Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämäni on tylsää, minä olen tylsä.
05.05.2013 |
On perhe, koti ja työtä ja asiat siis ihan hyvin. Mutta kun elämä tuntuu puuduttavan tylsältä. Arki menee töissä, jossa en viihdy koska siellä on niin vähän ihmisiä ja kaikki istuvat vaan huoneissaan ja on päiviä, jolloin en välttämättä puhu juuri mitään. Ajan autolla kotoa työpaikalle enkä näe ihmisiä tällöinkään. Toimenkuvaani ei kuulu juurikaan tapaamisia tms, missä pääsisin tapaamaan ihmisiä. Tunnen siis näivettyväni töissä ja se on alkanut pikkuhiljaa ahdistaa enemmän ja enemmän.
Olen laittanut muutamia työhakemuksiakin, mutta ei niitä töitä kovin helpolla taida tänä päivänä löytyä.
Töiden jälkeen illat menee aika lailla lasten kanssa touhutessa. Todella harvoin enää tulee tavattua ystäviä ja lähdettyä minnekään. Pitäisi varmaan mennä usemammin jonnekin.
Tuntuu siis, että elämä junnaa paikallaan. Työ ei tarjoa enää mitään haasteita, tunnen itsetuntoni vaan huonontuneen siellä kun en pääse tekemään asioita mistä nautin.
Olen siis itsekin tylsä, en omaa mitään eritysitä osaamista missä pääsisin loistamaan. Nytkin on viikonloppu mennyt ihan kotona vaan touhtessa, mistä toki nautin siitäkin, mutta monesti viikonlopun kauppareissu on se kohokohta.
Onneksi kesä tulee ja vähän tulee enemmän liikuttua muuallakin kuin kotipihalla. Perheen yhteiseen kahden viikon lomaan on laitettu ehkä liikaakin odotuksia, vaikka mitään suunnitelmia ei vielä olekaan lomalle tehty.
Kuulostaako tylsältä, eikö?
Kommentit (3)
Niimpä. Olen itsekin sitä mieltä, että olen itse suurin syypää tylsyyteeni. Kyllähän työpäivät ovat mitä ovat ja sen haluan muuttuvan, toivottavasti löydän uutta työtä. Tekisi melkein mieli tehdä jotain ihan muuta, mutta miten tässä nyt alkaisi vielä alaakin vaihtamaan.
Koin ennen olevani paljon sosiaalisempi, ja haluaisin siis nytkin nähdä enemmän ihmisiä, mutta en jaksa enää lähteä niin usein minnekään. Olen siis syypää vapaa-aikani tylsyyteen. En tietystikään voikaan olla jatkuvasti menossa kun on lapsia ja mies aika usein työmatkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat meillä jo niin isoja, että heidät voi iltapäiväksi ja alkuillaksi jättää keskenään - en voi edes heitä syyttää sitomisesta kotiin. Jokin kyky nauttia on heikentynyt merkittävästi. En osaa nauttia ihmisten seurasta enää samalla tavalla kuin ennen. Vetäydyn seurassa sivuun, en löydä sitä yhteistä säveltä, vaikka seura olisi ihan kivaa porukkaa. Onneksi tällä elämänkokemuksella joskus onnistun jo määrittelemään, mikä tekijä milloinkin aiheuttaa ketutuksen tunteen, ja kun sitä mielessään käsittelee ja rajaa, helpottaa. Toisaalta, olisi kiva jonkun kanssa ihan ääneenkin pohtia niitä juttuja, eikä vain itsekseen. Tosin rehellisyyden nimissä, yksi samanlainen pohtijaystävä on, mutta turhan harvakseltaan tavataan.
Alue: Aihe vapaa
Samaa vikaa, olen tylsä ja elämäni on tylsää. Hyvin vähän löytyy iloa ja innostusta, vaikka ulospäin niin saattaa välillä näyttää. Kyllästyn nopeasti, moni vapaaehtoisesti aloitettu juttu muuttuukin pakoksi, joka tuntuu tylsältä. Toisaalta aloittamisen vaikeus - minkä tahansa aloittaminen - on välillä ylitsepääsemätön. Epäilen, että vika on minussa sisällä, ei niinkään elämässäni ja/tai ympäristössäni.