Äidit toivovat tyttöjä, mutta rakastavat poikiaan?
Oletteko huomanneet tällaista ilmiötä, eli että äidit toivovat kovasti tyttölapsia, mutta todellisuudessa rakastavat ja suosivat poikiaan?
Kommentit (16)
Noup. Olen aina toivonut poikia. Noh, sain pojan ja tytön. Kieltämättä suosin kyllä enemmän poikaa...
No mä toivoin vähä tyttöä, ja rakastan poikaani, mutta miksen mä nyt tyttöäkin rakastaisi, jos sellaisen saisin. Enpä usko, että sillä sukupuolella on niin väliä lopuksikaan.
En ole huomannut. Lapsensa rakastaminen on kyllä ihan normaalia sukupuolesta riippumatta.
Mä toivoin molempia, mutta varsinkin poikaa.
Nyt on molempia ja rakastan kaikkia.
Minä toivoin kovasti poikaa, koska appivanhemmat sitä kovin odottivat, sain useamman tytön ja rakastan heitä kaikesta sydämestäni, enkä haikaile poikien perään.
En. Itse toivoin tyttöjä, sain molempia ja kaikkia lapsiani rakastan yhtälailla.
Ensin ei ollut väliä, sain pojan, sitten toivoin toista poikaa, sain tytön. Nyt näyttäisi kyllä pahasti siltä, että tykkään ja "suosin" molempia ihan yhtä lailla. Saa nähdä miten tilanne kehittyy.
Miehellä on kaksi ihanaa tytärtä. Yhteinen poikamme toi vaihtelua, mutta on paljon työläämpi kasvatettava kuin kaksi tyttöä + äitipuoli :D Rakaistan jokaista yksilönä, omia tai ei.
Joskus olen huomannut, että ystäväni uskoo tyttärensä pärjäävän helpommin, kuin poikansa. Ja sillä tavoin suhtautuminen on erilaista. Mutta kumpaakin varmasti rakastaa yhtä paljon.
Niin ehkä äidit saattavat helpommin tulla toimeen poikien ja isät tyttöjen kanssa? Ainakin mitä aikuisten lasten suhteita vanhempiinsa on seurannut lähipiirissä... Itse olin kyllä läheisempi äitini kanssa. Tyttöä en ole koskaan erityisemmin toivonut, poikia sain, ja kyllä mieheni enemmän heidän kanssa riitelee ja pojat myös osoittavat enemmän isälle mieltä. Tiedä sitten mistä johtuu...
Toivoin lapsia, onnekas sain kaksi tyttöä rakastettavaksi - rakastan yli kaiken. Jos olisi tullut poikia, rakastaisin varmasti heitäkin.
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 16:45"]
Ensin ei ollut väliä, sain pojan, sitten toivoin toista poikaa, sain tytön. Nyt näyttäisi kyllä pahasti siltä, että tykkään ja "suosin" molempia ihan yhtä lailla. Saa nähdä miten tilanne kehittyy.
[/quote]
Niin poikalasten vanhempien eliniän odote on lyhyempi kuin pelkkien tyttölasten...Siitä oli juuri jotain tutkimusta...
t. kahden pojan äiti
Minä toivoin lapsia. Rakastan yhtä paljon tytärtäni ja poikaani.
En usko tuota.
Omassa perheessäni se poika oli nuorin ja sai siten helpommin läpi kaikkea, mutta olen itse läheisempi äitini kanssa kuin veljeni.
Mieheni perheessä äitinsä on ihan aina suosinut tyttöä, joka myös on nuorin ja edelleen suosii tyttärensä perhettä kaikin tavoin.
Uskon, että tässäkin on tiettyjä lainalaisuuksia mutta kaikkeen löytyy poikkeuksia.
Lainalaisuudet:
1) Vanhemmat suosivat nuorinta, koska hänen kohdallaan he ovat jo valmiita vanhempia eikä tarvitse epävarmoina käydä ns. valtataistelua vanhemmuudesta vaan voi luottaa itseensä ja taitoihinsa kasvattajana eikä enää tarvitse oikein kasvattamalla kasvattaa sitä lasta
2) Vanhemmat kannattalevat heikointa. Heikkous voi olla muille näkymätöntä esim. lapsi on ollut lähellä kuolemaa joskus tai ei ole aivan yhtä taitava kuin muut lapset
3) Vanhemmat hyvittelevät hankalaa. Kun ei hankalaa aivan ymmärrä eikä koe ehkä samanlaista rakkauttakaan kuin helpompaa kohtaan, yritetään tätä kenties hyvitellä muilla tavoilla
4) Hyvän itsetunnon omaavat suosivat sitä lasta, joka on samankaltainen kuin he itse. Se tulee luonnostaan eikä sitä itse välttämättä huomaa tai usko muiden huomaavan.
Näistä löytyy sitten erilaisia variaatioita, joista jokainen vanhempi voi kovasti väittää, ettei koske juuri häntä. Ei koske minuakaan. ;)
Up