Lue keskustelun säännöt.
Mies ahdistuu lapsen ruokapöytävenkoilusta
21.04.2013 |
Lapsi on juuri täyttänyt yksi vuotta ja ilmeisesti keksinyt, että pöydässä venkoilemalla saa huomiota. Saattaa heittää lusikan tai ruokaa lattialle. Välillä ei suostu edes maistamaan, kun jo kieltäytyy ruuasta. Useimmiten jotenkin harhauttamalla tai pienen leikin avulla lapsen saa maistamaan ja hän huomaakin olevansa nälkäinen. Ja jos ei ole, laitan pois pöydästä ja saa syödäkseen vähän myöhemmin. Mitään sirkusta en ala ruoakpöydässä pitää mutta pientä hauskuutusta keksin, että ruokailut pysyy rentoina meille molemmille.
Arkisin meillä menee hyvin ja ruokailut on ihan mukavia hetkiä, kun tiedän temput ja osaan suhtautua rennosti. Mies vaan ei siedä tätä lainkaan. Ottaa kaiken henkilökohtaisena loukkauksena, alkaa huokailla ja mutista, että kun mikään ei kelpaa, kun hän on vaivalla laittanut. Välillä laittaa lapsen pois pöydästä ensimmäisestä venkoilusta, eikä edes yritä kokeilla maistuisiko ruoka. Lapsikin on jo huomannut, että isänsä reagoi eri tavalla, eikä ole samalla tavalla rennosti pöydässä, kuin kahdestaan minun kanssani. Olen yrittänyt puhua asiasta miehen kanssa mutta mies ei tunnu tajuavan, ettei lapsi tee tuota kiusallaan tai ainakaan isäänsä loukatakseen.
Mitähän tässä kannattaisi tehdä?
Kommentit (3)
Isä loukkaantuu YKSIVUOTIAAN käytöksestä?! Onko isä yksitoistavuotias? Vai yksinkertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 21:38"]
Isä loukkaantuu YKSIVUOTIAAN käytöksestä?! Onko isä yksitoistavuotias? Vai yksinkertainen?
[/quote]
No sanopa muuta! Mies ei tajua sitä, että lapsella kestää kauan oppia käyttäytymismalleja ja että ennenkuin osaa ja sitä ennen kokeilee kaikenlaista.
Miehellä taitaa olla päässään jonkinlainen ihannekuva kouluikäisestä, rauhallisesta ja hyvin käyttäytyvästä lapsesta. Siitä hänellä ei ole käsitystä mitä vaatii, että tuosta yksivuotiaasta saadaan kasvatettua sellainen. Olen yrittänyt saada miestä lukemaan kirjaa lapsen kehitysvaiheista mutta hänellä "ei ole aikaa". Nyt on käyty jo useita keskusteluita kaikenlaisista asioista, kun miehellä ei ole hajuakaan missä mennään, mitä lapselta voi odottaa ja mitä on vielä tulossa. Mies ei varmaan tajua, että kaikki nämä mielenilmaukset tuhatkertaistuu, kunhan uhmaikä alkaa.
Lärväämiseen ei kiinnitetä huomiota.
Lapsen pitää oppia syömään koska on nälkä, ja koska ruoka auttaa nälkään. Yksivuotiaan kanssa kyse on vielä tästä tasosta, ei pöytätavoista tai siitä kelpaako kenenkä tekemä ruoka.
Isän pitää joko ruokkia lasta enemmän jotta tottuu, tai pysyä poissa lapsen ruokailuista jos ei osaa asennoitua.