Junamatka... (ov)

Matkustin kolmevuotiaan poikani kanssa nyt oikein urakalla junassa. Olimme koko matkat leikkivaunussa. Mentiin neljällä eri junalla.

Kolmessa junassa lasten leikki onnistui todella hyvin, innoissaan leikkivät keskenään ja varoivat toisiaan yms yms, vaikka lapsia oli noin viisi ja ikää vuodesta kuuteen vuoteen.

Neljännessä junassa sitten vaunuun osui sisarukset, jotka saivat muut lapset sekaisin. Kyseiset lapset eivät osanneet varoa, odottaa ja mikä ikävintä, he olivat ilkeitä! Vanhempi lapsista sähisi (!) pojalleni ja lällätteli. Kun poikani meni leikkijunaan veturinkuljettajaksi, niin tämä poika meni veturin eteen ja "pysäytti" junan ja lällätti lapselleni, että "eipäs sun juna liikukaan mihinkään, minä pysäytin sen, hähhää". Seuraavaksi tämän pojan pikkusisko teki samaa perässä. Sisarukset ihan hymyillen sabotoivat muiden leikkejä, ilmeisesti se oli heistä hauskaa!
Lapseni meni ihan hämilleen, katsoi minuunkin, että miten tuollaisiin pitäisi suhtautua. Sanoin kuuluvaan ääneen, että "älä välitä, sinä voit leikkiä ihan hyvin, että se juna menee eteenpäin, ei tarvii välittää siitä mitä toinen sanoo". Onneksi sitten osasi jättää nämä sisarukset huomiotta.

Mutta jännä oli nähdä muutos omassakin lapsessa; muitten lasten kanssa leikkiessä lapseni oli hyväntuulinen ja nauroi, näitten lasten kanssa lapseni rypisteli kulmiaan yms yms.

En nyt väitä, että minunkaan lapseni olisi maailman parasta seuraa, höpöttää liikaa kaikille, on kyselemässä nimiä, kyselee, että oltaisko kavereita, on ehdottamassa leikkimistä, eli on aika rasittava varmaan jonkun rauhallisen ja ujon lapsen mielestä.

Mutta ihanaa oli matkustaa junassa, kun nuo kolme ensimmäistä matkaa meni niin rattoisati lasten leikkiessä niin sopuisasti! :)))

(Niiden sisarusten äiti ei muuten ollut leikkipaikalla vahtimassa lapsia, vaikka lapsilla oli ikää luultavasti 3v ja 5v.)