Lapsen adhd, miten toimia

Olen adhd-pojan äiti. Mielestäni lasta pitää totuttaa pikkuhiljaa sietämään esim. sitä, että jokin homma tehdään loppuun tai että sitä ei voi tehdä välittömästi. Jos impulssikontrolli on heikko, lapsen touhu on kuin päättömän kanan juoksua aktiviteetista toiseen- jossei siihen siis aikuinen puutu ja ohjaa määrätietoisesti. Aluksi parikin minuuttia paikoillaan voi olla haaste, mutta kyllä se siitä harjoittelun ym. tuen kanssa yleensä paranee ajan myötä. Helppoa se ei ole ja näiden lasten kanssa saa ns. lyödä päätään seinään aika usein muutenkin...

Mielestäni pelkkä riehuminen ei ole syy kiinnipidolle, silloin voisi antaa ohjeeksi esim. hyppiä minuutin ajan niin monta kertaa kuin vain pystyy ja tämän jälkeen jatkaa sitä, mikä nyt kesken jäikään. Adhd-lapsi tarvitsee PALJON liikuntaa ja mahdollisuuksia purkaa energiaansa, mutta mielestäni vastapainoksi täytyy myös vaatia tietynlaista keskittymistä, vaikka sitten vain minuutiksi ja aikuisen jatkuvalla avustuksella.

 Mulla myös adhd-lapsi tai nyt ko nuori. mun ohjeita olisi tässä:

Parasta olisi pyrkiä estämään ne riehumiset etukäteen. Tähän pääsee vahvalla struktuurilla, joka. EI tarkoita pelkästään sitä, että sinä laadit piväkärjestyksenja sitten sotä noudatetaan, vaan sitä, että te YHDESSÄ laaditte päiväjärjestyksen - sinä pidät huolen, että se on järkevä janlapsi että. hänen tarpeensa tulevat siinä humioon otetuiksi (ei aina täytetyiksi mutta kuulluiksi kuitenkin). On tärkeää sopia siitä yhdessä, jotta lapsi tietää, että hänen tarpeen on otettu huomioon niin pitkälle kuin voidaan ja tunnustettu olemassaoleviksi silloinkin kun niitä ei voida toteuttaa. On myös tärkeää sopia yhdessä siksi, että lapsikin tietää kokoajan, mitä on tulossa ja että. Ne hänelle tärkeät jutut ovat tulossa. Tämän takia kaikki voi olla tarpeen kirjoittaa ja piirtää tikku-ukoilla,tsm yksinkertasilla kuvilla paperille. On myös tärkeä pitää sopimukset riittävän yksityiskohtaisella tasolla. Jos menette johonkin tapahtumaan, puhukaa siitä, että ensin mennään bussipysäkille, siellä odotellaan oikeaa bussia, pitää olla ajoissa koska bussi ei odota, sitten mennään bussilla,  pitää istua penkissä jne...

sopikaa myös joku merkki siitä, milloin menee oikeasti hyvin ja milloin lapsen on aika rauhoittua tai lopettaa heti. Ne perinteiset liikennevalot ovat hyvä keino, mutta. Pitää sopi nlapsen kanssa.

ÄLÄ KOSKAAN VALEHTELE! ÄLÄ HYMYILE edes epävarmuutesi takia KUN LAPSI ETENEE VÄÄRÄÄN SUUNTAAN äläkä yritä olla kieltämättä asioita suoraan jotta et loukkaisi - älä käytä -"enpä tiedä" tyylisiä eufemismikieltoja, vaansasno suoraan, mitä lapselta haluat tai et halua. Hän ei tajua mitään vihjeitä. Kun kiellät ajoissa, tai mieluummin vielä opastat ajoissa, ette koskaan tule siihen konfliktitilanteeseen. Lapsi usein haluaa tehdä niin kuin sinä haluat, mutta hän ei tajua, mitä se on, jos et ole tarpeeksi selvä.

kun se raivokohtaus tulee, joitain voi pitää sylissä. Toissia se vain estää rauhoittumasta ja heidän on parempi antaa raoittua yksinään ja puhua vasta sitten kun ovat rauhoittuneet. Riippuu myös siitä missä ollaan, onko turvallista rauhoittua yksin jne. Parasta osi jos turvallisen rauhoittumispaikan voisi jotenkin järjetää.