ole normaali, ketään ei käsketä omaan huoneeseen rauhoittumaan ja samalla ajeta pois turvallisesta paikasta. Miksi muut lapset saavat olla kanssasi, mutta ei keskimmäinen?