Lue keskustelun säännöt.
Huutava vaimo
29.04.2013 |
Olen perheellinen mies, kaksi ihanaa lasta ja kaunis ja älykäs vaimo. Ongelma on, että vaimo saa raivokohtauksia lapsille ja minulle. Loukkaa lapsia ja minua huudoillaan ja kiroilee. Olen pyytänyt häntä lukemattomia kertoja muuttamaan tapojaan. Muutosta on vain pahenevaan suuntaan. Mitä teen? Olen itse paljon kotona, koska pystyn tekemään työtäni missä vain milloin vain. Vaimo käy töissä säännöllisesti 8-17 ja usein minä pyöritän myös päiväkoti ja ruokailurumpaa. Talous on kunnossa ja lapset kilttejä, itse pyrin huomioimaan häntä, en ymmärrä mistä kiikastaa? Vieraita miehiä ei tietääkseni ole, itse pidän huolta itsestäni, urheilen enkä juopottele. Lähes kymmenen vuotta on mennyt, joudun kohta oikeasti hakemaan eroa hänestä, jos tämä ei tästä parane. Olen tästä puhunutkin, mutta sitten on hetken kuin aurinko jne. Antakaa vinkkejä miten tästä eteenpäin. Kiitos!
Kommentit (72)
Muijasi on hullu, narsisti, masentunut tms? Käske mennä hoitoon! Onneksi ei ole väkivaltainen kuten monet suominorsut. Oletko miettinyt, että vaihtaisit parempaan? Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaimollasi hormonaalinen ehkäisy? Ehkä se on toiminut hyvin useita vuosia mutta iän myötä saattanut alkaa vaikuttaa negatiivisesti hormonitason muututtua. Vai onko hän aina ollut samanlainen kilahtelija? :o
Joka tapauksessa sinun ei tarvitse tuollaista sietää. Ehdottaisin perheterapeuttia tai että voisit kertoa omat mielipiteesi vaimosi gynekologille. Lääkärinä hän osaa katsoa asioita laajemmasta näkökulmasta koko perheen hyvinvoinnin suhteen.
T. Yksi vääränlaisista pillereistä totaalikilahduksia saanut
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 23:10"]
Hauskan sukupuolittuneita nää neuvot. Kun nainen on selkeästi kusipää ja kohtelee lapsiakin ala-arvoisesti, nää mammat pyytää ymmärtämään tai korkeintaa viemään lääkäriin. Stressiähän se vain on. Haluaisitte sanoa, että joku mies sitä risoo. mielessänne ajattelette, että tämä mies on kuitenkin joku sottapytty, joka ei itse näe omaa sotkuisuuttaan ja vilpittömästi ihmettelee kun toisella kilahtaa moinen.
Ok. ei siinä mitää...
Mutta... jos jonkun mies on huutanut ja kiroillut lasten kuullen, niin kyllä on heti sata kommentoijaa esittämässä pikaista eroa ja neuvoja, kuinka saadaan mies kynittyä pennittömäksi.
Ottakaa se malka silmästä kiitos.
[/quote]
No koska niitäkin tapauksia on, jotka ärsyttävät ihan tahallaan. Minun eksäni, joka syystäkin on eksä, ihmetteli huutoani, kun ensin oli aivan täysin tahallisesti ärsyttänyt minut totaaliseen kiehumispisteeseen, oikein ärsyttämällä ärsytti, jankkasi ja kieltäytyi keskustelemasta asiallisesti. Sitten lällätti, että hän yrittää vain puhua ja minä epäreilusti huudan. Ja ihan oikeasti väänti todella rasittavista asioista maailman tappiin asti ja haasto riitaa, osasi vain tehdä sen huutamatta ja oli siitä ihan helvetin ylpeä, kun hän ei huuda. Nykyinen ei ole koskaan saanut minua niin totaalisen raivon partaalle, koska ei nauti minun ärsyttämisestäni. Joo olisi pitänyt lähteä tilanteesta, mutta olin huomattavasti nuorempi silloin. Vieläkin ärsyttää, kun muistan sen rasittavat väännöt asiasta kuin asiasta. Että ei voi tietää, mikä on totuus, kun kuulee vain toisen näkökulman, minunkin eksäni olisi voinut ihan vain viattomasti päivitellä, että akka huutaa, kun hän vain nätisti haluaa "jutella".
Rakkaimpiinsahan työstressi yms pahanolon aina purkaa se on ihan luonnollista. Sähän se vaikutat oikeen kultakimpaleelta ap, olisit vielä sanonut, että hoidat pyykkihuollonkin siinä vasurilla.. vaikka nytkin vahvasti epäilen tämän olevan porvoon suunnalta.
Kuten huomaat, että ero ei tuo kuin hetkellisen helpotuksen.. suurinosa naisista on raivottaria, ettei se ainakaan vaihtamalla parane. ;)
Ai mies ottaa yhteyttä vaimonsa gynekologille???? Herraisä mikä typerys olet jos et ole itse tajunnut sitä millainen hormonalhirviö sinusta tuli silloin aikaisemmin. Mitkä ihmeen laput naisilla on silmissä kun hormonella voi syyttää mistä tahansa kamalasta käytöksestä?
Tiedän mitä on pms-oireet naisella, mutta joku raja hei...Pussyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 22:15"]
Sano sille kun seuraavan kerran huutaa, että vedät sitä turpaan jos ei osaa puhua asiallisesti.
Voi olla akalla ilme näkemisen arvoinen.
[/quote]
Turpaanvetoa tai sillä uhkaamista en kyllä suosittele kenellekään, mutta riippuen siitä millainen suhde on, niin saattaisin kyllä uhata, että tulee piiskaa jollei asenne muutu. Riippuen, mikä reaktio tähän on (sekä puhe että ruumiinkieli huomioden), niin saattaisin myös edetä toteutukseen.
Eli kun huuto- ja kiroiluvaihde seuraavan kerran kytkeytyy päälle, saattaisin sanoa (tai kuiskata jos on lapsia läsnä), että puolen tunnin päästä sitten tulee (sitä luvattua) piiskaa. Ajankohdan koitettua vain vaimoa kädestä kiinni, marssitus sopivan syrjäiseen paikkaan ja komennus laskea housut alas. Jos ei vastustele tosissaan tai muuten antaa ymmärtää, että omastakin mielestään ansaitsisi käsittelyn, niin sitten vain toimeksi. :)
Tämän "pysäyttävä vaikutus" on sen verran vahva, että ihme, jos ei asennemuutosta ala tapahtua.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2013 klo 22:23"]
Kun tilanne on seuraavna kerran päällä, reagoi heti välittömästi, sano että huuto loppuu nyt jne. Sitten tilanteen jälkeen käytte läpi tapahtunutta.
[/quote] Erittäin epäviisasta. Tietenkin pitää puhua asiasta rauhallisella hetkellä, eikä silloin kun toiselta on juuri palanut pinna. Mieti mitä eroa mahtaa olla tuloksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla se johtuu stressistä ja ahdistuksesta ja omasta äidistäni. Jos tuntisit hänet, ymmärtäisit kyllä.
Yritän olla hyvä ihminen, mutta en osaa enkä pysty. Ja 20 vuoden päästä oma tyttäreni tässä sukupolvien ketjussa huokailee tätä samaa...
Mulle ehkäisypillerit aiheuttivat jatkuvan ärtymyksen tunteen. Olen aika varma, että monien parisuhdeongelmien aiheuttajina ovat e-pillerit, ne vievät myös halut (lisää ongelmia suhteeseen).
Raivoaminen voi olla myös kykenemättömyyttä puhua asioista, lapsuuden peruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ylikuormittuminen kotona sekä töissä????
mulla ei ainakaan vauvavaihe ollut pahin kummankaan lapsen kanssa, vaan nyt kun lapsiperheen elämää takana vuosia ilman ulkopuolista apua, niin tunnen, että on tullut kuormituskiintiö täyteen. Jonkun yhden vuoden seisoo vaikka päällään, mutta kun niitä vuosia tulee ja tulee eikä armoa saa...aamusta iltaan toisista huolehtimista. siinä on vaikea olla aina kovin lempeä ja rakkaudellinen, kyllä meilläkin perkeleet välillä raikaa...
ap, millä keinoin jaksat itse aina olla lempeä, kerro salaisuutesi, kaipaan neuvoja!
Yritän olla parempi ihminen mutta ei se aina onnistu todellakaan :(
Olen ihminen joka kiihtyy nollasta sataan hetkessä ja mielialat vaihtuu tosi äkkiä.
Stressinsietokyky on todella huono ja myönnän, että olen myös jonkin sortin kontrollifriikki koska jos asiat ovat järjestyksessä ja arki sujuu niin pää pysyy paremmin kasassa.
Nykyään huudan, raivoan ja jopa välillä kiroilen koska koen ettei tässä perheessä puhe auta.
Kukaan ei kuuntele jos nätisti ja asiallisesti sanon jotain...ihan sama kuin seinille puhuisi!
Kukaan ei kuule, ei halua ymmärtää eikä muista mitään.
Vasta kun huudan pää punaisena niin alkaa tapahtua!
Olen niin turhautunut ja ärtynyt kaiken aikaa että tekisi mieli kiljua :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tunne ja turhautuminen siita, ettei hallitse kaaosta, jos syy tosiaan kiinnostaa. Kyse ei ole siita, etta olisin kontrollifriikki. Olen muuten varmaan vaimosi, tunnistan sinut, vaikka anonyymisti taalla kirjoitat.
Millaisissa tilanteissa tuo raivoaminen tapahtuu? Ihanko yhtäkkiä alkaa huutamaan vai tapahtuuko jotain sitä ennen? Itse saan raivareita lapsille myös, mutta kyllä lapsetkin sitten myöntää että "kyllähän sä tosiaan kauniisti siitä jo viisi kertaa sanoit ennenkuin räjähdit" asiat ovat tyyppiä ei painita ruokapäydässä, siivoa vaatteet ja kengät eteisen lattialta yms settiä joka on jo yleensä aika moneen kertaan käsitelty että näin toimitaan. Eikä se räjähtäminen siltikään mikään hyvä juttu ole, myönnän kyllä.. välillä vaan turhauttaa niin turkasesti. Mutta jos vaimosi kiihtyy nollasta sataan ilman mitään yllykettä, sitten päälääkäriin ja heti, muuten ehkä pitkän teidän keskisen keskustelun jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeäkseni myönnän, että voisin käyttäytyä kuin vaimosi eli huutaa ja raivota. Tämä johtuu siitä, että olen tuolloin äärettömän turhautunut ja vittuuntunut. Luultavasti olen ko sanonut jostain tietystä asiasta moneen kertaan, mutta mitään muutosta ei ole tullut asiaan. Yleensä myös, jos koen että ei kiinnosta enää, enkä välitä niin käyttäydyn noin. Huutaminen on linun tilanteessani kuitenkin vielä hyvä merkki. Kun hiljenen enkä suostu puhumaan, peli on menetetty.
Vaimostasi en tiedä killainen hän on ja onko vielä halukas jatkamaan tuota, selvästikin ikävää ja vittumaista, arkea kanssanne.
Anteeksi lukuisat kirjoitusvirheet, yritä saada selvää!
Voisin olla vaimosi, tosin en kiroile huutaessani. Huutaminen hävettää ja kaduttaa. Huutaminen johtuu stressistä ja turhautumisesta enimmäkseen töissä, eikä todellakaan ole oikein että huudan sen vuoksi perheelleni. Haluaisin itse päästä tavasta, mutta en tiedä miten. Välillä on parempia kausia, mutta välillä huonompia.
Olen miettinyt, että kauankohan mieheni minua tällaisena kestää. En tiedä, varmaan pitäisi johonkin terapiaan mennä.
Jos olisit mieheni, toivoisin, että kertoisit asian olevan niin vakava, että et voi elää kanssani ellei jokin muutu. Ja sitten miettisimme kuinka ratkaista ongelman, joka ainakin minun tapauksessani on suurimmaksi osaksi oma ongelmani.
onkohan huutaminen opittua käytöstä lapsuudesta, eli onko anopillasi samanlainen tapa kohdalla miestään? Jos näin on, niin voisit yrittää (varovaisesti, vihjaillen) saada vaimosi silmät aukeamaan sille, että hän toistaa äitinsä virheitä. Moni nimittäin tekee niin, vaikka ei yhtään tahtoisi, käytös vaan on niin opittua ja alitajuista, että sitä toistaa ymmärtämättä itsekään, että siinä olisi jotain väärää.
Jos näin ei ole, niin voisiko vaimollasi olla esim. stressiä, masennusta tms? Kumpikin näistä saattaa näkyä niin, että hermostuessaan menettää kontrollinsa. Tähän saattaa liittyä myös se, että vaimosi pitää monta pientä asiaa sisällään, ei tahdo/pysty sanomaan jostain asioista, ja kun niitä asioita kertyy tarpeeksi, saattaa pienikin asia kiihdyttää raivoamaan.
Tai sitten kyseessä voi olla ihan vaan temperamenttipiirre, jonka kanssa voi oppia elämään. Voisitte puhua asiasta joskus, kun vaimo on hyvällä tuulella, ja sopia miten käyttäydytte siinä tilanteessa, kun vaimolla keittää yli. Vaimo voisi esim. luvata yrittää hillitä itseään jollain tavalla, ettei esim. lapsille sanoisi mitään sellaista, mikä jää lasten mieleen ikuisesti painamaan, sekä olemaan ehdottomasti tekemättä mitään ollessan raivoissaan (tukistamiset tms) sekä olemaan antamatta mitään rangaistuksia siinä mielentieassa. Eli huutaisi ja raivoaisi vähän niin kuin itsekseen. Ja sinä ja lapset voisitte opetalla ottamaan raivoamisen niin, ettei se tarkoita mitään, äiti siinä vaan vähän purkaa paineitaan ja kiroilee itsekseen. Ja vaimosi pitäisi hyväksyä, että te ette ota häntä tosissanne. Tämä ei tosin oli mikään hyvä vaihtoehto, mutta jos mikään muu ei auta, niin ainahan jotain tällaistakin voisi kokeilla...
Itsekin olen mies ja ihan aataminomenaa myöten täynä vaimona jatkuvia loukkauksia. Kuukautisten alettua asiat tasottuu, ja saattaa olla pari viikkoa ok. Sitten se helvetti alkaa. Ensin on pientä hakua, että reagoisin johonkin mitä hän sanoo. Tunnistan tuon ja yritän ohittaa hänen yrityksensä. Taivas varjele, jos sanon jotain väärää. Siitä repeää taas kuukausihelvetti. Aivan älytöntä vittuilua ja loukkaamista. Viimeinen kilari oli kännykänkäytöstäni. Olin kotona, kun hän tuli lenkiltä. "Kenen kanssa sä TAAS vistittelet?"
Koska tällä asialla on jo pitkä historia takana en enää kuunnellut hetkeäkään. Sanoin, että nyt tuo kyttääminen saa loppua. En viestittele oikeastaan kenenkään muun, kuin oman perheenjäsenten kanssa ja jo pois kotoa asuvan poikani kanssa.
Facebook käyttäytymisestäni hän on ilkeillyt jo ainakin vuoden. Aina sama laulu. Poistin Facebooktilini. Seuraus oli se, että hän sanoi, että ei se mitään auta. Hän voi keksiä uudet ilkeilynaiheet. Myönsi kaiken lisäksi, että Facebookilkeilyssä ei ole mitään perää. Ilkeilyt on tehty puhtaassa loukkausmielessä.
Mitä helvettiä noiden räyhäjänaisten mielessä liikkuu??
Aina sama juttu. Vaimo ei ymmärrä, tai halua ymmärtää mitä sanoan ja sitten se mun sanominen muuttaa muotoaan, koska vaimo päättää, että minä tarkoitin sitä mitä hän on päättänyt ja kun yritän oikoa sitä, nin kohta on jo riita pystyssä ja sitten se paisuu ja mukaan tulee kaikki mahdollinen ja jos sitten yritän vaan feidata tilanteessa, niin se on tietenkin pakenemista. Yritä tässä nyt sitten olla riitelemättä.
Hauskan sukupuolittuneita nää neuvot. Kun nainen on selkeästi kusipää ja kohtelee lapsiakin ala-arvoisesti, nää mammat pyytää ymmärtämään tai korkeintaa viemään lääkäriin. Stressiähän se vain on. Haluaisitte sanoa, että joku mies sitä risoo. mielessänne ajattelette, että tämä mies on kuitenkin joku sottapytty, joka ei itse näe omaa sotkuisuuttaan ja vilpittömästi ihmettelee kun toisella kilahtaa moinen.
Ok. ei siinä mitää...
Mutta... jos jonkun mies on huutanut ja kiroillut lasten kuullen, niin kyllä on heti sata kommentoijaa esittämässä pikaista eroa ja neuvoja, kuinka saadaan mies kynittyä pennittömäksi.
Ottakaa se malka silmästä kiitos.