Lue keskustelun säännöt.
Ovatko miehenne aktiivisia lastenne suhteen?
22.04.2013 |
Kun olette molemmat kotona, oletteko yhtä aktiivisia suhteessa lapsiinne? Kumpi leikittää, kumpi vahtii, kumpi menee pyyhkimään peppua vessaan kun lapsi huutelee, kumpi antaa syömistä? Kumpi huolehtii missä pikkumenijä viipottaa? Kumpi katsoo että seuraavan päivän tavarat on päiväkotilaisella valmiina? Kumpi lohduttaa itkevää? Kumpi herää yöllä jos lapsi vaikka yskii kovasti ja vaikuttaa sairastuneen?
Eli mitä tarpeita/minkä ikäisiä lapsia teillä onkaan, kumpi hoitaa aktiivisemmin tai jakautuuko teille tasapuolisesti? Ja miten jakautuukaan, oletko tyytyväinen nykytilanteeseen?
Kommentit (15)
Minä (äiti) hoidan ehkä 70%, jos töissä. Mammalomalla 90%, vaikka miehellä on työ jonka vuoksi on paljon kotona. En ole tyytyväinen. Mies tekee asioita yleensä vain pyydettäessä (ja usein tosi nihkeesti). Yöllä saattaa herätä antamaan lapselle yskänlääkettä ennen minua kun on herkkäunisempi. Ja joskus oma-alotteisesti tekee lasten kanssa jotain mikä on hänen omasta mielestään kivaa, esim pyöräilee, tekee pihatöitä tai erinäisiä korjaushommia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh.. Ap:n kysymyksiin vastaus on: minä (äiti) eli teen ihan kaiken lapsiin liittyvän, olin sitten töissä tai hoitovapaalla. Ja en todellakaan ole tyytyväinen miehen osallistumiseen. Ei osaa/huomaa/halua tehdä mitään oma-aloitteisesti, pyytämisen hän taas kokee helposti nalkuttamiseksi.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:03"]
Heh.. Ap:n kysymyksiin vastaus on: minä (äiti) eli teen ihan kaiken lapsiin liittyvän, olin sitten töissä tai hoitovapaalla. Ja en todellakaan ole tyytyväinen miehen osallistumiseen. Ei osaa/huomaa/halua tehdä mitään oma-aloitteisesti, pyytämisen hän taas kokee helposti nalkuttamiseksi.
[/quote]
Sulle ja toiselle vastaajalle - mitä miehenne tekevät työkseen? Ovatko opiskelleet pitkälle tms?
Kun mies on kotona, hän on tosi aktiivinen lastenhoidossa, voin sanoa että oikeastaan hoitaa mielellään lasten syöttämiset ja perushoidon. Ei ollut ennen, mutta asenne on jotenkin muuttunut, kun hän vaihtoi työtehtäviin joissa näkee huonosti voivia lapsia. En tiedä paljonko päivän tapahtumat vaikuttavat häneen, koska hän ei saa työasioista tietenkään puhua, mutta epäilen että sillä on joku yhteys tähän, että hän on jotenkin enemmän iloinen lapsistamme kuin ennen, ja läheisempi heidän kanssaan. Hyvä isä hän oli ennenkin, mutta tuntui tekevän sen enemmän velvollisuudentunnosta kuin ilosta.
Ihan alusta asti hoidettu yhtä lailla ja molemmilla toimii "lapsitutka", hallitaan vaatetus- ja ruokailuhommat, plus puhtaanapito ja kiukku-/tapaturmaitkut. Ruokaa laittaa se joka ehtii, siivotaan kun siltä tuntuu, pyykätään "ristiin" kaikista pyykkikoreista jne. Eihän tuo muuten onnistuisi, ellei molemmilla olisi ollut yhteen muuttaessa arjen hommat hanskassa ja lasten synnyttyä jaettiin ihan ekoista itkuista ja kakkavaipoista asti arjen vanhemmuus. Molemmat ovat olleet hoitovapaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:03"]
Heh.. Ap:n kysymyksiin vastaus on: minä (äiti) eli teen ihan kaiken lapsiin liittyvän, olin sitten töissä tai hoitovapaalla. Ja en todellakaan ole tyytyväinen miehen osallistumiseen. Ei osaa/huomaa/halua tehdä mitään oma-aloitteisesti, pyytämisen hän taas kokee helposti nalkuttamiseksi.
[/quote]
Sulle ja toiselle vastaajalle - mitä miehenne tekevät työkseen? Ovatko opiskelleet pitkälle tms?
[/quote]
Nelonen vastaa: Mun mies on erittäin korkeasti koulutettu, suuressa yrityksessä johtotehtävissä. Vaativan työnsä vastapainoksi tarvitsee lisäksi aikaa urheiluharrastuksiinsa ja pitää aika itsestään selvyytenä, että voi niissä aikaansa kuluttaa. (Mainittakoon että olen itsekin korkeasti koulutettu, mutta eri alalla kuin mies, ja hän ei oikein arvosta minun osaamistani tai ymmärrä minun työni kuormittavuutta. Koulutuksemme puolesta meidän kuitenkin kuvittelisi olevan "tasa-arvoisia")
Tästä on nyt väännetty. Siis minulle on ok, että käy urheilemassa, mutta aloin nyt vaatia että urheilee myös lasten kanssa saman verran. Itse en tällä hetkellä harrasta mitään, koska en pysty miehen töiden vuoksi saamaan jotakin tiettyä iltaa aina "vapaaksi". Toisaalta en myöskään raaski jättää lapsia miehen kanssa kauheasti yksin, koska mies ei oikeasti jaksa hirveästi hoitaa lapsia. Lähinnä katsoo, että pysyvät elossa ja mielellään mahdollisimman hiljaa (työntää PlayStationin eteen, vaikka muuten ei haluaisi lasten pelaavan eli silloin kun minä olen kotona). Ruokaa antaa, jos lapset ymmärtävät pyytää, vauvaa on yrittänyt syöttää kerran ja se riitti.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:07"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 22:03"]
Heh.. Ap:n kysymyksiin vastaus on: minä (äiti) eli teen ihan kaiken lapsiin liittyvän, olin sitten töissä tai hoitovapaalla. Ja en todellakaan ole tyytyväinen miehen osallistumiseen. Ei osaa/huomaa/halua tehdä mitään oma-aloitteisesti, pyytämisen hän taas kokee helposti nalkuttamiseksi.
[/quote]
Sulle ja toiselle vastaajalle - mitä miehenne tekevät työkseen? Ovatko opiskelleet pitkälle tms?
[/quote]
Miehellä on oma firma ja studio kotona. Ei ole korkeasti koulutettu. Olen itse opiskellut pidemmälle. Tulot aika lailla samanlaiset, joten maksetaan kaikki 50/50. Luulen että oma työni on henkisesti ja ainakin fyysisesti paljon rankempaa. En ole vielä päättänyt onko mieheni vaan laiska ja saamaton vai jaksaako hän yksinkertaisesti vaan paljon vähemmän kuin minä (tarvii enemmän unta, vapaa-aikaa, palautumista jne..).
-se toinen vastaaja eli nro 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä korkeasti koulutettu, mies ei. Minä teen henkisesti kuormittaaa työtä, mies fyysisempää työtä, joskin sanojensa mukaan "aivan palikkahommaa". Minulle jää suurin vastuu lapsista, mies on jotenkin hidas ja saamaton, ei huomaa, ei ehdi. Minäkin olen miettinyt, miten paljon on todellista jaksamattomuutta ja kykenemättömyyttä, miten paljon laiskuutta. On toisaalta avuton omissa asioissaankin, saatika että osaisi hoitaa lapset huolella.. mutta kyllä tästä väännetään ja olen erittäin turhautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni osallistuu lasten hoitoon yhtä paljon kuin minä kotona ollessaan. Itse olen nyt äitiyslomalla, joten automaattisesti minä hoidan enemmän koska mieheni käy töissä.
Mutta kotona ollessaan hän viettää aikaa lasten kanssa. Ulkoilee, laittaa välipalat jne.
Olen todella tyytyväinen tilanteeseen :) Jos ei ole kotihommia, vietämme aikaa koko porukan kesken.
Mies osallistuu paljon. Esimerkkejä: vie lapsen joka toinen aamu ja hakee lapsen hoidosta joka päivä + ulkoilee lapsen kanssa hoidon jälkeen / käy kaupassa. Antaa ruuan lapselle jos en ehdi ruuaksi kotiin. Peput pyyhitään varmaan aika 50/50 samoin kuin muut perushoitojutut kuten kylvyt ja muut. Minä hoidan kaikki vaatehuoltoon liittyvät jutut ja repun pakkaamiset, mies laittaisi sinne varmaan villahaalarin kesällä. ;) jos lapsi on kipeä, minä olen se joka valvoo ja lääkitsee, käy minulta paremmin, mies hermostuu eikä tunnista lapsen tavallisuudesta poikkeavia tarpeita niin hyvin ja lisäksi olen aina hyvin huolissani sairaasta lapsesta ja haluan hoivata. Perusarjessa mies tekee tällä hetkellä kyllä enemmän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä homma ei mene ihan selkeästi. Mies tekee töitä kotoa käsin ja pääasiassa vain 2-3 päivää viikossa, mutta ei mitenkään voi antaa lapsille edes yhtä päivää vapaaksi päivähoidosta, kun ei voi kuulemma sitoutua tiettyihin päiviin (ei siis halua).
Toisaalta iltaisin ottaa ulos pihahommiin ja vie pelikentille, kuskaa harrastuksiinkin yhtä paljon kuin minä ja joinakin viikkoina jopa enemmän.
Ei hoida ikinä lasten ruokkimista tai vaatettamista tai nukkumaan laittamista, jos minä olen kotona. Onnistuu näissä hyvin, jos olen poissa. Jos vihjaan, että tarvitsen apua, on se nalkuttamista ja saan huudot ja syyllistämiset päälle.
Aiemmin kun mies oli täyspäiväisesti töissä, ajattelin, että kyseessä on stressi ja siksi ei vain jaksa/pysty hoitamaan näitä asioita, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, ettei vain viitsi, koska kokee näiden tehtävien kuuluvan minulle. Eniten ärsyttää, että hoidan kaiken yhteydenpidon päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin. Kun yritin viimeksi tänään pohtia, mitä tehtäisiin lasten päälle menevien pelien suhteen ja yritin organisoida hommaa toimivaksi, niin mies ärjäisi, että älä pohdi ääneen, kun hän ei jaksa kuunnella.
Pystyy mutta ei viitsi. Olen turhautunut, koska vähintäänkin haluaisin kiitoksen sanan jatkuvasta organisoinnista (ja mielellään konkreettista apuakin). Jos mieheltä kysyttäisiin, olisin minä vain laiska,kun kotityöt ovat jatkuvasti rempallaan ja kehtaan vielä pyytää mieheltä apua lastenhoitoonkin.
Meilläkin päävastuu on minulla, sairaanhoitoon mies ei juuri puutu mitenkään. Tekee mitä käsken, tekee vähän hitaan laiskasti. Suurin helpotus minulle, kun mies vie lapsia vaikkapa ulos. Sellainen selkeä apu minulle. Ruuat annan minä, kylvetyksiä pepun pesuja ja iltasatuja hoidetaan molemmat. Paljon olisi miehellä skarpattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on alusta lähtien ollut melkeinpä aktiivisempi kuin minä tällä saralla; hän on muutenkin vain perustemperamentiltaan minua touhukkaampi. Eli minulla ei ole ollut moitittavaa. FM on kummankin koulutus ja olemme töissä tavanomaisina työaikoina.
Meillä mies aina töissä.... Lomilla hoitaa.