Lue keskustelun säännöt.
Perustelkaa, miksi meidän ei TODELLAKAAN pitäisi hankkia (saada) toitsta lasta!
21.04.2013 |
Meillä on ollut esikoisen kanssa erittäin rankat 2v, mutta nyt kun elämä helpottaa vihdoin (ehkä????????) on mieleni alkanut tehdä toista lasta! Järkeni sanoo, että ei vielä (ehkei koskaan?), mutta jostain syystä kroppani haluaa!!
En osaa perustella tätä mitenkään järkevästi, mutta lyökää nyt hyvät ihmiset ne faktat siihen pöytään miksi kannattaa vetää hanat nyt kiinni!
Kommentit (20)
Liikalisääntyminen on pilannut tämän koko maailman. Ålä sinä enää osallistu tähän pahoinvoinnin lisäämiseen.
Pintsit kaikille, jotka eivät ala tehtailla mukeloita!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Globaalisti ajateltuna maapallo on jo nyt ylikansoittunut! Ja kuitenkin ootte ihan tyhmiä (huonoja geenejä ei kannta monistaa) ja köyhiäkin (ei oo varaa ruokkia yhtään suurempaa perhettä)!!
Auttoiko? ;)
Semmoistahan se on, että on kivampaa kun lapsia on useampia, kunnon perhe, jossa lapset temmeltävät. Ihminen kestää vaikeuksia, vaikeudet kuuluvat elämään ja ehkä niistä jotain opimme. Olemme vaan niin laiskoja, että kuvittelemme, että elämän pitäisi olla helppoa. Itse olen neljä tehnyt ja vaikeinta oli ekan kanssa ja helpointa näitten nuorimpien. Tulee aina helpompia kausia vaikeiden jälkeen ja sit itse janoaa taas haasteita ja tekee lisää lapsia ja sitten taas on vähän raskaampaa ja sit taas helpottaa. Lasten tekeminen on tärkeintä maailmassa, näinhän se on.
Saattavat vielä leikkiä keskenään. Sitten sun ei tarvitse viihdyttää esikoista. En nyt keksi negativisempaa.
No, aika usein toinen lapsi on voimakastahtoisempi ja haasteellisempi kuin ensimmäinen. Ainakin omassa kaveripiirissäni oikein korostuu tämä, että toinen lapsi on vauvana itkuisempi ja muutenkin haastavampi. Joten jos teillä on jo yksi haastava lapsi, niin mites elämä jos seuraava lapsi on esikoinen potenssiin kaksi...? Jaksaisitko?
Meillä on kaksi lasta, ja vaikka rakastan kumpaakin, en mitenkään pysty näkemään elämää parempana kuin yhden lapsen kanssa, vaan aivan päin vastoin. Yhden lapsen kanssa ei tarvitse kuunnella pitkin päivää riitoja, ei ole mustasukkaisuutta, eikä minun äitinä tarvinnut kokea riittämättömyyttä siitä, saavatko kumpikin mitä tarvitsevat. Yhden lapsen kanssa kaikki on aina uutta ja ihmeellistä, ja on helppo mennä ja tulla. Kukaan perheessä ei rasitu, koska kaksi aikuista jaksaa hoitaa hyvin yhden lapsen oman päivänsäkin jälkeen, kuunnella kaikki lapsen jutut ja iloita hänen onnistumisistaan ja oivalluksistaan. Se on pikkuisen hankalampaa, kun siinä pohkeessa roikkuu toinen lapsi rääkymässä.
Minä olisin parhaimmillani yhden lapsen äitinä, ja me perheenä olisimme parhaimmillamme jos meillä olisi vain yksi lapsi. Tuskin olen ainoa tällainen, jonka onnellisuus ei kasva sitä mukaa mitä enemmän kodissa on menoa ja metakkaa. Siltä varalta, että sinäkin ap olet tällainen, niin mieti tarkkaan. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, aika usein toinen lapsi on voimakastahtoisempi ja haasteellisempi kuin ensimmäinen. Ainakin omassa kaveripiirissäni oikein korostuu tämä, että toinen lapsi on vauvana itkuisempi ja muutenkin haastavampi. Joten jos teillä on jo yksi haastava lapsi, niin mites elämä jos seuraava lapsi on esikoinen potenssiin kaksi...? Jaksaisitko?
Meillä on kaksi lasta, ja vaikka rakastan kumpaakin, en mitenkään pysty näkemään elämää parempana kuin yhden lapsen kanssa, vaan aivan päin vastoin. Yhden lapsen kanssa ei tarvitse kuunnella pitkin päivää riitoja, ei ole mustasukkaisuutta, eikä minun äitinä tarvinnut kokea riittämättömyyttä siitä, saavatko kumpikin mitä tarvitsevat. Yhden lapsen kanssa kaikki on aina uutta ja ihmeellistä, ja on helppo mennä ja tulla. Kukaan perheessä ei rasitu, koska kaksi aikuista jaksaa hoitaa hyvin yhden lapsen oman päivänsäkin jälkeen, kuunnella kaikki lapsen jutut ja iloita hänen onnistumisistaan ja oivalluksistaan. Se on pikkuisen hankalampaa, kun siinä pohkeessa roikkuu toinen lapsi rääkymässä.
Minä olisin parhaimmillani yhden lapsen äitinä, ja me perheenä olisimme parhaimmillamme jos meillä olisi vain yksi lapsi. Tuskin olen ainoa tällainen, jonka onnellisuus ei kasva sitä mukaa mitä enemmän kodissa on menoa ja metakkaa. Siltä varalta, että sinäkin ap olet tällainen, niin mieti tarkkaan. ;)
No kun menit just takaisin töihin ja sen asuntolainankin otitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vielä hoitovapaalla ja asuntolainaa ei ole, vaikka okt asutaankin.
Niin, olen miettinyt samaa, että jos toinen olisi samanlainen kuin esikoinen, en kestäisi. Harmillista vaan, että sitä ei tiedä etukäteen. Mietin myös sitä tosiaan, että olisiko minusta kahden lapsen äidiksi vai alkaisinko miettimään, että ehkä meidän perheelle se yksi lapsi olisi ollut hyvä. Aiva kuin yksi tässä kirjoittikin...
Jostain syystä haluan toisen lapsen (jollain aika välilä, tosin olen jo 33v) ja olen jopa miettinyt adoptiota ulkomailta tai sijaisvanhemmuutta. Jäisi ne omasta mielestäni rasittavat vauva-ajat pois......
Kunpa näihinkin tilanteisiin osaisi joku sanoa suoraan vastauksen. Säästyisi monelta murheelta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mita mielta miehesi on tasta? jos han on tukena ja mukana 100% ei kai siina mitaan ongelmaa ole
mita mielta miehesi on tasta? jos han on tukena ja mukana 100% ei kai siina mitaan ongelmaa ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mita mielta miehesi on tasta? jos han on tukena ja mukana 100% ei kai siina mitaan ongelmaa ole
mita mielta miehesi on tasta? jos han on tukena ja mukana 100% ei kai siina mitaan ongelmaa ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies miettii kanssa sitä, että kuinka haastava tapaus sieltä olisi mahdollisesti tulossa, jos siihen ratkaisuun päädyttäisiin. Kestäisimmekö? ap
-jotta olisitte lapsen ainoat viihdyttäjät ilman lapsenne seurasta kilpailevaa sisarusta
-jotta kun olette vanhoja ainokaisenne olisi yksin vastuussa teidän hoidosta
-jotta ette kokisi kahta kertaa vauva-aikaa ja kaikkia lapsen kasvuun liityviä etappeja
-pääsette vastaamaan lapsen suruun miksi hänellä ei ole sisrusta
Mikä teillä siis oli haastavaa? Voitko kertoa vähän tarkemmin??
ohis, mutta sijaisvanhemmuus ei "korvaa" omaa tai adoptoitua lasta. Sijaisvanhemmuudessa pyritään saamaan lapsi takaisin omille vanhemmilleen, sijaisperheen täytyy antaa lapsen biologisten sukulaisten tavata lasta, myös sosiaalityöntekijöiden jne kanssa tehdään paljon yhteistyötä.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2013 klo 22:47"]
Olen vielä hoitovapaalla ja asuntolainaa ei ole, vaikka okt asutaankin.
Niin, olen miettinyt samaa, että jos toinen olisi samanlainen kuin esikoinen, en kestäisi. Harmillista vaan, että sitä ei tiedä etukäteen. Mietin myös sitä tosiaan, että olisiko minusta kahden lapsen äidiksi vai alkaisinko miettimään, että ehkä meidän perheelle se yksi lapsi olisi ollut hyvä. Aiva kuin yksi tässä kirjoittikin...
Jostain syystä haluan toisen lapsen (jollain aika välilä, tosin olen jo 33v) ja olen jopa miettinyt adoptiota ulkomailta tai sijaisvanhemmuutta. Jäisi ne omasta mielestäni rasittavat vauva-ajat pois......
Kunpa näihinkin tilanteisiin osaisi joku sanoa suoraan vastauksen. Säästyisi monelta murheelta!
[/quote]
Tähän harhaan ei kannata mennä. Sijaisvanhemmuudessa ja adoptiossa olet aina tekemisissä erityislapsen kanssa, ja on suuri todenäköisyys, että lapsi on vielä haastavampi kuin nykyinen lapsenne.
Mieti myös parisuhdettanne. Aika harvoin parisuhde paranee toisen lapsen myötä, jos ensimmäinenkin jo on ollut haastava. Käsiparien määrä lasta kohti vähenee, samoin kuin vapaa-aika, ja pinna kiristyy. Parisuhde on se, mitä teillä on jäljellä, kun tämä ensimmäinen lentää pesästä. Siitä kannattaa myös pitää kiinni.
Minä voin ainakin rehellisesti sanoa, etten muista mitään siitä ajasta kun meillä oli kaksi alle kolmevuotiasta. Niin rankkaa oli. Nykyisin lapset ovat jo isompia, mutta jatkuvat erotuomarintehtävät ottavat kyllä rutosti pattiin. Molemmilla on lisäksi harrastuksia, ja välillä tuntuu siltä, että asun meidän autossa. Omaehtoista tekemistä on ihan minimimäärä.
Ekologiset syyt ovat ne tärkeimmät syyt.
Länsimaisesti vähänkin kuluttava ihminen on kuitenkin hyvin epäekologinen yksilö. maailma ei ainakaan teidän valintanne takia muuttuisi siis huonommaksi.