Jääkö meidän lapset täysin vaille ihania lapsuusmuistoja.
Emme ikinä leivo tai askartele yhdessä. Tai en leivo kyllä ilman lapsiakaan ja ruuanalaittokin on vähän sellainen välttämätön pakko.
Joulun alla teemme kertaalleen piparit ja tortut kaupan taikinasta ja siinäpä ne vuoden leivonnaiset sitten ovatkin.
Joskus mietin, että näinköhän lapsetkaan saavat mitään innostusta esim. ruuanlaittoon kun en siitä itse pidä emmekä sitä koskaan yhdessä harrasta.
Oma äitini laittoi aina ruokaa, mutta en muista pitikö hän siitä tai pyysikö minua mukaan. En tosin muista, että olisin koskaan osallistunut ruuan laittoon millään tavalla. Eli nähtävästi tämä periytyy myös omille lapsilleni.
Kommentit (4)
Onhan sitä nyt elämässä muutakin kuin leipominen ja askartelu.
Kyllä mun parhaat lapsuusmuistot liittyy ihan muihin asioihin.
Vai ettekö te ikinä tee mitään yhdessä tai käy missään? Edes lomilla?
Kuitenkin niitä muistoja kertyy, enkä usko että just siitä leipomisesta (mitä teen paljon). Kaikesta elämästä, pienistä asioistakin.
Tärkeintä on luoda hyvä lapsuus, jota haluaa muistella:)
Tärkeintä on luoda hyvä lapsuus, jota haluaa muistella:)
Tässähän se pointti onkin, että minkälainen on "hyvä" lapsuus? Varmaan kaikkien vanhempien mielestä oman lapsen lapsuus on "hyvä", olivat vanhemmat sitten millaisia ihmisiä tahansa...
Tärkeintä on luoda hyvä lapsuus, jota haluaa muistella:)Tässähän se pointti onkin, että minkälainen on "hyvä" lapsuus? Varmaan kaikkien vanhempien mielestä oman lapsen lapsuus on "hyvä", olivat vanhemmat sitten millaisia ihmisiä tahansa...
Mutta lapsuuteni kuitenkin oli parempi kuin monen muun, isä onneksi lähti, eikä jäänyt..t. 3(?)
Onhan sitä nyt elämässä muutakin kuin leipominen ja askartelu.
Kyllä mun parhaat lapsuusmuistot liittyy ihan muihin asioihin.
Vai ettekö te ikinä tee mitään yhdessä tai käy missään? Edes lomilla?