Minkä ikäinen lapsi on liian vanha rattaisiin?

Varmaan sen ikäiset ovat jo liian vanhoja, jotka eivät vaan enää rattaisiin mahdu. ;)

Minä tiedän aikuisia, jotka ajavat kaikki yli puolen kilometrin matkat autolla, mutta määkivät kauhuissaan, kun näkevät leikki-ikäisiä rattaissa. Se on omituista. Jos he itse reippailisivat, väsyneinä ja nälkäisinä 9-10 tunnin työpäivänsä jälkeen kokoonsa suhteutettuna samat matkat, mitä olettavat pienten lasten kulkevan, niin ymmärtäisin sen. Mutta ei. Itselle sallitaan lämpöinen ja mukava automatka, lapselle ei mitään helpotusta.

Sen ikäinen joka jaksaa kävellä suht pitkiä matkoja. 3-vuotias ei jaksa kävellä 2km. valittamatta. Saati se vauhti ei päätä huimaa jos on vaikka kiire.

Meillä molemmat on kävelleet 3-vuotiaista. Meillä ei ole autoa ja asumme kaupungissa. Heillä on hyvä kunto ja hoikka olemus.Tarhan tädit ihmettelivät, kuinka meidän lapset jaksavat kävellä pitkiäkin matkoja, kun moni muu vikisee pienilläkin kävelyillä. No enpä ihmettele, kun moni vie autolla/rattailla isojakin muksuja.

Mä en jaksa kuunnella hoitopäivän jälkeen ruikutusta siitä ku ei jakseta kävellä. Ymmärrettävää että sen jälkeen lapset on väsyneitä. Ja mitä sitte jos 3-vuotias on rattaissa? Keltäs se niikun on pois? Jos se helpottaa liikkumista.

Minä kehtaan ihan ongelmitta työntää melkein viisivuotiasta rattaissa. Jos mememme pidempiä matkoja, hän ei jaksa kävellä tai kulkisi niin hitaasti, ettemme ehtisi puoleksipäiväksi takaisin kotiin pikkusisaren päiväunia varten. Pyörällä en vielä anna mennä, kun olen itse ilman pyörää, koska poika ei pysähdy ennen risteystä vaan posottaa sivuilleen katsomattatielle.

Komppaan kolmosta. Meillä kauppamatka on yhteen suuntaan suunnilleen tuon 2km. 3v kävelee sen yleensä toiseen suuntaan, mutta molempia ei jaksa millään. Puhumattakaan siitä, että kauppamatkalla käydään yleensä vielä muillakin asioilla tai muuten vain huvikseen kävelemässä...

3v on mielestäni iso rattaisiin. Pidemmät matkat taittuvat kätevästi, kun lapsi pyöräilee vieressä. Talvella pyöräily tietenkin hankalampaa, mutta pulkan voi ottaa varoiksi mukaan pidemmille matkoille.

Älä huoli muiden mietteistä. Ne on juuri näitä "kyllä meidän 3-vuotias jaksaa", jotka eivät tosiasiassa kulje asioilla kävellen monta kertaa viikossa. toki lyhyen tarhamatkan kannattaa opettaa kävelemään, yleensä se mankuminen loppuukin kun ei ole vaihtoehtoa.

Meilläkin oli tuplat käytössä kun esikoinen oli 3v, ja taisi joskus kiireessä olla kyydissä jopa 4-v, tosin oli hassun näköistä eikä itsekään juuri halunnut kyytiin, mutta hätä ei lue lakia =)

Meilläkin kauppa oli 2km päässä, eikä takaisin (lähes kokonaan ylämäkeä) olisi jaksanut kävellä, puhumattakaan siitä, että usein oli jo kiire kotiin laittamaan ruokaa tai neuvolaan, lääkäriin tms. Mulla on myös tapana hoitaa tuollaiset pakolliset kauppa- ym. reissut ripeästi, jotta päästään muihinkin hommiin. Ja kuljenkin yleensä puolijuoksua ohittaen niin mummot kuin nuoremmatkin kävelijät. Nyt vanhemmiten lapset jaksavat jo kävellä reipasta vauhtia vaikka pääasiassa pyöräilevätkin pitkät matkat.

8; miten se, että lapsi istuu pulkassa, eroaa siitä, että lapsi istuu rattaissa? 

Jaa no mä olen ajatellut heivata rattaat pois sitten, kun lapset ovat 3 ja 4,5v, eli noin vuoden päästä. Nyt tuo vanhempi on reilu 3v ja harvoin suostuu istumaan rattaissa, pitää sitä vauvamaisena. Sitten välillä joudutaan pakottamaan, koska muuten ei ehditä "mihinkään", mutta yleensä yritetään valita asiat ja tekemiset niin, että ne sopii kaikkien voimille. En kuljeta rattaita mukana enää läheskään kaikissa paikoissa, nuorempi on siis nyt 1v9kk, tosin ei kävele vielä niin kamalan hyvin (pelkää epätasaista ja kaatuilee), koska oppi ylipäätään myöhään. 

Jaa no mä olen ajatellut heivata rattaat pois sitten, kun lapset ovat 3 ja 4,5v, eli noin vuoden päästä. Nyt tuo vanhempi on reilu 3v ja harvoin suostuu istumaan rattaissa, pitää sitä vauvamaisena. Sitten välillä joudutaan pakottamaan, koska muuten ei ehditä "mihinkään", mutta yleensä yritetään valita asiat ja tekemiset niin, että ne sopii kaikkien voimille. En kuljeta rattaita mukana enää läheskään kaikissa paikoissa, nuorempi on siis nyt 1v9kk, tosin ei kävele vielä niin kamalan hyvin (pelkää epätasaista ja kaatuilee), koska oppi ylipäätään myöhään. 

Mutta voihan se isompi pyöräillä, vaikka vauva menee vaunuissa? Riippuu tietysti vähän maastosta, liikenteestä jne.  Meillä juuri se 3-4v. mentiin paljon just pulkalla tai pyörällä. Meillä kävellään suht. paljon ja esim. lomamatkoilla kävely ei ole ollut ongelma, mutta esim. päiväkotiin mennään kyllä autolla (kaukana), joten eivät kuitenkaan joudu kävelemään kiireessä tai väsyneenä. Koiralenkeillä motivaatiota ovat välillä lisänneet esim. nukenrattaat, sählymaila tai keppihevoset. Kummasti muuttuu kävely leikiksi, eikä ole enää tylsää;) Eli meillä ei ole käytetty rattaita enää 2,5-3v jälkeen, ollaan kävelty kyllä jonkin verran, mutta pakollisissa pitkissä matkoissa turvauduimme sitten kyllä julkisiin tai autoon.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:34"]

3v on mielestäni iso rattaisiin. Pidemmät matkat taittuvat kätevästi, kun lapsi pyöräilee vieressä. Talvella pyöräily tietenkin hankalampaa, mutta pulkan voi ottaa varoiksi mukaan pidemmille matkoille.

[/quote]

hyvä neuvo, jos asuu sellaisessa paikassa, jossa 3v jaksaa pyöräillä. Me asuttiin mäkisessä maastossa, jossa pitkiä mäkiä, eikä niitä 3 v jaksanut pyöräillä päälle. Siinä sitten työnnät reppu selässä ostoskassia ja pikkusisarusta vaunuissa, isompaa pukkaat pyöräntarakasta ja yirtät päästä kotiin. Good luck, kokeiltu on sitäkin :)

Pulkkakin on talvella kaunis ajatus, paitsi että ainakin suuremmissa kaupungeissa kulkuväylät on sepelöity kauttaaltaan. :)

Se, miten itse toimii, ei välttämättä sovi kaikille. 3-vuotiaitakin on monen kokoisia, meillä iso, mutta hyvin mahtui rattaisiin.

Tää on kyllä kumma, miten aiheuttaa niin paljon kitkeryyttä niissä, joilla iso sisarus kävelee eivätkä he kulje viikoittain tai päivittäin lääkäreissä ja muilla asioilla.

Meillä nelivuotias istuu ihan täysin tuplissa pitkät matkat, ja istuu tasan niin kauan että kaikki siirtymät sujuvat nopeasti ilman että lasta täytyy hoputtaa tai hänelle pitää hermostua. Minä en ole niitä äitejä, jotka katsovat tyynesti kun bussi kaartaa ohitse, eikä siihen ehditty koska nelivuotias jäi haahuilemaan omiaan. Tai joka käyttää päivässä tuntikausia laahustaen hi-taas-ti pitkin pyöräteitä. Minulle on tärkeää, että ollaan sovituissa paikoissa sovitussa ajassa, tullaan sinne mielellään hyväntuulisena ja että elämä muutenkin sujuu. Ilman rattaita tarvittaisiin toinen auto, joten halvemmaksi rattaat tulee. :)

Vastasin jo aiempaan ketjuun, että meillä juuri 4 v. täyttänyt ei ainakaan jaksa arkisin kävellä vähintään 6 km päivässä isomman sisaruksen eskarimatkoja (1,5 km suuntaansa). Lapsi jaksaa kyllä kävellä pari kilometriä helposti, mutta se ei ihan riitä. Tarkoitus on kuitenkin päästä rattaista eroon ennen seuraavia synttäreitä.

Minäkin ihmettelen tuota, että rattaissa ei saa lykkiä, mutta pulkassa vetäminen tai tangosta työtäminen kun lapsi on pyörän selässä on ok. Mutta voihan sitä noinkin tietty itseään huijata.

Niin, ja asumme kaupungissa, eli oppivat ihan pienestä, että tiellä ei sännätä. Tottelevat siis liikenteesä hyvin. Ehkä johtuu luonteesta, mutta on sitä tietty harjoiteltukin paljon ja ihan pienestä. Esim. Pysähty,inen käskystä on varmaan se asia, jossa olen ollut täysin ehdoton aina.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:27"]

Meillä molemmat on kävelleet 3-vuotiaista. Meillä ei ole autoa ja asumme kaupungissa. Heillä on hyvä kunto ja hoikka olemus.Tarhan tädit ihmettelivät, kuinka meidän lapset jaksavat kävellä pitkiäkin matkoja, kun moni muu vikisee pienilläkin kävelyillä. No enpä ihmettele, kun moni vie autolla/rattailla isojakin muksuja.

[/quote]

Minunkin esikoinen joutui kävelemään pikku matkoja jo alla kaksivuotiaana. Mutta silti vielä kolmevuotiaana silloin tällöin istuu rattaissa. Jos puisto on parin kilometrin päässä ja itse kohteessa pitää jaksaa vielä leikkiäkin ja jaksaa tulla kotiin syömään, niin kyllä ne rattaat on vaan hyvä olla, jos ei halua kantaa metristä 16 kiloista ipanaa harteilla kilometritolkulla työntäen pienempää samalla rattaissa.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 13:37"]

Älä huoli muiden mietteistä. Ne on juuri näitä "kyllä meidän 3-vuotias jaksaa", jotka eivät tosiasiassa kulje asioilla kävellen monta kertaa viikossa. toki lyhyen tarhamatkan kannattaa opettaa kävelemään, yleensä se mankuminen loppuukin kun ei ole vaihtoehtoa.

Meilläkin oli tuplat käytössä kun esikoinen oli 3v, ja taisi joskus kiireessä olla kyydissä jopa 4-v, tosin oli hassun näköistä eikä itsekään juuri halunnut kyytiin, mutta hätä ei lue lakia =)

Meilläkin kauppa oli 2km päässä, eikä takaisin (lähes kokonaan ylämäkeä) olisi jaksanut kävellä, puhumattakaan siitä, että usein oli jo kiire kotiin laittamaan ruokaa tai neuvolaan, lääkäriin tms. Mulla on myös tapana hoitaa tuollaiset pakolliset kauppa- ym. reissut ripeästi, jotta päästään muihinkin hommiin. Ja kuljenkin yleensä puolijuoksua ohittaen niin mummot kuin nuoremmatkin kävelijät. Nyt vanhemmiten lapset jaksavat jo kävellä reipasta vauhtia vaikka pääasiassa pyöräilevätkin pitkät matkat.

Iso lapsi kevyempi vetää pulkassa lumessa kuin työntää rattaissa!

ote]

Viime lauantaina olisimme päässeet käymään Tukholman vanhassakaupungissa, jos olisin ottanut nelivuotiaalle matkarattaat mukaan. Tämä oli Junibackenilta lähdettäessä niin väsynyt, että suuntasimme suosista suoraan laivalle ja yritimme (huonolla menestyksellä) saada tätä hytissä kauneusunilleen. Rattaisiin olisi nukahtanut aivan varmasti.

Eli siis... silloin kun ei enää nuku missään tilanteessa päiväunia tai ei mahdu rattaisiin, on minun vastaukseni.