Lue keskustelun säännöt.
Voiko itselle täydellisesti sopivan kumppanin löytää?
03.05.2013 |
En ole seurustellut vakavasti useinkaan, mutta olen sekä jättänyt että tullut jätetyksi siksi, että jokin erottava tekijä on muodostunut liian suureksi. Vaikeuksia ovat tuottaneet esim. koulutus- ja sivistyserot, liian erilaiset ajanviettotavat ja harrastukset sekä erot perusarvoissa.
Olen miettinyt että olenkohan vain luovuttanut liian helposti. En enää välttämättä edes usko että löytäisin ketään, jolla olisi samantasoinen koulutus, samat elämänarvot ja samanlaiset harrastukset. Oletteko te löytäneet sellaisia miehiä? Minä kyllä tunnen useita mukavia miehiä joista tulisi hyvät kumppanit joillekin naisille, mutta itse en voisi kuvitella suhdetta esim. autorassarin kanssa, sillä vaikka se on hyödyllinen harrastus, niin se ei minua kiinnosta. Siis tietenkin mies saa olla kiinnostunut autoista, tarkoitan tässä sellaisia miehiä jotka viettävät 24/7 aikaa autotallissa. Vastaavasti voisi siis kysyä, että onko kellään onnistunutta parisuhdetta ihmisen kanssa, joka on tosi erilainen kuin itse olet?
Kommentit (2)
Väittäisin, että vaikeaa on. Olen itse ainakin tullut siihen tulokseen, ettei kestävän rakkauden edellytys ole se, että molemmat ovat kaikista asioista samaa mieltä ja harrastavat samoja asioita. Molemmat muuttuvat kuitenkin elämän varrella, joten yhteinen harrastus voikin parin vuoden päästä poistua. Tärkeintä on, että perusarvot elämässä ovat samankaltaiset ja sen lisäksi löytyy RIITTÄVÄSTI yhteisiä tekijöitä ja kiinnostuksen kohteita.
Minä ja mieheni ajattelemme monista asioista eri tavoin, olemme kotoisin eri kulttuureista emmekä aina edes ymmärrä toisiamme, saati näe asioita samalta kantilta. Minä olen liikunnallinen, mieheni ei. Pidämme eri musiikkityyleistä. Meitä kuitenkin yhdistää innokkuus opetella uutta, mieltymys terveelliseen ravintoon ja elämäntapaan, samankaltainen huumori, suunnilleen samankaltainen poliittinen kanta, koskettelevuus, pidämme matkustelusta ja seksin suhteen mielihalumme ovat riittävän lähellä toisiaan.
Mielestäni olisi suoraan sanottuna aivan kamalaa, jos mieheni olisi täysi kopio itsestäni. En saisi hetkeäkään omaa rauhaa, jos hän haluaisi kaikkeen mukaan. Löisimme päitämme yhteen joka päivä, jos olisimme molemmat samoista asioista itsepäisiä. Aiheuttavathan eroavaisuudet hankaluuksiakin, ristiriitoja ja jatkuvaa kompromissin tarvetta esimerksi ajankäytön järjestelyssä (jos toinen haluaisi teatteriin ja toinen hevikeikalle tai toinen vuorikiipeilemään ja toinen käpertyä sohvan nurkkaan). Mutta tämä on toisaalta kasvattanut itseäni hurjasti ja kasvattaa yhä. Erimielisyyden sietämisen kautta voimme vasta löytää kypsän rakkauden.
Lienee helpompaa, jos tavoitteena on löytää sellainen, jonka kanssa voi puhua vapaasti siitä, mitä ajattelee ja tuntee, ja jonka kanssa elämän suurista asioista ollaan samaa mieltä, lisäksi pari yhteistä kiinnostuksen kohdetta. Ja jonka kanssa voi nauraa yhdessä. Siihen päälle toisessa on varmasti kaikkea ärsyttävää ja outoa tai se tykkää aivan tyhmistä jutuista. Mutta sellaista on elämä. Tee sinä omia juttujasi sillä välin, kun mies rassaa autoa, sitten voi tulla yhdessä kahvipöydän ääreen kertomaan toiselle, miten meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nosto!