Lue keskustelun säännöt.
Periytyvätkö ikäerosuhteet?
18.02.2013 |
Teiniäitiyshän periytyy mutta miten on näiden isänikäisten kanssa naimisiinmenevien laita? Tai hankkiiko poikakin itselleen nuoren vaimon?
Kommentit (17)
Ei kai. Nuorena perheenperustaminen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tapauksen, että isällä ja äidillä oli parikymmentä vuotta ikäeroa. Tytär avioitui sitten äitinsä ikäisen miehen kanssa, olivat ihan samaa vuosikertaa ja etäisiä tuttuja. Perheen pojan vaimo on suunnilleen hänen itsensä ikäinen.
No, mulla ja mun miehellä on 4vuotta ikäeroa, mies on nuorempi. Mun mummulla ja papalla on sama ikäero samoin päin samoin mun äidin mummulla ja papalla. En tosin tienny tätä ennenkuin jo seurusteltiin ja äitini alkoi asiasta kertomaan. Hauska sattuma! Mun vanhemmilla on sama ikäero tosin perinteisesti isäni on vanhemi eli eivät "kuulu joukkoon"..
En tiedä periytyvyydestä tai siitä mikä lasketaan ikäerosuhteeksi. Äidillä ja isällä ikäeroa kymmenen vuotta, minulla ja miehelläni kaksitoista. Siskoni taas on naimisissa ikäisensä miehen kanssa. Tapauskohtaista?
Äitini seurustelee itseään 9v nuoremman kanssa ja itse 6vuotta vanhemman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt tätä pariinkin otteeseen. Isovanhemmillani on 9 vuotta ikäeroa, samoin vanhemmillani. Olen aina kokenut viehättyväni itseäni vanhemmista ja mieheni on minua 7 vuotta vanhempi. Eli äitini äidillä, minun äidilläni ja minulla on meitä vanhemmat miehet. Kieltämättä erikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun puhutaan periytyvyydestä, yleensä tarkoitetaan ominaisuuksien geneettistä periytyvyyttä. Teiniäitiydessä ei ole kyse sellaisesta periytymisestä, kun mitään teiniäitiydelle altistavia tai sitä aiheuttavia geenejä ei ole. Teiniäitiyden "periytyvyys" on vuorovaikutussuhteiden, sosiaalisen käyttäytymismallin ja ongelmanratkaisukeinojen omaksumista omilta vanhemmilta. Sama pätenee siihen, minkä ikäisen kanssa pariutuu, mutta se voi olla monimutkaisempaa. Usein väitetään, että isättä kasvaneet naiset mielellään pariutuvat vanhemman miehen kanssa (riippumatta siitä, minkä ikäisen miehen kanssa oma äiti on pariutunut), mutta lienee täysin mahdollista, että jos suvussa kulkee malli avioitua vanhemman miehen (tai naisen) kanssa, voi malli siirtyä eteenpäin.
En usko että periytyy, mutta väistämättä lapset oppivat vanhemmistaan. Joten uskon em. perheissä kasvaneiden olevan avoimempia asialle, vert. sellaiset joiden vanhemmat n. saman ikäisiä. Riippuu myös siitä onko kokemukset positiivisia vai negatiivisia, tosin ottaahan moni alkoholistin lapsi kumppanikseen alkoholistin, toisaalta osa sitten saattaa myös etsiä töysin absolutistia kumppania.
Mutta uskon em. perheissä kasvaneiden olevan avoimepia asialle. Samaan tapaan mitä ihminen voi oppia monta muuta asiaa lapsuudenperheestä, niin kai tuonkin. Lähinnä tarkoitan suvaitsevaisuutta asiaa kohtaan, eli ei anna iän määritellä kehen ihastuu ja kehen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö käytännössä? Mä tiedän nuorena lapsia saavia perheitä ja se selvästi periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmillani on 13 vuotta ikäeroa ja äitini sisko on naimisissa 25 vuotta vanhemman miehen kanssa. Itse olen pariutunut oman ikäisteni kanssa tähän asti, mutta erottuani olen alkanut tuntea vastustamatonta vetoa 12 vuotta vanhempaan mieheen, joka on elämäntilanteensakin puolesta kanssani aivan eri sarjaa - kyseessä ei siis ole "ikä on vain numero" -tyyppinen tilanne vaan aito epätasapaino minun ja tämän miehen välillä.
Kieltämättä mietin, voiko asiaan vaikuttaa lapsuudessani kotoa saadut mallit. Olin paljon tekemisissä omien vanhempien lisäksi mainitun tädin perheen kanssa.
Kaikki eivät ehkä onnistu saamaan nuorempaa tai vanhempaa puolisoa vaikka haluaisivat. ;)
Anopilla ja apella oli 25 vuotta ikäeroa, miehellä ja mulla on 2 kk. Mies jäi alaikäisenä puoliorvoksi ja vastustaa suuria ikäeroja suhteissa.
Ei ole periytynyt ainakaan meillä. Isoäidillä ja isoisällä oli aikoinaan tosi suuri ikäero, isoäiti kuolikin siften yllättäen jo nuorena ja isoisä siitä muutaman vuoden päästä vanhuudenvaivoihin.
Lopputuloksena oli se, että äiti ja hänen sisarensa jäivät alaikäisinä lapsina täysorvoiksi. Ainakin minun äitini elämä muodostui huomattavasti erilaiseksi kuin mitä se olisi voinut olla, jos olisi ollut edes yksi vanhempi huolehtimassa ja kannustamassa.
Tällainen ei ole tosiaankaan meillä periytynyt emmekä suhtaudu avoimesti kuusikymppisiin miehiin, jotka hankkivat vielä lapsia vaimojensa kanssa. Onhan näitä ihan valtakunnanpolitiikan huipultakin. Luulevat ilmeisesti olevansa kuolemattomia tai ainakin, ettei niille nuoremmille vaimoille satu mitään onnettomuutta, syöpää tai muuta.