Onko lapsella oikeus isään?
Mitä olette mieltä? Ja miten määrittelette isän ja isyyden? Kirjoitin just uuteen blogiini pari ajatusta asiasta: http://twosamess.blogspot.fi/
Kommentit (4)
Jokaisella ihmisellä on isä, mutta yhteydessä olo biologiseen isään ei ole kenenkään subjektiivinen oikeus. Jos isä ei halua olla missään tekemisissä, ei häntä voi siihen pakottaa ainakaan enää sen jälkeen kun lapsi on tullut täysi-ikäiseksi.
Mielestäni lapsella on subjektiivinen oikeus saada kaikki käytössä oleva tieto biologisista juuristaan. Suhteita ei voida pakottaa, mutta on väkivaltaa, jos lapselta viedään mahdollisuus tietää sekä ottaa selvää juuristaan. On väkivaltaa miestäkin kohtaan, jos häneltä salataan isyyi. Jos mies on ollut väkivaltainen naista kohtaan, niin vain silloin voitaisiin pitää perusteltuna salata isyys häneltä, mutta tervepäisen miehen kohdallla ei, olkootkin naimisissa tms.
Tärkeintä on tuntea totuus. Jokainen ihminen vastaa omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään.
Vähintä, mitä voi odottaa on se, että tietää biologisen isänsä (ja äitinsä) henkilöllisyyden eli nimen, vaikkei voisi ja haluaisi olla tekemisissä. Pitäähän ihmisellä olla oikeus tietää myös se, onko hänellä mahdollisesti sisaruksia ja muita biologisia lähisukulaisia jossain päin.
En todellakaan hyväksy mitään anonyymejä keinohedelmöityshoitoja tai että isyyksiä ja äitiyksiä peiteltäisiin lapsilta oli syyt mitä tahansa. Itsekästä ja vastuutonta toimintaa. Lapsen pitää saada tietää omat sukujuurensa mahdollisimman nuorena ennen kuin tämä kiinnostuu itse parisuhdeasioista ja alkaa tiirailla sopivia kohteita sillä silmällä.
"Tietysti" sanoo mieheni, jonka mielestä lapsella on oikeus isään. Hän syntyi yh-perheeseen ja taisteli vuosikausia äitinsä kanssa, saadakseen tietää biologisen isänsä henkilöllisyyden (isä on eräs naimisissa oleva mies). Sitten poika keräsi vuosikausia rohkeutta ottaa yhteyttä isäänsä, kunnes viimein uskalsi. Eikä isä poikaansa kieltänyt, vaikka vaikea paikka olikin.
Yllätys yllätys, äityli ei voinutkaan salata tätä tietoa pojaltaan, vaikka alunperin olikin toivonut voivansa tehdä niin. Parempi, että teillä on antaa tiedot lapsen isästä, jotta ette joutuisi jättämään lastanne selviämään elämässään musertavan tietämättömyyden kanssa ja etsimään/kuvittelemaan isää vastaantulevista miehistä.
Aika tylyä, jos tietoa ei olisikaan saatavilla. Kiltti lapsi siinä vain yrittäisi olla mieliksi, että "kyllä tämä tästä", vaikka oikeasti ei olisikaan yhtään helppoa, mutta kun täytyy suojella vanhempaansa/vanhempiansa ja näyttää, että "kyllä tämä tästä" selviää. Vain totuus auttaa ja tylyn totuudenko tarjoaisitte, että" ihan tarkoituksellahan me isätöntä".
Kiitos!