Jos toiset lapset inhottavat ja toiset ei, onko vika aikuisessa?
Mikä minussa on pielessä, kun todella vihaan lapsen yhtä ystävää ja toinen on minusta ihan mahtava? Voinko sanoa tai ajatella näin? Onko sinulla lapsia, jotka vain inhottavat ja yököttävät kaikessa muodossa?
Kommentit (15)
Rehtorina voin vastata, että en todellakaan pidä kaikista lapsista. Minulla on paljon oppilaita, joista en pidä. Suorastaan inhoan. Pahimpia on itkupillit, valittajat, huumorintajuttomat, ne joiden äidit soittelee joka asiasta, pikkuvanhat ja ilkeät. Mutta kohtelen kaikkia ihan samalla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:45"]
Rehtorina voin vastata, että en todellakaan pidä kaikista lapsista. Minulla on paljon oppilaita, joista en pidä. Suorastaan inhoan. Pahimpia on itkupillit, valittajat, huumorintajuttomat, ne joiden äidit soittelee joka asiasta, pikkuvanhat ja ilkeät. Mutta kohtelen kaikkia ihan samalla tavalla.
[/quote]
Kuulostat juuri sellaiselta ihanalta rehtorilta, joka käskee "itkupillien, valittajien ja huumorintajuttomien" eli mahdollisesti jo monta vuotta julmasta kiusauksesta kärsineiden lasten ottaa rääkkäyksensä vitsinä... Ja lasta et voi syyttää siitä, jos vanhempi soittelee joka asiasta.
No just! Voisitko ystävällisesti harkita uran vaihtamista? Ne sinun inhoamasi lapset kun ansaitsevat paremman rehtorin.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:45"]
Rehtorina voin vastata, että en todellakaan pidä kaikista lapsista. Minulla on paljon oppilaita, joista en pidä. Suorastaan inhoan. Pahimpia on itkupillit, valittajat, huumorintajuttomat, ne joiden äidit soittelee joka asiasta, pikkuvanhat ja ilkeät. Mutta kohtelen kaikkia ihan samalla tavalla.
[/quote]
Sinä rehtoriksi itseäsi tituleeraava; taidat olla sellainen, jonka mielestä on suorastaan hauskaa pilkata muita, mutta joka ei kestä pienintäkään kritiikkiä, joka kohdistuu omaan persoonaan. Ei ihme, että koululaiset voivat pahoin.
Eihän kemiat aina toimi aikuistenkaan kesken. Itse olen huomannut, että se joka ensin vaikutelmana antaa kuvan etten voisi kuvitellakaan hänen kanssaan toimivan, niin loppupeleissä hän kuitenkin on se kaikista sopivin. Olen ehkä huono ihmistuntija tjmsp.
En voi kyllä sanoa inhoavani ketään lasta, mutta monet ärsyttävät.
Ja pahinta on vielä se, että yksi ärsyynnyksen aiheuttava lapsi on sukulainen.
En kestä hänen tapaansa haukkua ruokaa (kylässä!) tai hoidossa ollessaan ilmoittaa, että hyi, me (sisaruksen ja itsensä puolesta siis sanoo) ei syödä tuollasta. Mä en syö kurkkua enkä ruisleipää enkä riisiä enkä sitä ja tätä ja tuota. Arggh..
Silti olen hänellekin mukava, sanon tosin että ei ruokaa ole tapana haukkua, mutten halua että hän kertoo äidilleen minun olevan inhottava kun meillä ei saa mitään hyvää syötävää koska olen inhottava. Enhän voi mitään heidän kasvatusmetodeilleen, jotka eivät mene yksiin meidän kanssa.
Minä pidän monista lapsista, ihan tavallisista, ujoista, hauskoista ihanista monenikäisistä.
Kaverin lapsi on tosin aina saanut minut ärsyyntymään, jopa välttämään pienestä asti. En voi sille mitään, kaikista ei voi pitää, varsinkaan narisevasta, ahmatista ja itsekkäästä mammanpojasta.. Olen yrittänyt.
Jostainhan ne aikuiset kasvavat, joiden kanssa ei tule toimeen. En minäkään pidä ihan kaikista lapsista. En inhoa, mutta huomaan toivovani ettei yksi tietty lapseni kaveri pääsisi meille kovin usein... Ihmisiä me aikuisetkin ollaan. Aikuisuus tulee esiin siinä, ettei näytä tunteitaan lapselle.
Tiedättekö, että rehtoritkin ovat vain ihmisiä! Ja koulumaailma on täynnä Minttu-Marjojen äitejä, joiden lapsi on jäänyt viidesti kiinni kiusaamisesta ja äiti kieltäytyy uskomasta tai sellaisia äitejä, joiden lapsella on hahmotushäiriö, mutta sille ei saa antaa tukiopetusta, koska se on leimaavaa ja sitten on kantelupukkeja, jotka lavertelevat kaikesta ja on niitä jotka soittaa, että Erno-Viljami ei tykkää uimisesta ja valittaa siitä, joten eihän sen tarvitse uida vaikka muut voi uida.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:07"]
Jostainhan ne aikuiset kasvavat, joiden kanssa ei tule toimeen. En minäkään pidä ihan kaikista lapsista. En inhoa, mutta huomaan toivovani ettei yksi tietty lapseni kaveri pääsisi meille kovin usein... Ihmisiä me aikuisetkin ollaan. Aikuisuus tulee esiin siinä, ettei näytä tunteitaan lapselle.
[/quote]
Ai joo, paitsi jos olet äitipuoli niin et saa tuntea minkäänlaisia ikäviä tunteita. Senkin ihmishirviö :D
Noin vahvat negatiiviset tunteet lapsia kohtaan kertoo jostain henkilökohtaisista ongelmista. Siis sinun, ei lasten. Terapia auttaa.
Olen miettinyt ihan samaa. Jotkut lapset ärsyttää ja toiset on tosi suloisia. Epänormaalin ujot ja hiljaiset jotka ei saa sanaa suustaan, ottaa päähän. Samoin adhd-tyyppiset uteliaat joka paikan tonkijat ja jatkuvasti äänessä olevat ovat vain pieninä annoksina siedettäviä...
En sopisi lastenhoitajaksi...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:35"]
Mikä minussa on pielessä, kun todella vihaan lapsen yhtä ystävää ja toinen on minusta ihan mahtava? Voinko sanoa tai ajatella näin? Onko sinulla lapsia, jotka vain inhottavat ja yököttävät kaikessa muodossa?
[/quote]
En pidä kaikista ihmisistäkään, toisia suorastaan rakastan. Miten sama ei pätisi lapsiinkin?
Voi mua kävi nyt sääliks tuo huomautus epänormaalin ujoista ja hiljaisista jotka ei saa sanaa suustaan ottaa päähän. Joskus aikuiset voisi miettiä vähän että mistä kaikki voisi kummuta.. sinä todennäköisesti vahvistat reaktiollasi lapsen käytöstä :/ kunpa joskus joku vaivautuisi houkuttelemaan tuon lapsen sisintä esiin.
On lapsia jotka ärsyttävät ja lapsia jotka ovat mukavia ja ihania. Mutta mielestäni sellaista ei saa sanoa eikä näyttää lapsille, aikuisena tulee pitää tunteensa kurissa. Tietysti jos tämä ärsyttävyys tulee jostakin käytöksestä joka ei ole esim sallittua, silloin mainitsen asiasta. Otan yleensä ihan haasteena ne ärsyttävät tapaukset, koitan miettiä mikä siitä lapsesta tekee mielestäni niin ärsyttävän ja kokeilen jutskailla lapsen kanssa josko sieltä tulisi esiin toisenlaisia piirteitä. Yleensähän se on huomionpuutetta että käyttäytyy ikävästi...