Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan nainen haluaa urheilijan puolisoksi?
22.04.2013 |
Se olis kyllä vihoviimeinen kohtalo, jonka haluaisin itselleni kuvitella.
Aina koko elämä menisi täysin toisen ehdoilla. Ja luultavasti kuvioon tulisi pettämistä ym. Koko maailma olisi tietysti asiassa kuin asiassakin tämän urheilijatähden puolella ja itse saisit koko ajan selitellä olemassa oloas.
Kateellisia ihmisiä unohtamatta, jotka tekisivät ilkeydellään elämästä helv....
En mä ymmärrä miksi naiset tuollaista hinkuaa. Eikö ole mitään omia tavoitteita tai unelmia elämässä?
Kommentit (14)
Jos ei saa puolisoksi urheiljaa, muusikkoa tai ulkomaalaista, niin on aika säälittävää turvautua johonkin perusjunttiin sohvaperunasuomalaismieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 00:27"]
Saitko pakit joltain urheilijalta? Miksi tuollaista edes kukaan miettii?
[/quote]
En. Etkö ymmärtänyt? Se on viimeinen asia jota haluaisin... Tuli vaan mieleen kun miettii noita pettämisjuttuja ym ja sit miten noista urheilijavaimoista puhutaan aina niin rumasti. Ja tavallaan myös huolestuttaa niiden kohtalo, kun kaikki on sen miehen varassa, et jos se häipyy niin mitäs sitten ku olet toisen armoilla ollut koko elämäs.. Ap
Miksi sä kuvittelet, että urheilijamies pettää sen helpommin?
t. Entinen huippu- urheilija, ikinä en ole vaimoani pettänyt.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 00:39"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 00:27"]
Saitko pakit joltain urheilijalta? Miksi tuollaista edes kukaan miettii?
[/quote]
En. Etkö ymmärtänyt? Se on viimeinen asia jota haluaisin... Tuli vaan mieleen kun miettii noita pettämisjuttuja ym ja sit miten noista urheilijavaimoista puhutaan aina niin rumasti. Ja tavallaan myös huolestuttaa niiden kohtalo, kun kaikki on sen miehen varassa, et jos se häipyy niin mitäs sitten ku olet toisen armoilla ollut koko elämäs.. Ap
[/quote]
No aika katkeran sävyinen avautuminen vaan urheilijan puolisona olemisesta, kuulostaa et ois jotain omakohtaista kokemusta :)
Pettäminen ei varmaan ole ammatista kiinni, taviksetkin pettää, niitä juttuja vaan ei revitellä iltalehtien kansissa. Ja kyllä urheilijoiden puolisoillakin voi olla oma koulutus ja ammatti, jota harjoittavat - ei elellä pelkästään toisen lompakon varassa.
Koska huippu-urheilija on näyttämisenhaluinen,ainakin keskustelun perusteella. EN PETTÄNYT minäkin. T. kunnon mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en ainakaan haluais huippu-urheilijan puolisoksi. Syynä ihan se, että itseä ei kiinnosta urheileminen tippaakaan. Hyötyliikun kyllä omaksi ilokseni, mutta en haluais omaa ja perheen elämää sitoa sellaisen asian ympärille, joka ei vois vähempää kiinnostaa.
Pettämistä en osaa tossa kuviossa ajatella, eiköhän niitä pettäjiä oo aina ja kaikkialla yhtä lailla. Mediaa kyllä vierastan.
Mut kuvittelen, että JOILLAKIN naisilla voi olla halu saada julkisuutta puolison rinnalla, jos omat rahkeet ei riitä kuuluisuuteen. Onhan näitä BB-tyrkkyjäkin sun muita.
Julkisuus ja raha ovat aina kiehtoneet naisia. Menestyvä urheilija on kuuluisa ja tienaakin kohtuullisesti, riippuu tietysti paljon lajista.
Toisekseen urheilijat ovat fyysisesti (ja henkisestikkin) kovakuntoisia ja siitäkin voi olla jotain iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 00:24"]
Eikö ole mitään omia tavoitteita tai unelmia elämässä?
[/quote]
Sulkeeko nämä jotenkin toisensa pois?
[quote author="Vierailija" time="22.04.2013 klo 08:07"]
Miksi sä kuvittelet, että urheilijamies pettää sen helpommin?
t. Entinen huippu- urheilija, ikinä en ole vaimoani pettänyt.
[/quote]
Tilaisuus tekee varkaan... Luulisin että esimerkiksi Kimi Räikkösen näköisellä kaverilla naisseuran hankkiminen on aika helppoa huippu-urheilijana, verrattuna siihen että ajaisi HKL:n bussia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä sä olet saanut päähäsi, että urheilija automaattisesti pettää? Ja mitä tulee toisen ehdoilla elämiseen, niin suhtauduin siihen aikanaan niin, että nyt hän, joskus sitten minä. Ei koko elämä mene toisen ehdoilla. Ja pitää olla itsenäinen puoliso, joka ei ripustaudu. Nyt se olen minä, joka teen uraa ja päälle yöt opiskelen ja mies, joka hoitaa lapset ja huushollin. Ja urheiluttaa lapset. Enkä silloinkaan elellyt puolisoni lompakolla, vaan kyllä siinä tehtiin töitäkin, että sponsorisopimuksia hänelle saatiin, ettei ollut minun lompsani vain käytössä.
Ainoa riesa on julkisuus. Se tulee menestyksen myötä, ja urheilija ei ole hakemassa julkisuutta. vaan nimenomaan sitä urheilusaavutusta. Se rakkaus ja intohimo on juuri se urheilu ja kilpailunhalu, halu näyttää enemmän itselleen, että pystyy ja voi voittaa. Moni tuntee olonsa kiusaantuneeksi muiden tuijottelusta, kun seisoo kaupan kassajonossa ja välttelee ruuhka-aikoja. Julkisuus ei useimpia kiinnosta, haastattelun antaminen kuuluu lähinnä urheilijan kohteliaisuuskäytökseen. . Moni urheilija on syrjäänvetäytyvä tyyppi, ja aika epäsosiaalinenkin oman porukkansa ulkopuolella.. Kun on oltu porukalla liikkeellä, niin aika usein on jääty toisten koteihin sitä baaria pitämään. Julkisille paikoille eivät niin innokkaasti mene juhlimaan.
Kateuteen ei myöskään ole juurikaan syytä, sillä jokainenhan voi kokeilla, mitä se on treenata 4-5 tuntia päivässä teinistä lähtien, syödä oikein, levätä oikein ja tavoitella aina uutta ennätystä. Kunnolla rahaa tienaa vain harvat ja tosi valitut, kuten formulastarat ja jääkiekkostarat. . Yleisurheilussa palkkiot on pikkuperunoita. Mainoseuroja, itse kisapalkkiot on nykyään aika surkeita, ja menevät melkein kädestä suuhun, ja seura maksaa vain kilometri-, verkkari- ja hierojakuluja - siis osan niistä, ja sekin sopimus riippuu seuran taloudesta. Ja lopputuloksena on yleensä se, että urheilija ei tervettä päivää näe. Milloin on paskana olkapää, milloin polvi, milloin nilkat, milloin mikäkin....
Mieheni on voittanut palkinnon syrjähypyissä... ;)
Koko elämä menee miehen ehdoilla, vailla omia tavoitteita ja unelmia. Oletko nyt ihan tosissasi?!
Kyllä minä olen ihan aikuinen itsenäinen ihminen, joka elää omilla ehdoillaan. Teen ihan itsenäisiä valintoja ja päätöksiä elämässäni. Yhteistä aikaa perheeltä syö niin minun, lasten kuin miehenikin menot.
Ei meidän arki siellä julkisuudessa näy, vaikka mies onkin esillä. Mieheni olen tavannut 14-vuotiaana lajimme parissa. Olisiko meidän pitänyt erota siinä vaiheessa, kun mies rupesi tienaamaan ja saamaan julkisuutta, kun hänestä auttamatta tuli pettäjä ja minusta onnenonkija, kun itse en menestynyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinko onnettomasti siina sitten kavi.?
Lainaus numerolta 13:"mies rupesi tienaamaan ja saamaan julkisuutta, kun hanesta auttamatta tuli pettaja ja minusta onnenonkija, kun itse en menestynyt..."
Tassa nyt lienee jokin kipupiste: menestys, raha, julkisuus Tassa akselissa piilee jotakin.
Miten maarittelisitte menestyksen? Millainen on onnenonkija? Pettaja; millaisissa yhteyksissa?
...
Saitko pakit joltain urheilijalta? Miksi tuollaista edes kukaan miettii?