Motivoikaa mua pliiiiiis!!!!
Jahas, eli motivaatiota kaipaan ihan tähän arkeen ja parempaan huomiseen etenemiseen. Ei ruikutusta, vaikkakin ketutusta välillä ilmassa. Nyt kaipaan rohkaisua, tsemppausta, kannustusta....
Oravanpyörä, siinä ollaan. Pienet (rakkaat & ihanat!!!! :)) lapset. Tuntuu etten riitä missään, aina joku kysyys ja pyytää jotakin, arki-, työ- ja hoitorumba pöyrii, ei omaa aikaa, rahallisti tiukkaa, parisuhde perssiilläääään ja koetuksella stressin takia.... Tuttua juttua varmaan jollekulle tai ainakin ennenkin kuultua.
Se mitä nyt odotan ja toivon on, että joku kohtalotoveri kertoo mulle että kyllä se siitä kun lapset kasvaa, helpottaa arki ja elämä. Onhan niiin, onhan!???
Kommentit (2)
En osaa auttaa, itse erosin tuossa tilanteessa ja elämä helpottui huomattavasti.
Mä en saa siis myötätuntoa enkä ymmärrystä ees AV:lla. Ei oo totta!!!
Eli
- ei muuta kuin puurra arjen ja vitutuksen keskellä yksin, äläkä odota mitään muuta.
- tyydy perusomaisesti siihen mitä on, äläkä toivo mitään muuta, perseelleen menee kuitenkin
- elämä on perseestä, kukapa nyt muuta on väittänytkäån, koita sitkutella???
Kiitos.