Olen totaalisen kyllästynyt pelaaviin lapsiin, muita?

Mitäkö tulee, kielitaitoisia, ongelmanratkaisutaitoisia, silmän ja käden koordinaatiot kehittyy yms. Pelaaminen opettaa myös sosiaalisia taitoja, monissa peleissä tietyn pisteen jälkeen eteneminen on käytännössä mahdotonta ilman toisia ihmispelaajia.

Justiinsa. 24/7 pelaaminen varmaan opettaa sosiaalisia taitoja! Toiset ihmispelaajat on varmaan siellä netinsyövereissä, ei vieressä tai hiihtämässä. Rajansa kaikella.

Siinä on taas joku joka ei jaksa lapsiaan IRL.

Aika kumma juttu että peliaddiktoituneet ovat juuri niitä syrjäyneitä. Ei todellakaan ole normaalia eikä hyödyllistä pelata päivittäin saati monta tuntia yhden päivän aikana.

Ei ne raukat ole päässeet näköjään lomallakaan irti koulukäyttäytymisestä. Koulussahan ne pelaa oppitunnit, välitunnit, ruokatunnit ja varmaan koulumatkatkin. Kurjaa, että loma menee tällä samalla rumballa! Opettaja ei saa ottaa lapselta laitetta pois, mutta olepa sinä reipas aikuinen ja nappaa se vekotin pojalta ja käske katsomaan ympärilleen ja etsimään jotain todellista tekemistä, sinulta kun ei lähde sen seurauksena työpaikka alta.

Meillä ainakin poika opiskelee tietotekniikkaa tällä hetkellä. Kielitaito on ollut huippua koko kouluajan, koska pelit ovat englanniksi. Lisäksi hänellä on kavereita tullut netin kautta ympäri maailmaa. Viime kesänä meillä oli hänen nettikaverinsa kylässä Unkarista.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:31"]

Mitäkö tulee, kielitaitoisia, ongelmanratkaisutaitoisia, silmän ja käden koordinaatiot kehittyy yms. Pelaaminen opettaa myös sosiaalisia taitoja, monissa peleissä tietyn pisteen jälkeen eteneminen on käytännössä mahdotonta ilman toisia ihmispelaajia.

[/quote]

No mäkin olen kyllästynyt, erona vaan se että pelaavat lapset ovat omia poikiani. Pelit vaan on kaikki kaikessa ja vieroittaminen on tosi vaikeaa. No parhaillaan viettävät hiihtolomaa mökillä ilman pelejä, mutta kotiin palatessa se taas alkaa.....

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:04"]

Onhan pelaava lapsi tietysti helppohoitoinen, mutta olen niin kyllästynyt sellaisiin perheisiin, missä vaan pelataan ja lapset vain ajattelevat pelaamista ja puhuvat pelaamisesta. Olemme viettämässä hiihtolomaa tuttavaperheen kanssa ja oma lapseni on kyllästynyt, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan vaan pelkästään pelaavat, pelaavat ja pelaavat ja ruokapöydässä sitten puhutaan pelaamisesta. Välillä ulkoillaan, mutta sisällä vaan pelataan.

Mitä pelaavista lapsista tulee? Kouluhäiriköitä, joilla on nanomillin keskittymisaika?

[/quote]

Minä olin lapsi 90-luvun alkupuolella ja silloin pelaaminen oli ns. nörttien hommaa ja pelaavasta lapsesta ei puhuttu kylillä. Serkkuni omisti NES -pelikonsolin ja toi sen aina mukanaan kun tuli kylään. Kamalaa, mutta aloitin pelaamisen 3-4-vuotiaana ja koukkuunnuin pahasti. Plussana kuitenkin erinomainen kielitaito ja aikuisiällä olet kiinnostunut tietotekniikasta ja peleistä muutekin, siitä tuli minulle ammatti. Työ, josta muuten maksetaan hyvin. ;)

Itse olen ainakin käsittänyt, että kun tullaan yläasteelle ja toiselle asteelle, pelaajat ovat hyväkäytöksisempiä kuin nämä muut. Puhutaan kuitenkin nörttikansasta, joka pelaa fantasiapelejä, historiallisia pelejä, pelejä, joissa on täysin elokuvaan verrattava juoni. Nämä NHL-paukuttajat ja sotapeleistä kiinnostuneet ovatkin sitten ihan eri asia, koska heitä pelit stimuloivat eri tavalla.

Tiedättekö, miten pelien keinotekoista tietoisuutta kehitetään jatkuvasti reagoimaan kuten oikeat ihmiset tekisivät. Enää AI ei tarkoita vain pikselikasaa, jossa vihollinen suorittaa ennaltamäärättyä kaavaa. Kiehtovaa, miksi lapset eivät saisi olla kiinnostuneita peleistä?

Kuten moni harrastus ja ajanviete, myös pelaaminen voi olla haitallista mennessään liiallisuuksiin, mutta peleillä on myös hyödyllisiä vaikutuksia kielitaito on yksi niistä ja onhan se sosiaalistakin toimintaa moni pelaa internetissä ystäviensä kanssa.

Taustatekijät, kuten perhesuhteet ja mielenterveys, vaikuttivat huomattavasti pelejä enemmän kouluhäiriköintiin ja keskittymisvaikeuksiin.

Minä taas olen kyllästynyt telkkaria katsoviin aikuisiin ja fb-riippuvaisiin. Yleensä ovat samoja tyyppejä,

En vain tajua, miksi edes halutaan lähteä jonnekin mökille, jos pitää päästä katsomaan kaikki salkkarit ja voice of jotkut ja vain elämää. Ja sitten ainoa puheenaihe on, että se ja tämä tippui putouksessa ja miksi tämä tippui tuossa ohjelmassa.

Olisivat edes niiden lasten kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:48"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:04"]

Onhan pelaava lapsi tietysti helppohoitoinen, mutta olen niin kyllästynyt sellaisiin perheisiin, missä vaan pelataan ja lapset vain ajattelevat pelaamista ja puhuvat pelaamisesta. Olemme viettämässä hiihtolomaa tuttavaperheen kanssa ja oma lapseni on kyllästynyt, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan vaan pelkästään pelaavat, pelaavat ja pelaavat ja ruokapöydässä sitten puhutaan pelaamisesta. Välillä ulkoillaan, mutta sisällä vaan pelataan.

Mitä pelaavista lapsista tulee? Kouluhäiriköitä, joilla on nanomillin keskittymisaika?

[/quote]

Minä olin lapsi 90-luvun alkupuolella ja silloin pelaaminen oli ns. nörttien hommaa ja pelaavasta lapsesta ei puhuttu kylillä. Serkkuni omisti NES -pelikonsolin ja toi sen aina mukanaan kun tuli kylään. Kamalaa, mutta aloitin pelaamisen 3-4-vuotiaana ja koukkuunnuin pahasti. Plussana kuitenkin erinomainen kielitaito ja aikuisiällä olet kiinnostunut tietotekniikasta ja peleistä muutekin, siitä tuli minulle ammatti. Työ, josta muuten maksetaan hyvin. ;)

Itse olen ainakin käsittänyt, että kun tullaan yläasteelle ja toiselle asteelle, pelaajat ovat hyväkäytöksisempiä kuin nämä muut. Puhutaan kuitenkin nörttikansasta, joka pelaa fantasiapelejä, historiallisia pelejä, pelejä, joissa on täysin elokuvaan verrattava juoni. Nämä NHL-paukuttajat ja sotapeleistä kiinnostuneet ovatkin sitten ihan eri asia, koska heitä pelit stimuloivat eri tavalla.

Tiedättekö, miten pelien keinotekoista tietoisuutta kehitetään jatkuvasti reagoimaan kuten oikeat ihmiset tekisivät. Enää AI ei tarkoita vain pikselikasaa, jossa vihollinen suorittaa ennaltamäärättyä kaavaa. Kiehtovaa, miksi lapset eivät saisi olla kiinnostuneita peleistä?

[/quote]

Niin, kato miten fiksu ja rauhallinen aikuinen sinustakin on tullut.

Herrajumala, tajuatko edes miten karmivalta kuulostat? o.o APUA?!

Pelaajista tulee aivan normaaleja lapsia. Monella katsoa on ne harrastukset lisänä.

Poikani pelaa ja kaikki sen kaverit pelaa. Ovat myös ulkona. Kaikilla paitsi yhdellä on urheilua harrastuksena. Poikani on 9 v. Jossain vaiheessa leikki jää pois. Vielä poika leikkii, mutta sen kaverit ei enää leiki ja ei voi pakottaa ketään leikkimään.

Kannattaa sopeutua asiaan, kun niitä kavereita pitää olla ja mielummin paljon kuin vähän.

Mä pelasin paljon, tosin tein muutakin. Musta tuli FM, luonontieteilijä, töissä tutkimuslaitoksessa Keski-Euroopassa. Koulunkäynti oli helppoa, keskiarvo yli ysin ilman sen kummempaa yrittämistä lukiossakin, joten oli aikaa pelata. Erityinen suosikki oli Myst, mutta kaikki mysteeripelit olivat mieluisia, räiskintäpeleistä taas en välittänyt.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:48"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:04"]

Onhan pelaava lapsi tietysti helppohoitoinen, mutta olen niin kyllästynyt sellaisiin perheisiin, missä vaan pelataan ja lapset vain ajattelevat pelaamista ja puhuvat pelaamisesta. Olemme viettämässä hiihtolomaa tuttavaperheen kanssa ja oma lapseni on kyllästynyt, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan vaan pelkästään pelaavat, pelaavat ja pelaavat ja ruokapöydässä sitten puhutaan pelaamisesta. Välillä ulkoillaan, mutta sisällä vaan pelataan.

Mitä pelaavista lapsista tulee? Kouluhäiriköitä, joilla on nanomillin keskittymisaika?

[/quote]

Minä olin lapsi 90-luvun alkupuolella ja silloin pelaaminen oli ns. nörttien hommaa ja pelaavasta lapsesta ei puhuttu kylillä. Serkkuni omisti NES -pelikonsolin ja toi sen aina mukanaan kun tuli kylään. Kamalaa, mutta aloitin pelaamisen 3-4-vuotiaana ja koukkuunnuin pahasti. Plussana kuitenkin erinomainen kielitaito ja aikuisiällä olet kiinnostunut tietotekniikasta ja peleistä muutekin, siitä tuli minulle ammatti. Työ, josta muuten maksetaan hyvin. ;)

Itse olen ainakin käsittänyt, että kun tullaan yläasteelle ja toiselle asteelle, pelaajat ovat hyväkäytöksisempiä kuin nämä muut. Puhutaan kuitenkin nörttikansasta, joka pelaa fantasiapelejä, historiallisia pelejä, pelejä, joissa on täysin elokuvaan verrattava juoni. Nämä NHL-paukuttajat ja sotapeleistä kiinnostuneet ovatkin sitten ihan eri asia, koska heitä pelit stimuloivat eri tavalla.

Tiedättekö, miten pelien keinotekoista tietoisuutta kehitetään jatkuvasti reagoimaan kuten oikeat ihmiset tekisivät. Enää AI ei tarkoita vain pikselikasaa, jossa vihollinen suorittaa ennaltamäärättyä kaavaa. Kiehtovaa, miksi lapset eivät saisi olla kiinnostuneita peleistä?

[/quote]

Onko tää teidänkin mielestänne tosi karmivan kuuloinen tyyppi? Ihannoitko koneellista elämää?

Ja tiedoksesi, se ei ole tietoinen AI joka niitä pikselimöykkyjä ruudulla liikuttelee, se on tietokoneohjelma.

Sinä pelialalla työskentelevä "ammattilainen", tiedätkö edes mikä A.I on? Sitä ei TODELLAKAAN käytetä jossain typerissä peleissä.

Ei todellakaan, vaan symppis. Harmittaako sua, kun sua ärsyttää pelaavat lapset ja olet ihan varma, että heistä tulee jotain pimeyden hirviöitä ja nyt kun joku kertookin jotain muuta, niin sun jutultas menee pohja?

Olen totaalisen kyllästynyt vanhempiin, jotka syyttävät oman lapsen tylsyydestä muita. Missä on lapsesi luovuus ja mielikuvitus oma ehtoiseen tekemiseen.

Olisihan se ollut kätevää kun muut lapset olisivat ottaneet vastuulleen sinun lapsen viihtyvyydestä.  Ei ne pelit mitään peikkoja ole, jotka auttamatta ahmivat lapsi uhreja. Pelaa vaikka pari erää sanajahtia, niin relaat vähän.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:53"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:48"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:04"]

Onhan pelaava lapsi tietysti helppohoitoinen, mutta olen niin kyllästynyt sellaisiin perheisiin, missä vaan pelataan ja lapset vain ajattelevat pelaamista ja puhuvat pelaamisesta. Olemme viettämässä hiihtolomaa tuttavaperheen kanssa ja oma lapseni on kyllästynyt, kun kukaan ei leiki hänen kanssaan vaan pelkästään pelaavat, pelaavat ja pelaavat ja ruokapöydässä sitten puhutaan pelaamisesta. Välillä ulkoillaan, mutta sisällä vaan pelataan.

Mitä pelaavista lapsista tulee? Kouluhäiriköitä, joilla on nanomillin keskittymisaika?

[/quote]

Minä olin lapsi 90-luvun alkupuolella ja silloin pelaaminen oli ns. nörttien hommaa ja pelaavasta lapsesta ei puhuttu kylillä. Serkkuni omisti NES -pelikonsolin ja toi sen aina mukanaan kun tuli kylään. Kamalaa, mutta aloitin pelaamisen 3-4-vuotiaana ja koukkuunnuin pahasti. Plussana kuitenkin erinomainen kielitaito ja aikuisiällä olet kiinnostunut tietotekniikasta ja peleistä muutekin, siitä tuli minulle ammatti. Työ, josta muuten maksetaan hyvin. ;)

Itse olen ainakin käsittänyt, että kun tullaan yläasteelle ja toiselle asteelle, pelaajat ovat hyväkäytöksisempiä kuin nämä muut. Puhutaan kuitenkin nörttikansasta, joka pelaa fantasiapelejä, historiallisia pelejä, pelejä, joissa on täysin elokuvaan verrattava juoni. Nämä NHL-paukuttajat ja sotapeleistä kiinnostuneet ovatkin sitten ihan eri asia, koska heitä pelit stimuloivat eri tavalla.

Tiedättekö, miten pelien keinotekoista tietoisuutta kehitetään jatkuvasti reagoimaan kuten oikeat ihmiset tekisivät. Enää AI ei tarkoita vain pikselikasaa, jossa vihollinen suorittaa ennaltamäärättyä kaavaa. Kiehtovaa, miksi lapset eivät saisi olla kiinnostuneita peleistä?

[/quote]

Onko tää teidänkin mielestänne tosi karmivan kuuloinen tyyppi? Ihannoitko koneellista elämää?

Ja tiedoksesi, se ei ole tietoinen AI joka niitä pikselimöykkyjä ruudulla liikuttelee, se on tietokoneohjelma.

Sinä pelialalla työskentelevä "ammattilainen", tiedätkö edes mikä A.I on? Sitä ei TODELLAKAAN käytetä jossain typerissä peleissä.

[/quote]

Kyllä se olet sinä, jolla on joku ihmeellinen noitavaino päällä täällä pelaavien lasten ja aikuisten suhteen. Mikä sua noin harmittaa? 

Ja pelaajille tulee aikuisena avioero koska kukaan ei kestä elää addiktin kanssa. T. hoitoalalla..

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:51"]

Pelaajista tulee aivan normaaleja lapsia. Monella katsoa on ne harrastukset lisänä.

Poikani pelaa ja kaikki sen kaverit pelaa. Ovat myös ulkona. Kaikilla paitsi yhdellä on urheilua harrastuksena. Poikani on 9 v. Jossain vaiheessa leikki jää pois. Vielä poika leikkii, mutta sen kaverit ei enää leiki ja ei voi pakottaa ketään leikkimään.

Kannattaa sopeutua asiaan, kun niitä kavereita pitää olla ja mielummin paljon kuin vähän.

[/quote]

Sinä voisit ruveta pikku hiljaa sopeutumaan siihen ajatukseen, että viimeistään kolmen vuoden päästä lapseltasi jää pois leikki, harrastukset ja sosiaalinen elämä (ei, netissä notkuminen EI ole sosiaalista) ja vain se pelaaminen jää.

Vanhempien tehtävä on ottaa peli pois lapselta käskeä menemään ulos. Vanhemmathan sen pelin ovat antaneetkin, heillä on oikeus ottaa se myös pois lapsen edun takia.

Ja ne, jotka perustelevat pelien tuomaa kielitaitoa... Juu, ihan varmaan niin. Lapsi tietää kyllä, mitä tarkoittaa points, start again ja game over. Se siitä kielitaidosta. Käytännön kielitaidosta ei siinä ole kyse. Jos lapsi joutuisi ulkomailla pulaan, ei siitä olisi apua, jos hän osaa sanoa on/off.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 04:47"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 03:51"]

Pelaajista tulee aivan normaaleja lapsia. Monella katsoa on ne harrastukset lisänä.

Poikani pelaa ja kaikki sen kaverit pelaa. Ovat myös ulkona. Kaikilla paitsi yhdellä on urheilua harrastuksena. Poikani on 9 v. Jossain vaiheessa leikki jää pois. Vielä poika leikkii, mutta sen kaverit ei enää leiki ja ei voi pakottaa ketään leikkimään.

Kannattaa sopeutua asiaan, kun niitä kavereita pitää olla ja mielummin paljon kuin vähän.

[/quote]

Sinä voisit ruveta pikku hiljaa sopeutumaan siihen ajatukseen, että viimeistään kolmen vuoden päästä lapseltasi jää pois leikki, harrastukset ja sosiaalinen elämä (ei, netissä notkuminen EI ole sosiaalista) ja vain se pelaaminen jää.

Vanhempien tehtävä on ottaa peli pois lapselta käskeä menemään ulos. Vanhemmathan sen pelin ovat antaneetkin, heillä on oikeus ottaa se myös pois lapsen edun takia.

Ja ne, jotka perustelevat pelien tuomaa kielitaitoa... Juu, ihan varmaan niin. Lapsi tietää kyllä, mitä tarkoittaa points, start again ja game over. Se siitä kielitaidosta. Käytännön kielitaidosta ei siinä ole kyse. Jos lapsi joutuisi ulkomailla pulaan, ei siitä olisi apua, jos hän osaa sanoa on/off.

[/quote]

etpä taida olla juurikaan pelannut nykyajan pelejä... Jos olisit, et löpisisi tuosta kieliasiasta tuollaista sontaa.

Ja kaikki pelaa addiktoituneesti? Ihan vaan tiedoksesi, itse olen aina pelannut vaihtelevasti, joskus joka ilta ja joskus ei yhtään moneen kuukauteen. Luulisi hoitoalalla työskentelevällä olevan sen verran kokemusta ja/tai älliä että tajuaa pelaajiakin olevan monenlaisia.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 04:35"]

Ja pelaajille tulee aikuisena avioero koska kukaan ei kestä elää addiktin kanssa. T. hoitoalalla..

[/quote]