Lue keskustelun säännöt.
Yli 30-vuotiaat! Mikä mielestäsi on tärkeintä elämässä? Mitä haluat opettaa lapsillesi?
15.02.2007 |
Onko elämänasenteesi muuttunut iän myötä?
Itse olen vasta viime vuosina (olen yli 30) alkanut ajatella, että elämästä nauttiminen, hauskanpito, terve itsekkyys, kaunis turhuus ja kepeä asenne ovat tärkeitä. Elämä on loppujen lopuksi kauhean lyhyt. Yhtäkkin olemme vanhoja. Mitä hyödyttää kauhea itsekriittisyys, täydellisyyden tavoittelu, muiden mielipiteistä välittäminen?
En tarkoita, että pitäisi sulkea silmät tosiasioilta ja esimerkiksi muiden hädältä. Mutta elämään voi suhtautua myös suomenruotsalaistyyppisen kevytmielisesti.
Kommentit (5)
Vaikka ei tässä nyt vielä niin kamalan vanha ja viisas olo ole...
Sain lapseni vasta yli kolmekymppisenä, eli kasvatusasenteeni ei ole tässä välillä muuttunut mihinkään. Mutta tuo sinun kuvaamasi rennompi ote on totta. En itse ole niin tiukkapipoinen kuin nuorena ja toki se heijastuu kasvatusotteeseenkin. Sitä on joo tajunnut, että elämä on kuin onkin kamalan lyhyt. Ehkä jopa erittäin lyhyt.
Olen aika rento kasvattaja enkä vaadi kamalasti. Korostan toisen huomioonottamista ja sitä kautta vaadin käytöstapoja. Mutta en vaadi suorittamista. Yritän jatkuvasti muistaa, että lapseni tehtävänä ei ole kiillottaa minun sädekehääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peter Nyman on mielestäni oikeassa siinä, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti! Suomenruotsalaiset miehet elävät keskimäärin kahdeksan vuotta pidempään kuin suomenkieliset. Hyväntuulinen jutustelu, yhdessä tekeminen (ja laulaminen!) ja jopa lapsenomainen suhtautuminen elämään pitävät nuorekkaana. Itselläni on kestänyt jonkin aikaa tottua falleralleraa-meininkiin... Kun kesällä suvun yhteisen huvilan sauna lämpiää ja lauletaan, ei tee yhtään mieli siihen viereiseen saareen, jossa kirotaan ja vedetään perskännejä.
Ap
Tärkeintä on nyt ja aina Perhe. Se on kaiken a ja o. Seuraavaksi tulee koulu/työ, sitten ystävät ja harrastukset.
Huumori, ilo ja huvittelu ovat tärkeitä ja pitävät elämässä kiinni.
Jokaisella on omat elämäntehtävät, jotka on itse löydettävä ja toteutettava. Ja tärkeintä elämässä onkin toteuttaa potentiaalinsa eli käyttää ihmiskunnan ja maailmankaikkeuden hyväksi ne lahjat, joiden kanssa on tänne syntynyt.
Jokainen meistä on hminen, joka pystyy halutessaan tekemään joka päiviä hyviä ratkaisuja ja hyviä tekoja.
koska kukaan tuntemani suomen ruotsalainen ei ole mainitsemasi lainen, vaan päinvastoin, hyvin tiukkapipoisia ja tunnen heitä monia.
Ja asiaan :) se mitä haluaisin omille lapsilleni opettaa elämästä ja siitä mikä on tärkeää, on onnellisuus, siihen pyrkiminen, sellaisten asioiden tekeminen,joka tuo onnellisuutta tullessaan, eikä vain mielihyvää.
Yleensä pelkän mielihyvän tavoittelu tuo myös tuskaa tullessaan.
Onnellisuus on se johon olisi hyvä pyrkiä.
Ei satuta toisi ihmisiä teoilla tai sanoilla.
Nämä ovat minun mielestäni tärkeitä elämässä ja nämä toivon voivani lapsilleni opettaa.