Miehen harrastus ja pikkulapsiaika. Mitä tekisitte tilanteessani?
Mieheni viettää haarastuksensa tiimoilta 2-3 vajaan parin viikon varvia ulkomailla. Se, että meillä on nyt 2 lasta (1- ja 4-vuotiaat) ei ole miehen menemistä vähentänyt. Hän tietää, että minulla on raskasta yksin lasten kanss hänen poissa ollessaan, mutta en ole uoranaisesti kieltänyt häntä menemästä.
Saan hoitoapua miehen ollessa pois, mutta siitä huolimatta mennään jaksamiseni äärirajoilla. Asiaa ei helpota se, että en ole nukkunut vuoteen yhtään ehjää yötä ja että lapset ovat kipeinä.
Tulee niin orja olo mahdollistaa tämä, mutta kieltämistä seuraisi mykkäkoulu ja valitusta siitä, miten estän hänen harrastamisennsa. Sen vaan huomaan, että nämä reissut kasvattavat katkeruutta enkä ole yhtään varma, miten iloinen olen siitä, että mies pian kotiutuu reissultaan.
Em. seikoista huolimatta pääosa miehen poissaoloajasta meillä menee lasten kanssa hyvin, enkä minä esim. vaikuta ulkoisesti sairaalta tm. vaan ihan vaan muuten kulahtanelta. Sanokaa jotain vinkkejä ja näkemyksiä!
Kommentit (50)
Ymmärrän! En tosiaankaan hyväksyisi. Miten raskasta on valvoa ja väsyneenä tehdä asioita, huomioida ja olla koko ajan läsnä ja sitten jännätä vielä sairastuvatko lapset. Oikeasti, on ihan älytöntä että miehesi tekee harrastuksen takia tuollaisia vetoja, ja vielä monta vuodessa. Mä en ikinä hyväksyisi.
Hoh, ei todellakaan onnistuisi. Mun mies saa käydä kerran vuodessa pitkän viikonlopun kavereiden kanssa ulkomailla ryyppäämässä ja siinä se. Minäkään en ole nukkunut yhtään kokonaista yötä viiteen vuoteen :)
Lähtisin itse tuulettumaan ja lataamaan akkuja vastaavasti ilman lapsia jonnekin, jos en muuta keksisi niin vaikka jonnekin kaverille tai vanhemmille. Tarpeeksi pitkäksi aikaa ja tarpeeksi usein, joku 2 viikkoa kerralla tuskin onnistuu, mut sitten korvaavasti vaikka vähän useammin kuin mitä mies menee. Jos tuo ei käy miehelle, sulla on ihan täysi oikeus pahoittaa mielesi hänen menemisistään.
Niinpä... Siis kyllähän mä täällä pärjään, ei siinä mitään. Mutta tuntuu väärältä, et mä täällä silmät ristissä hoipun samaan aikaan kun mies chillailee jossain omissa jutuissaan. Mut mun mielestä harrastus on kuitenkin pienempi paha kuin puhdas lomamatka. Ap
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:30"]
Niinpä... Siis kyllähän mä täällä pärjään, ei siinä mitään. Mutta tuntuu väärältä, et mä täällä silmät ristissä hoipun samaan aikaan kun mies chillailee jossain omissa jutuissaan. Mut mun mielestä harrastus on kuitenkin pienempi paha kuin puhdas lomamatka. Ap
[/quote]
BO musta on käytännössä sama onko mala- vai harrastematkalla. Kyseessä on kuitenkin vapaa-aika ja puhtaasti itsekkäistä syistä ja itselle tehdystä matkasta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:28"]
Lähtisin itse tuulettumaan ja lataamaan akkuja vastaavasti ilman lapsia jonnekin, jos en muuta keksisi niin vaikka jonnekin kaverille tai vanhemmille. Tarpeeksi pitkäksi aikaa ja tarpeeksi usein, joku 2 viikkoa kerralla tuskin onnistuu, mut sitten korvaavasti vaikka vähän useammin kuin mitä mies menee. Jos tuo ei käy miehelle, sulla on ihan täysi oikeus pahoittaa mielesi hänen menemisistään.
[/quote]
Tätä aionkin kokeilla pienessä mittakaavassa (pari yötä pois), eikä mies sitä vastusta. Mut meillä tuo nuorempi on niin kiinni vielä minussa, etten uskalla kovin pitkään olla pois. Ja sori puuttuvat kirjaimet, iPadilla nakutan. Ap
Oikeasti, vitosella oli hyvä ehdotus. Mene itse pariksi viikoksi ulkomaille rentoutumaan ja jätä lapset miehelle.Jaksat paremmin miehen matkat, kun tiedät itsekin pääseväsi. Ja mies ehkä harkitsee sitten vähän tarkemmin matkojensa pituutta ja matkustustaajuutta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:33"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:30"]
Niinpä... Siis kyllähän mä täällä pärjään, ei siinä mitään. Mutta tuntuu väärältä, et mä täällä silmät ristissä hoipun samaan aikaan kun mies chillailee jossain omissa jutuissaan. Mut mun mielestä harrastus on kuitenkin pienempi paha kuin puhdas lomamatka. Ap
[/quote]
BO musta on käytännössä sama onko mala- vai harrastematkalla. Kyseessä on kuitenkin vapaa-aika ja puhtaasti itsekkäistä syistä ja itselle tehdystä matkasta.
[/quote]
No periaatteessa joo. Mut jotenkin mua ketuttais vielä enemmän ajatella miestä jossain beachilla drinkkilasi kädessä rentoutumassa kuin hänelle tärkeän harrastuksen parissa.
Mutta täällä siis raati tuntuu olevan yksimielinen siitä, että matkan kieltäminen on ok ilä sitä seuraavasta natinasta pidä tuntea huonoa omaatuntoa?
Ap
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:33"]
Oikeasti, vitosella oli hyvä ehdotus. Mene itse pariksi viikoksi ulkomaille rentoutumaan ja jätä lapset miehelle.Jaksat paremmin miehen matkat, kun tiedät itsekin pääseväsi. Ja mies ehkä harkitsee sitten vähän tarkemmin matkojensa pituutta ja matkustustaajuutta.
[/quote]
En halua olla pitkään pois senkään takia, et lapsilla olis mua niin hirveä ikävä. Ja mulla niitä. Mut pieniä reissuja aion kyllä tehdä. Ihan jo siks, ettei tämä katkeroittaisi mua lopullisesti. En haluaisi kuitenkaan tämän takia perhettä hajottaa.
Ap
Onhan tuo tosi ankeeta. Itse hoidan pienet lapset täysin yksin, miehestä ei juuri ole apua. Menee ja tulee miten huvittaa. Ja minulla ei ole mitään hoitoapua, enkä saa myöskään täysiä öitä nukuttua. Lapset tosin eivät ole oikeastaan koskaan sairaina. Että omaan tilanteeseeni verrattuna sinulla on asiat oikein hyvin, vaikka tuskin se sinua lohduttaa :)
Mun mies on innokas kalastaja. Kun lapset olivat pieniä, olin yllättynyt ettei vähentänyt niitä reissuja yhtään. Nuorin syntyi kesäkuussa ja isompi oli vilkas vajaa parivuotias. Kun valitin, mies ratkaisi asian pakottamalla minut mummolaan omaan lapsuudenkotiinsa 250 km päähän, koska siellä oli muuta porukkaa. Mummo oli sitten ihan puhki, kun oli paljon väkeä - ja minulla meni osa ajasta isojen tiskien tiskaamiseen ja omat lapseni hoidin muuten kokonaan itse, mutta saunassa sain sentään käydä yksin, kun olin kylvettänyt ensin lapset. Yritin siis sanoa, että ole enemmän kotona, mutta en onnistunut. Noiden kalastusreissujen lisäksi oli useita työmatkoja ulkomaille vuoden mittaan.
Minä en muista nuorimmaisen vauva-ajasta mitään ja vauvakirjakin jäi täyttämättä - harmittaa kyllä kovasti - kun olin niin väsynyt. Ei ollut ystäviä, kun oli vieras paikkakunta, eikä mitään sukuakaan ko. paikkakunnalla. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että olin ihan liian kiltti. Mutta vanhemmat kasvattivat liian kiltiksi...Nuorimmainen oli tosi huono nukkuja ensimmäisen vuoden sekä yöllä että päivällä ja en nukkunut kahta tuntia pitempään juuri koskaan, kun imetinkin vielä. Sen lisäksi oli tosiaan taapero, jolla viivästynyt puheenkehitys, eli ei osannut ilmaista itseään ja kiukustui herkästi kun ei osannut. Ennenkin pärjäsivät, vaikkei ollut kaikenmaailman kodinkoneita, niin ehkä, mutta tuntuu, että ihmiset eivät ennen olleet kuitenkaan ihan niin yksin.
ITSEPÄ miehesi valtisit. Minä olisin vain sohvalla kokoajan tavoitettavissa oluttölkki kourassa ja toisessa kädessä kaukosäädin.
T: 11cm mies
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:39"]
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:33"]
Oikeasti, vitosella oli hyvä ehdotus. Mene itse pariksi viikoksi ulkomaille rentoutumaan ja jätä lapset miehelle.Jaksat paremmin miehen matkat, kun tiedät itsekin pääseväsi. Ja mies ehkä harkitsee sitten vähän tarkemmin matkojensa pituutta ja matkustustaajuutta.
[/quote]
En halua olla pitkään pois senkään takia, et lapsilla olis mua niin hirveä ikävä. Ja mulla niitä. Mut pieniä reissuja aion kyllä tehdä. Ihan jo siks, ettei tämä katkeroittaisi mua lopullisesti. En haluaisi kuitenkaan tämän takia perhettä hajottaa.
Ap
[/quote]
Tätä olen aina ihmetellyt eli että miehet voivat kevyesti olla pois pari viikkoa tuntematta "syyllisyyttä" tai ikävää. Naiset miettivät AINA ensisijaisesti perhettään ja ennen kaikkea lapsiaan ja tätä miehet eivät tee.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:45"]
Mun mies on innokas kalastaja. Kun lapset olivat pieniä, olin yllättynyt ettei vähentänyt niitä reissuja yhtään. Nuorin syntyi kesäkuussa ja isompi oli vilkas vajaa parivuotias. Kun valitin, mies ratkaisi asian pakottamalla minut mummolaan omaan lapsuudenkotiinsa 250 km päähän, koska siellä oli muuta porukkaa. Mummo oli sitten ihan puhki, kun oli paljon väkeä - ja minulla meni osa ajasta isojen tiskien tiskaamiseen ja omat lapseni hoidin muuten kokonaan itse, mutta saunassa sain sentään käydä yksin, kun olin kylvettänyt ensin lapset. Yritin siis sanoa, että ole enemmän kotona, mutta en onnistunut. Noiden kalastusreissujen lisäksi oli useita työmatkoja ulkomaille vuoden mittaan.
Minä en muista nuorimmaisen vauva-ajasta mitään ja vauvakirjakin jäi täyttämättä - harmittaa kyllä kovasti - kun olin niin väsynyt. Ei ollut ystäviä, kun oli vieras paikkakunta, eikä mitään sukuakaan ko. paikkakunnalla. Näin jälkeenpäin olen ajatellut, että olin ihan liian kiltti. Mutta vanhemmat kasvattivat liian kiltiksi...Nuorimmainen oli tosi huono nukkuja ensimmäisen vuoden sekä yöllä että päivällä ja en nukkunut kahta tuntia pitempään juuri koskaan, kun imetinkin vielä. Sen lisäksi oli tosiaan taapero, jolla viivästynyt puheenkehitys, eli ei osannut ilmaista itseään ja kiukustui herkästi kun ei osannut. Ennenkin pärjäsivät, vaikkei ollut kaikenmaailman kodinkoneita, niin ehkä, mutta tuntuu, että ihmiset eivät ennen olleet kuitenkaan ihan niin yksin.
[/quote]
Ootko sä pystynyt "antamaan anteeksi" miehellesi tuon, että jätti sut noin yksin lasten ollessa pieniä? Mä siis pelkään just sitä, etten pysty unohtamaan tätä koskaan. En niinkään sitä, ettenkö jaksaisi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:33"]
Mene itse pariksi viikoksi ulkomaille rentoutumaan ja jätä lapset miehelle. Ja mies ehkä harkitsee sitten vähän tarkemmin matkojensa pituutta ja matkustustaajuutta.
[/quote]
Tuo on kyllä pelkkää toiveajattelua, että mies muka mitään harkitsisi omia matkojaan. Päinvastoin. Jos vaimo on kehdannut olla pois kotoa kaksi viikkoa ja jättänyt vielä lapsetkin siihen, niin mies ajattelee, että nyt hän vasta onkin ansainnut itselleen sen harrastusreissun. Seuraava reissu on 2,5 viikkoa pitkä, kun oli silloin niin rankkaa niiden lasten kanssa.
Olisko teidän mahdollista mennä joskus niille matkoille vaikka yhdessä? Mulla saattaa mies olla pois 5 tai 6 viikkoakin putkeen, ei toki itsekkäistä syistä, eikä työasioidenkaan takia, voisi siis olla menemättäkin, perheensä siis asuu ulkomailla, ja auttelee siellä välillä. Mä koitan sitten ottaa ilon irti silloin lapsen kans elämästä täällä, vietetään mekin vähän niin kuin "lomaa", kun iskä on pois. Ja väliin käydään sitten osan aikaa siellä.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 22:02"]
Olisko teidän mahdollista mennä joskus niille matkoille vaikka yhdessä? Mulla saattaa mies olla pois 5 tai 6 viikkoakin putkeen, ei toki itsekkäistä syistä, eikä työasioidenkaan takia, voisi siis olla menemättäkin, perheensä siis asuu ulkomailla, ja auttelee siellä välillä. Mä koitan sitten ottaa ilon irti silloin lapsen kans elämästä täällä, vietetään mekin vähän niin kuin "lomaa", kun iskä on pois. Ja väliin käydään sitten osan aikaa siellä.
[/quote]
Eivät oo sellaisia paikkoja, et siellä koko perhe viihtyis. Varsinkin, kun siellä olisi roolijako kovin selvä: minä hoidan lapset ja mies harrastaa. Eli vaikeemmissa oloissa vaan hoitaisin lapset yksin.
Ap
Nää on vaikeita juttuja. Mun mieheni ei ole ollut mitään kokonaisia viikkoja pois, mutta töiden lisäksi on harrastuksia monia. Erilaista harrastustoimintaa, mm. juoksua ja suunnistusta ja pari ei-urheilullistakin harrastetta. Jo pelkkä treenaaminen vie aikaa, ja sitten on jos jonkinmoista sovittua menoa näihin ei-liikunnallisiin harrastuksiin liittyen useita kertoja viikossa ja kisojen takia täytyy tietysti olla välillä kokonaisia viikonloppuja pois. Ei siis missään korkealla tasolla kilpaile, vaan pelkkää harrastajatasoa.
Mies saa hepulit, jos yritän keskustella siitä ovatko kaikki menot ihan pakollisia, kun olen aika kovilla lasten kanssa ja olisi se kahdenkeskinenkin aika ihan mukavaa. Ehkä hänellä joku pieni syyllisyys kalvaa takaraivossa, kun vähäinenkin sanominen asiasta saa raivostumaan. Kun sanon, että olen uupunut ja että haluaisin että tähän tulisi jotain ratkaisua tai parannusta, hän toteaa vaan, ettei ole estänyt minua menemästä. Että voisin minäkin mennä, mutta olen itse vapaaehtoisesti jumittunut kotiin. Ihmeellinen näkökulma, sillä eipähän hänkään minnekään pääsisi, jos minä vaan menisin ja ottaisin itselleni aikaa. Jonkun kai lapsetkin on hoidettava, kun tukiverkkoja ei ole. Suoraan sanottuna kaikki voimat menee arjen ja rutiinien pyörittämiseen, ja tunnen itseni suurimman osan ajasta yksinhuoltajaksi, joten ensimmäisenä ei ole mielessä että pääsisi itse menemään, vaan että saisi edes kotona sen hengähdystauon lepäämiseen. Mies on hyvä isä lapsille silloin kun on kotona, mutta kun tuntuu, että sitä kotona olemisen aikaa vaan on todella vähän.
Suosittelen vaihtokauppaa. Jos mies on viikon reissulla, lähdet sinä viikoksi matkoille ja mies hoitaa kyökin ja lapset. Jos lähtee kahdeksi viikoksi, niin lähdet sinäkin. Jos on varaa miehen matkoihin, on sinunkin. Ja kyllä se kuopus oppii olemaan isänkin kanssa kunhan vain maltat lähteä.
Jos kyseessä on harrastus, niin ehdottomasti liikaa. Meillä mies ei onneksi ehdottaisi edes moista vaan kyseli varovaisesto 6 päivän lomamatkastakin, että jaksanko jos lähtee. Toki "annoin" mennä, mutta noin paljoa en olisi harrastusten takia valmis nielemään. Varmaan golf kyseessä :)
Heh, minäkään en ole nukkunut yhtään kokonaista yötä viiteen vuoteen eli jaan todella sympatiat kanssasi :)