Isovanhemmat käyttävät lapsenlapsiaan vallan välineena
Olen ns. hyvästä ja varakkaasta perheestä ja julkisivu on kaunis.Taustalla on kuitenkin julmat vanhempani, jotka hajottavat ja hallitsevat. He haluavat että heitä totellaan ja kunnioitetaan vaikka olen jo 40v. He eivät ole käyneet meillä kahteen vuoteen vaikka ovat olleet välillä yötä vain kilometrin päässä kodistamme. Soitteleme usein mutta koska en ole se kiltti ja totteleva lapsi, he "rankaisevat" ja perhettämme. He eivät käy edes lastemme syntymäpäivillä, lahjan lähettävät. Pahimmalta minusta tuntuu katsoa lasten pettymystä ja yrittää selittää että isovanhemmat eivät nyt vain tule juhliin. Kenelläkään mitään viisaita neuvoja?
Kommentit (5)
En pitäisi mitään yhteyttä enkä lapsille koskaan todellakaan puhuisi isovanhemmista mitään.
Meillä on hanka mummi myös. En lähde tuohon valtataisteluun mukaan ollenkaan ja sitä mukaan kun meiltä asioitaan kielletään, lakkaan niistä edes puhumasta. Valitettavasti hankalalle mummille tämä ei mene millään perille ja hän sitkeästi ottaa yhteyttä, vaikka hänen on pakko tajuta, että meitä ei vain kiinnosta.
Sanot laosile, että isovanhemmilla on kiireinen ja vaihteleva elämäntapa. Et lupaa heidän tuloaan, mutta jos joskus poikkeavat, se on sitten yllätys.
Kuulostaa kamalalle.
Itse olen lapsenlapsiani liki palvova isoäiti (ja täälläkin saanut paljon kritiikkiä mm. siitä että jokainen heistä on luonani ainakin yhden yön viikossa) ja SILTI suosittelisin etäisyydenottamista ja muiden läheisten aikuisten etsimistä lapsillenne.
Mummi voi olla "Mummi" vaikkei olisi sukuakaan.
En ymmärrä ongelmaasi. Meillä ei isoäiti ole koskaan tullut lasten synttäreille, mutta ei se ole aiheuttanut mitään pahaa mieltä tai lasten kysymyksiä. Ihan OK väleissä ollaan, etäisyttä 100 km. En ole ikinä ajatellut, että kyseessä on rankaiseminen tai opetus, eli eiköhän sinullakin koko juttu ole korviesi välissä. Isovanhemmat eivät tule, so what? Joku muu varmaan tulee ja riittää ihan hyvin.
Joo, no tässä tapauksessa ei ole vain korvien välissä vaan sanovat ihan suoraan että "koska ette käy meillä, ei mekään käydä teillä". Lapsellista tuohua ja ennen kaikkea surullista. Lasten on vaikea ymmärtää...