Miksi aina yhteiskuntaa syyllistetään ihmisten pahoinvoinnista?

Usein yhteiskunnan syyttely on poliittista propagandaa. Marxilaisessa ajattelussa ihmiset ovat yhteiskunnan tuote, ja kun kapitalismi on paha, niin ihminenkin sekä voi pahoin että toimii väärin. Me muut kuin marxilaiset olemme yleensä sitä mieltä, että yhteiskunta on ihmisten aikaansaannos, ja yhteiskunnassa oleva hyvyys ja pahuus ovat ihmisestä peräisin.

Vika on ihmisissä itsessään. Uskotaan liikaa, että yhteiskunta hoitaa ja kun veroa maksetaan, niin kaikki tulee sitä myöten valmiina.

Lasten kasvatus ei mielestäni ole myöskään vain perheen asia, vaan koko suvun ja koko naapuruston myös, vaikka harvoinpa  käytännössä on näin. Vanhemmille jää isoin vastuu aina, vaikka toivoisin, että he eivät olisi tehtävässään niin yksin . Että elämä olsi iloisempaa ja vastavuoroisella tavalla yhteisöllisempää.

Vanhemmat luulevat monesti, että palkkatyö on tärkeintä ja että on ammatti-ihmisiä, jotka tekevät ihmeitä, kun vanhempia revitään lasten luota toisaalle kantamaan vastuuta. Palkkatyö voi olla se henkireikä, kun on lasten kanssa kuitenkin niin yksin, vain yhteiskunnan palvelut tukenaan. Esim. lastenhoitajia, opettajia ja psykologeja. Oikeasti lapsia on heitteillä pelien ym viihteen kasvatettavina, kun vanhemmat eivät jaksa tätä masentavaa yksinäistä ilmapiiriä edes töiden jälkeen. Itsepä teitte lapset, joten kasvattakaakin itse! Sitähän varten päiväkodit on, että lapsen voi laittaa hoitoon! Pitäkää lapset poissa metelöimästä meidän silmistämme!

Miksei syy voisi olla sekä vanhemmissa että yhteiskunnassa, vähän tilanteesta riippuen? Miksi pitää aina valita mustavalkoinen joko-tai-lähtökohta, jonka ansiosta ne yksittäisen lapsen ongelmien syyt ja seuraukset jäävät näkemättä ja selvittämättä?

Se on tämän päivän hengen mukainen tapa. Syy on kaikkialla muualla kuin itsessä. Häpeän tunne on hävitetty.  Eletään minäkeskeistä, nautinnonhakuista, ponnistuksista mahdollisimman vapaata elämää ja halutaan poimia kaikesta parhaat palat. Halutaan itselle kaikki edut ilman mitään vastuita.

No, yhteiskunta verottaa ihmiset kuiviin, eikä siltikään saa järkättyä kaunista asuinympäristöä tai toimivia palveluita. Tämä veroaste on romuttanut kaiken talkoohengen ja yhteisöllisyyden ja ihmisten oman vastuunoton.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 12:09"]

Se on tämän päivän hengen mukainen tapa. Syy on kaikkialla muualla kuin itsessä. Häpeän tunne on hävitetty.  Eletään minäkeskeistä, nautinnonhakuista, ponnistuksista mahdollisimman vapaata elämää ja halutaan poimia kaikesta parhaat palat. Halutaan itselle kaikki edut ilman mitään vastuita.

[/quote]

Monet antiikin kreikkalaiset filosofit olivat kanssasi samaa mieltä. Kautta ihmiskunnan historian on ajateltu, että ahneus ja itsekkyys vallitsevat. Ja aina se on ollut totta. Pieleen on menty vain siinä, kun on kuviteltu ennen asiat olivat paremmin.

Itseasiasssa kyllä osa siitä ON yhteiskunnan syy. Kas kun ihminen on laumaeläin ja sen vuoksi hän toimii AINA suhtesa johonkin laumaan. Olennaista ei silloin ole pelkästään, millainen hän haluaa olla, vaan myös minkä roolin hän laumalta saa. tämä toimii missä tahansa eläinlaumassa ja samalla tavalla se toimii myös ihmisten kanssa.

No koska yhteiskunnalliset rakenteet voivat mahdollistaa pahoinvoinnin.

Tällä hetkellä yksi pahoinvointia aiheuttava asia on mielestäni yhteisöllisyyden puute, joka on rakenteellinen ilmiö. Vaikka yksilö voikin vaikuttaa hyvinvointiinsa, yksilö ei voi aina vaikuttaa yhteiskunnallisiin rakenteisiin eikä nytkään voi sormia napsauttamalla lisätä yhteisöllisyyttä.

Jos kuitenkin ajattelet Pohjois-Koreaa niin ei voi väittää, että ko. maan kansalaisen pitäisi vain itse löytää onnensa avaimet ja ettei yhteiskunnalla olisi mitään merkitystä onnen mahdollistumiseen.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 11:32"]

Miksi aina yhteiskuntaa syyllistetään ihmisten pahoinvoinnista? Miksi aina yhteiskuntaa syyllistetään ihmisten pahoinvoinnista? Ei se ole yhteiskunnan syy, että ihmiset masentuvat ja nuoriso häiriköi. Jokainen ihminen on itse vastuussa itsestään ja velvollinen kasvattamaan omat lapsensa. Vika on ihmisissä, ei yhteiskunnassa.

[/quote]

Koska yhteiskunta = me ihmiset, jotka siinä elämme.

Jos joku ilmiö, niin kuin tässä esimerkissä pahoinvointi, masennus jne. lisääntyy  väestössä, se on yhteiskunnallinen ilmiö, siihen on olemassa syy. Se on merkki siitä, että joku asia siinä yhteiskunnassa ei ole kunnossa ja sille pitää tehdä jotakin.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 11:32"]

Ei se ole yhteiskunnan syy, että ihmiset masentuvat ja nuoriso häiriköi. Jokainen ihminen on itse vastuussa itsestään ja velvollinen kasvattamaan omat lapsensa. Vika on ihmisissä, ei yhteiskunnassa.

[/quote]

näin se tietenkin on, vasemmistolaisilla on ihmeellisiä päähänpinttymiä, samaan kastiin kuuluu se ettei murhaajia oikein sais rangaista, kun ovat itse uhreja. en ymmärrä että tällainen uppoaa suomalaisiin. on valitettavaa että 70-luvun vasemmistoaivopesu on muuttanut kulttuuriamme näin pahasti.

Minulla alkoi heti mennä paremmin, kun aloin oikein ajattelemaan vanhaa sananlaskua "jokainen on oman onnensa seppä". Lopetin marisemisen ja aloin tehdä. Ihmisen vaan on tosi vaikea katsoa peiliin, ja sanoa että esim. vaikeudet on ihan omaa syytä.todella paljon helpompaa on syyttää vanhempia, kohtaloa, yhtiskuntaa tai vaikka planeettojen asentoa syntymähetkellä.

kodin ja vanhempien vastuulla on, että lapsista tulee vahvoja ja suoriutuvia, aikuiset vierittävät omat mokansa yhteiskunnan kontolle, kasvattakaa lapsenne oikein niin ongelmat vähenevät ja olkaa esimerkillisiä.

kyllä yhteiskunta voi olla sairas ja sairastuttaa yksilöitä. kun ei ole yhteisöllisyyttä ja empatiaa ja vaatimukset ovat liian kovat. ´masentunutta ei taas auta syyllistäminen yhtään. yleisesti ottaen on todettu että herkkäsielut ja tunteelliset sairastuvat helpommin, samoin ihmiset joilla on ollut huono lapsuus, nuoruus, joilta puuttuu perusturvallisuuden tunne ja kokemus rakkaudesta ja hyväksytyksi tulemisesta.  ja miten yhteiskunta vastaa yksilöidensä tarpeisiin ja toisin päin on taas meistä kiinni. eli nykyinen minulle-kaikki-yhteiskunta on sellainen kun keskiverto av-mamma haluaa? kaiketi sitten niin. minä en sitten taas haluaisi elää sellaisessa yhteuiskunnassa jossa vaan oma hyvinvointi on tärkeää enkä todellakaan haluaisi lastani sellaiseen maailmaan. moraali ja etiikka olisi unohtunut ja vain oma aineellinen hyvä olisi tavoite, sellaisessa yhteiskunnassa moni sairastuisi ja sairaat uhkaisivat muiden terveyttä aseilla ja rikollisuudella ym ym. kurjaslisto syntyisi ja turvallisuus loppuisi. nyt nuoriso voi erityisen huonosti, puuttuvat aatteet ja asiat joihin uskoa, maailma on täynnä kilpailua ja syrjäytyminen uhkaa. opiskelu ei takaa työtä ja hyvää elämää kuten ennen. moni hajoaa tähän. vanhemmilla ei ole aikaa kun on oma ura..syntyy yhteiskunnallinen ongelma masentuneet lapset, nuoret ja aikuiset

kyllä yhteiskunta voi olla sairas ja sairastuttaa yksilöitä. kun ei ole yhteisöllisyyttä ja empatiaa ja vaatimukset ovat liian kovat. ´masentunutta ei taas auta syyllistäminen yhtään. yleisesti ottaen on todettu että herkkäsielut ja tunteelliset sairastuvat helpommin, samoin ihmiset joilla on ollut huono lapsuus, nuoruus, joilta puuttuu perusturvallisuuden tunne ja kokemus rakkaudesta ja hyväksytyksi tulemisesta.  ja miten yhteiskunta vastaa yksilöidensä tarpeisiin ja toisin päin on taas meistä kiinni. eli nykyinen minulle-kaikki-yhteiskunta on sellainen kun keskiverto av-mamma haluaa? kaiketi sitten niin. minä en sitten taas haluaisi elää sellaisessa yhteuiskunnassa jossa vaan oma hyvinvointi on tärkeää enkä todellakaan haluaisi lastani sellaiseen maailmaan. moraali ja etiikka olisi unohtunut ja vain oma aineellinen hyvä olisi tavoite, sellaisessa yhteiskunnassa moni sairastuisi ja sairaat uhkaisivat muiden terveyttä aseilla ja rikollisuudella ym ym. kurjaslisto syntyisi ja turvallisuus loppuisi. nyt nuoriso voi erityisen huonosti, puuttuvat aatteet ja asiat joihin uskoa, maailma on täynnä kilpailua ja syrjäytyminen uhkaa. opiskelu ei takaa työtä ja hyvää elämää kuten ennen. moni hajoaa tähän. vanhemmilla ei ole aikaa kun on oma ura..syntyy yhteiskunnallinen ongelma masentuneet lapset, nuoret ja aikuiset

ja miksi ihminen joka ei ole sairastunut eikä asiasta tiedä pyrii aina syyllistämään sairastunutta. on aivan sama onko ihminen sairastunut psyykkisesti tai fyysisesti, hän on kuitenkin sairas. toisaalta taas fyysinen sairaus voidaan pystyä parantamaan, henkinen sairaus on usein pahempaa, ihminen syyllistää ensin itsensä ja sitten hänen kanssaihmisensä syyllistävät hänet. usein kuulee että piristy! mene lenkille! valitettavasti tuo on juuri sitä syyllistämistä eikä auta sairastunutta yhtään. jokainen joka on terve ja kykenee normaaliin elämään saa kiittää luojaansa siitä. koska kuka tahansa voi palaa loppuun ja sairastua henkisesti. tämä maailma on niin vaativa ihmisille ja varmuutta mistään ei ole eikä henkistä kulttuuria joka antaisi sisältöä elämälle. kuluttavaa. minä suosittelisin terveiden ihmisten nauttivan elämästään ja he osaisivatkin paremmin jos olisivat joskus olleet vakavasti sairaita, osaisivat arvostaa elämäänsä paremmin.

Yhteiskunta ja ihmiset ovat tavallaan sama asia...yhteiskunta olemme me. Ei siinä välttämättä vastuuta ulkoisteta . Yhteisvastuullisuutta, eikä vain sitä me myself and I -ajattelua kaikaisin.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 11:32"]

Ei se ole yhteiskunnan syy, että ihmiset masentuvat ja nuoriso häiriköi. Jokainen ihminen on itse vastuussa itsestään ja velvollinen kasvattamaan omat lapsensa. Vika on ihmisissä, ei yhteiskunnassa.

[/quote]

Eikö yhteiskunta ole juuri ne ihmiset. Ihmiset yhdessä siis.

Vaikka vastuu omasta hyvinvoinnista on aina ihmisellä itsellään, ei hän voi elää yhteiskunnasta irrallaan.

Pahimmassa tapauksessa yhteiskunta voi tavalla tai toisella estää yksilön hyvinvoinnin. Kyllähän tässä yhteiskunnassa on järjettömiä rakenteita ja systeemejä, jotka eivät ole omiaan ainakaan tukemaan yksilön hyvinvointia. Paratiisihän tämä on johonkin P-Koreaan verrattuna, mutta ei silti mikään täydellinen lintukotokaan.

Minua ainakin surettaa tänään kovasti se, että Suomen köyhät ihmiset maksavat EU:n kriisimaiden rikkaiden ihmisten velkoja. Näissä kriisimaissa kun on valittu semmoinen systeemi, että verot pidetään matalina ja ihmiset saavat pitää isomman siivun palkastaan kuin täällä pohjoisessa. Meillä taas verotetaan raskaasti ja ihmiset joutuvat pärjäämään pienemmillä nettotuloilla. Ja nyt kun nämä kriisivaltiot ovat huomanneet etteivät selviä maksuistaan, niin me sitten maksamme ne entistä korkeampina veroina. Ihan yhtä hyvin kriisimaat selviäisivät kriiseistään verottamalla omia kansalaisiaan, mutta mieluummin lykkäävät maksut meidän harteille. Minä en yksilönä tälle asialle mahda mitään, mutta silti se estää minua olemasta onnellinen juuri tällä hetkellä.

Kapitalismin lieveilmiöt luovat vääriä arvoja ja asenteita, esim. populäärikulttuuri on glooriaa niille ”hahmoille”, mutta vaikuttajaks ei julkkiksena oleminen tee, päinvastoin. Rikkaiden mielipiteitä tulisi vähätellä, niin yhteiskunta olisi eheämpi.

Tämä yhteiskunta ei yksinkertaisesti tue yksilöä saavuttamaan ”suomalaista unelmaa”. Veroja sinne tänne hemmetisti, siltikään koulutus saati terveydenhuolto ei ole mainospuheista huolimatta ilmaista nähnytkään, rakastetaan rauhaa ja yhteisöllisyyttä, silti olemme lähes pakotettuja kiireiseen, mutta yksinäiseen kerrostaloelämään. Mielenterveysongelmat jylläävät mm. Edellämainittujen takia, silti omille kansalaisille ei riitä apua, vaan rattaista putoaminen käy aivan liian helposti. Sitten päälle harmitellaan kyllä syntyvyyden jatkuvaa laskua, vaikka nytkään tämä yhteiskunta ei kykene tarjoamaan jäsenilleen mm. toimivaa vanhustenhoitoa, terveyspalveluita, julkista liikennettä, työpaikkoja/toimeentuloa saati VIIHTYISÄÄ ja KOHTUUHINTAISTA kattoakaan pään päälle. (Muutakin on mut nämä tälleen minuutissa :D)