Yhteinen tili ja oma omaisuus
Minua on jäänyt kiinnostamaan tässä "omat tilit vai yhteinen tili avioliitossa" -keskustelussa, että miten olette päätyneet yhteiseen tiliin ja että kaikki rahat ovat yhteisiä?
Eli minkäikäisenä olette yhteiselle tilille rahanne laittaneet? Onko teillä ollut ennen sitä omaa omaisuutta, osakkeita, sijoituksia, omaa taloa jne?
Mä olen tavannut mieheni vasta lähemmäs kolmekymppisenä. Meillä ei koskaan ole ollut puhetta yhteisestä tilistä. Välillä on käynyt puheissa, että pitäisikö meillä olla käyttöoikeus toistemme tileihin, mutta sekin on jäänyt.
Mä olen tottunut siihen, että hoidan omat raha-asiani, mulla on omia juttuja, joita pitää hoitaa, joissa mies ei ole osallisena. Miehellä on oma yritys, joten senkään takia meillä ei voi olla täysin yhteisiä rahoja. Minulla on ollut omia säästöjä, perintöä, osakkeita, jotka olen aikoinani hankkinut/saanut ennen miestäni.
Meillä voisi onnistua yhteinen tili omien tilien lisäksi, mutta se tuntuu turhalta, kun laskut voi maksaa suoraan omalta tililtäkin. Kulut menevät suurin piirtein tasan, ei niitä sen kummemmin laskettu ole.
Mulla ainakin ennen miestä hankittu omaisuus ja säästöt tuntuvat ainoastaan omalta. En mä näitä siirtäisi yhteiselle tilille. Yhdessä hankittu omaisuus on sitten sitä yhteistä.
Kommentit (6)
omat on tilit, omat menot maksetaan ja muu puoliksi. Talo on molempien omistuksessa eikä velkaa enää ole. Hyvin toimii. Minäkin ihmettelen miksi pitäisi olla yhteinen tili, paremminhan sitä pysyy kärryilläkin kun jokaisella omansa!
mutta tilit on omat, koska yhteistä tiliä ei olla kaivattu
Me olemme alkaneet seurustella nuorina opiskelijoina, ja kumpikin on osaltaan opiskellut ja ollut kotona lasten kanssa, ja kumpikin osaltaa tienannut, mutta molempien tulot ovat olleet hyvin vaihtelevia edellä mainituista syistä. Meillä kumpikin on arvostanut toisen kotonaoloa aina todella paljon, ja ilomielin ollut perheen elättäjä, kun toinen on pannut uraansa tauolle ja hoitanut kotityöt...
Meillä on myös samanlainen suhtautuminen rahaan, ja apuja asunnonostoon sukulaisilta on tullut hiukan molemmilta puolilta.
Meillä on kyllä sellainen avioehto, että jos jommankumman vanhemmat kuolevat ja sitten erotaan, niin perintö on vain sen, jonka vanhemmilta se on. Mutta jos taas toinen kuolee, kaikki menee puolisolle, ei muille sukulaisille (lapsille tietty lakiosa)
Eli meillä ollu aika helppoa toi yhteisten rahojen pito
mutta tilit on omat, koska yhteistä tiliä ei olla kaivattu
Me olemme alkaneet seurustella nuorina opiskelijoina, ja kumpikin on osaltaan opiskellut ja ollut kotona lasten kanssa, ja kumpikin osaltaa tienannut, mutta molempien tulot ovat olleet hyvin vaihtelevia edellä mainituista syistä. Meillä kumpikin on arvostanut toisen kotonaoloa aina todella paljon, ja ilomielin ollut perheen elättäjä, kun toinen on pannut uraansa tauolle ja hoitanut kotityöt...
Meillä on myös samanlainen suhtautuminen rahaan, ja apuja asunnonostoon sukulaisilta on tullut hiukan molemmilta puolilta.
Meillä on kyllä sellainen avioehto, että jos jommankumman vanhemmat kuolevat ja sitten erotaan, niin perintö on vain sen, jonka vanhemmilta se on. Mutta jos taas toinen kuolee, kaikki menee puolisolle, ei muille sukulaisille (lapsille tietty lakiosa)
Eli meillä ollu aika helppoa toi yhteisten rahojen pito
Meillä on kaikki yhteistä. Ei tarvitse jaella ostoja puoliksi ja molemmat saavat ostella itsenäisesti mitä huvittaa. Olemme kumpikin varsin järkeviä kuluttajia ja kyllä tuhansien eurojen hankinnoista sovitaan aina yhdessä.
Näen asian niin, että perhe on yhteisyritys ja siksi en pidä ajatuksesta mun ja sun rahoista. Ymmärrän kuitenkin, että joillekin se on se oikea tapa.
Minulla ei ollut minkäänlaisia säästöjä tai omaisuutta ennen avioliittoa koska olin niin nuori etten ollut ehtinyt vielä juuri työelämässäkään olemaan. Miehellä oli oma omistusasunto ja säästöjä sekä säästötileillä että sijoitettuna. Nämä sijoitukset ja erilliset säästötilit on aina olleet miehen yksityisiä, samoin nykyisin minulla on omat säästö- ja sijoituskuvioni.
Mutta pääosa kummankin tuloista menee aina yhteiselle tilillemme mistä menee kaikki juoksevat menot. Ei se nykyisin olisi välttämätön järjestely koska kummatkin tienaa riittävästi elättääkseen itsensäkin (meillä ei näin ole ollut aina, koska olin 9 vuotta kotiäiti) mutta tykkäämme systeemistä. Ei olla koskaan riidelty rahasta mitenkään.
Meillä on molemmilla oma käyttötili, oma luottokortti ja oma arvo-osuustili. Ei ole tullut ikinä mieleen ruveta yhteisiin tileihin. Virallisesti yhteistä meillä on vain asuinkiinteistömme, joka on yhdessä yhteiseksi hankittu.