Luettele tähän klassikkokirjoja,

Isaac Asimov: Säätiö

H.G. Wells: Aikakone ja Maailmojen sota

H.P. Lovecraft: Hulluuden vuorilla ja Cthulhun kutsu

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

J.R.R. Tolkien: Hobitti ja Taru sormusten herrasta

William Gibson: Neurovelho

Stanislaw Lem: Solaris, Isännän ääni, Kyberias

Philip K. Dick: Palkkionmetsästäjä

Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

Harry Harrison: Ruostumaton teräsrotta

Siinäpä ensi alkuun.

Kakkosen listasta en ole lukenut kuin tolkienit ja adamsin. mutta on niitä positiivisiakin klassikoita. Itse antaisin tämmöisen listan itsensä sivistämiseksi (en sano, että kaikkienpitää lukea samat kirjat, mutta jotain on hyvä lukea).

Pekka Töpöhäntä (pari sarjan kirjaa)

pari klassikkotyttökirjaa Alcott tai Montgomery ja lisäksi Burnettin Sara Crew/Pkku prinsessa

pari klassikkopoikakirjaa tyyliin Huckleberry Fin tai Tom Saywer ja Erämaan vaeltajat, tms

Narniasarja

Elisabeth Gaskellin wives and daughters

Guy Maupasant jotain novelleja

Tshehov Kirsikkapuisto

jotain joko Bronteja tai J. Austenia (austen on helpomaa ja iloisempaa)

Frederika Runebergia

Ja sit voikin hypätä koko realismin kirjon ohi vaikkapa Terry Pratchettiin.

Harry Potterit

Aika erikoinen toi kakkosen lista:) Fantasiakirjat on ihan jees, mutta maailmankirjallisuuden klassikoita, tuskin. Tolkienilta riittää Taru Sormusten Herrasta, Hobbitti on jo samalla asialla rahastamista... Mun mielestä suomalaisen pitäisi lukea myös omalla äidinkielellään kirjoitettua kirjallisuutta. Vaikka sitten ihan nykykirjallisuutta, jos Waltarit ja Linnat ja Kivet ei nappaa. Venäläisiä lisäisi listaan jokusen, tosiaan toi Tsehov tai Tolstoi vois olla hyvä. Itellä putoaa Tsehov paremmin. Austen on OK, ei nyt mikään klassikko varsinaisesti, mun mielestä kivaa kepeää viihdettä. Bronten sisarukset kaikki on erinomaisisa kirjailijoita, niitä suosittelen. Ja sitten uudempaa esim. Agatha Christie. Yksi mun ihan ehdoton suosikki on Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva.

Mutta lukeminen kannattaa aina. Etsi oma genresi ja anna palaa, äläkä välitä mitä muut väittävät:) 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 08:14"]

Tolkienilta riittää Taru Sormusten Herrasta, Hobbitti on jo samalla asialla rahastamista... 

[/quote]

Toisin päin. Hobitti tuli ensin, ja Taru syntyi kun kustantaja halusi rahastaa samalla asialla. :)

Kevyt fiktiivinen kurssi Suomen historiaa: Välskärin kertomukset ja Täällä Pohjantähden alla, yhteensä noin 2 200 sivua.

Maria Jotunin tuotanto ja Minnan Canth siihen perään.

Googlaa Keskisuomalaisen sata kirjaa ja saat listan.

Täällä Pohjantähden alla on omasta mielestäni tosi hyvä, kannattaa lukea.

Victor Hugon Kurjat on yksi lemppareistani, aika jötkäle, mutta tarina on mahtava.

Monissa listoissa suositellaan Sadan vuoden yksinäisyyttä. Omasta mielestäni se oli vähän sekava ja puuduttava, voisi olla, että nyt aikuisena toimii paremmin.

Tällä hetkellä työn alla on Rikos ja rangaistus, joka vaikutti ihan hyvältä, viime aikoina on vain ollut muutakin tekemistä kuin lukeminen...

Jos vaikka Salingerin Sieppari Ruispellossa (Saarikosken suomennoksena)

sitten hieman tuntemattomampi, ranskalainen Rene Chár Hypnoksen muistikirja (Charin ainoa suomennetu teos, Char on loistava, lue lisää vaikka wikipediasta)

Tolstoin Anna Karenina

Aino Kallas: Reigin pappi

Volter KIlven Alastalon salissa on suomikirjallisuuden klaasikko (arvioitu parhaaksi suomalaiseksi kirjaksi, jokeile jos jaksat lukea, minä vaivoin jaksoin)

Miksi pitää aina noita pölyttyneitä Anna Kareninoja lukea? Oikeastikö niissä piilee ihmiskunnan suurin viisaus? Mun mielestä 2000-luvun ihmiset ovat monella tavalla viisaampia kuin joku 200 vuotta sitten kirjoittanut venäläisen ylimystön edustaja. Toki älykäs ihminen on älykäs ihminen, mutta kyllä mä aloittaisin itseni sivistäminen moderneista klassikoista.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 09:10"]

Volter KIlven Alastalon salissa on suomikirjallisuuden klaasikko (arvioitu parhaaksi suomalaiseksi kirjaksi, jokeile jos jaksat lukea, minä vaivoin jaksoin)

 [/quote]

Ihmettelen miten parasta suomalaista kirjallisuutta voi olla kirja jota kukaan ei jaksa lukea?

Waltarin Sinuhe egyptiläinen on paksu jötkäle, mutta tarina soljuu niin mukavasti että lukiessa pituutta ei edes huomaa. Paikoitellen hersyvän hauska, paikoin syvän traaginen.

Muita suosituksia: Monte Christon kreivi, Kolme muskettisoturia, Horatio Hornblower-sarja, Isä Camillo.

Nro 2 esitti hienon valikoiman, joskin valikoituun makuun.

Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan.

Waltari: Sinuhe egyptiläinen.

Austen: Kotiopettajatteren romaani.

Kivi: Seitsemän veljestä.

Linna: Tuntematon sotilas.

Härkönen: Häräntappoase.

Hugo: Kurjat

Ymmärtääkö noita klassikkoja, jos ei ole perehtynyt ensin niiden merkitykseen ja aikakauteen, jolloin ne on tehty? Muutaman klassikon olen lukenut, ja olleet pettymyksiä, kunnes sitten olen lukenut jostain mitä ne "oikeasti" tarkoittavat ja sitten vasta ovat auenneet.

Monte Christon kreivin olen lukenut, se oli hyvä. Samoin Sieppari ruispellossa, mutta luin sen yläasteella, joten siitä ei ole muistikuvaa, täytyy lukea uudelleen. Ja Harry potterit olen lukenut! :D

Moby Dickiä yritin epätoivoisesti lukea, mutta pääsin vaivoin yli puolen välin, enkä saanut millään luettua sitä loppuun. Sain aina luettua viitisen sivua maksimissaan, kun meni aivot ihan solmuun ja meinasin nukahtaa, teksti oli niin vaikeaa. :( Luen siis pääasiassa dekkareita ja kauhukirjoja (Stephen King esim), lähinnä siis hömppää ja siksi sivistys on nyt paikallaan!

Jos vaikka alottaisin tuosta Taru sormusten herrasta. Mitäs muuta? Jotain elämäkertoja?

Ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 09:33"]

, mutta kyllä mä aloittaisin itseni sivistäminen moderneista klassikoista.

[/quote]

Kuten...? Mitkä lasket moderneiksi klassikoiksi?

Ehdottomasti kannattaa lukea vähän Waltaria, Aleksis Kiveä; Canthia ja Jotunia, niin on jotenkin paremmin sisällä suomalaisessa kulttuuriperimässä. Näitä uusia, kuten Anna-Leena Härköstä, en jaksa ainakaan itse lukea.

Tolkienilta jotain, Brontëa vähän, ja kyllä tuo Wilden Dorian Grayn muotokuva on kyllä ehdottomasti klassikko, johon aina viitataan. Jane Austenin Kotiopettajattaren romaani myös aika must.

Lisäksi lukisin vähän James Joycea, Doris Lessingiä ja ehdottomasti Margaret Attwoodia, esim. "Orjattaresi".

Lukisin myös vähän venäläisiä klassikoita, esim. Anna Kareninaa, tai ainakin kuuntelisin äänikirjana. Pääsee sisälle siihen sielunmaailmaan.

Väliin nappaisin jotain eksoottisempaa tavaraa, kuten Chimamanda Ngozi Adichien "Puolikas keltaista aurinkoa". Sitten tekisin hippimatkan ja lukisin James A. Michenerin "Kohtaamispaikka Torremolinos". Siinä tulee valtava määrä poliittista historiaa samalla. Ja sitten lukaisisin omaksi ilokseni Arturo Perez-Reverten "Etelän kuningatar" -kirjan, niin tulisi huumekartellimeininki vähän tutummaksi.  

Tästäpä hyvään alkuun :-)

Dumas on tosi hyvä (se on muuten Monte Cristo) ja joo, Moby Dick jäi mullakin alkuihinsa, älyttömän tyylsäää.

Jos Dumas:sta tykkää niin suosittelen myös Mark Twainin kirjoja.

Liekö noista sitte kumpikaan tarpeeksi ankeata ja syvällistä päästäkseen kaikkien klassikkolistoille  : ))

Elämänkertoja menee itsellä melkein pelkästään nykyään, ihan paras oli Ibrahimovitzin elämänkerta, vaikka en edes seuraa jalkapalloa. Hyvin kirjoitettu eikä mikään puhtoinen puolustuspuhe todellakaan. Elävistä ihmisistä harvoin saa lukea tuollaista rosoista tarinaa. Sitten on tietty näitä historian suurmiehiä, Napoleonin elämänkerta oli hyvä (H. Lindqvistin versio), ja yllättävän hyvä oli Laila Hirvisaaren Katariina Suuri, vaikka viihteellinen olikin.