Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Erityislasten" äidit!
08.10.2012 |
Milloin te havaitsitte lapsessanne ns. jotain poikkeavaa, vai oliko samantien tiedossa heti lapsen synnyttyä?
Mikä on lapsenne diagnoosi ja miten se ilmenee? :/
- 1½-vuotiaan äiti
Kommentit (20)
minun tilanteeni on se, että olen _lievästi sanottuna_ huolissani lapsestani... joistakin hänen tavoistaan, sekä hitaamman puoleisesta motorisesta kehityksestä. Ahdistaa tämä huoli ja epävarmuus. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän alle yksivuotias huolestuin hänen motorisesta kehittymättömyydestään. Kehitys ei mennyt sillä saralla eteenpäin. Kun lapsi oli 1v 4kk alkoi epilepsia. Sen jälkeen tulikin taantumista ja paljon kehitysviivettä. Nyt on kehitysvamma diagnoosi. Puhuin 1v neuvolassa, ja siellä sanottiin että kaikki on hyvin. Puhuin vielä epilepsialääkärillekin epin puhkeamisen jälkeen, niin hänenkin mielestään oli hyvin! Myöhemmin on todettu, että ei ollutkaan...
Olin sanonut neuvolalle että lapsi on huojuva ja hontelo, mutta eihän äitiä uskottu.
Lapsi sai diagnoosin vasta 3 v, kun pph esitti huolensa lapseni kehityksestä.
Neurofibromatoosi 1.
Olen kyllä varautunut kaikkeen...pelkään pahinta, toivon parasta. Yritän nauttia joka päivä lapseni seurasta, ja iloitsen jokaisesta hetkestä hänen kanssaan.
Lapsi ei vielä kävele... vähän tukea vasten, mutta on senkin suhteen kovin arka.
Hän ei mielestäni ole koskaan ollut mitenkään kovin jäntevä keskikropaltaan, kun vertaan kavereiden vauvoihin/lapsiin.
Hän on myös kovin itkuherkkä ja pelokas. Pyörittelee usein ranteita ja nilkkojaan hermostuksissaan.
- Mitä tämä voisi olla?
1,5 -vuotisneuvola-aikaakin pitäisi varailla, mutta jotenkin en vaan uskalla! =( Olen lykännyt ajan varaamista toivoen, että lapsi oppisi kävelemään, tai edes vähän edistyisi ennen sitä.
- Ap
Sitä pelkää ja stressaa, miten asiat ovat rakkaimmalla ihmisellä maailmassa eli omalla lapsellaan, eikä tiedä, mistä on kyse.
Kannattaa nyt kuitenkin rohkeasti varata aika neuvolaan ja - huom!!! - siellä vaatia pääsyä tutkimuksiin, ainakin nyt toimintaterapeutille.
Neuvoloissa on hyvin monenlaisia terkkareita, osalla ei ole lasten erityisyyksistä kamalasti omakohtaista kokemusta. Lisäksi hekin ovat säästöpaineiden alla ja tuntuu, että jatkotutkimuksiin kovin nihkeästi lähetetään selviäkin tapauksia. Yleisin kommentti on, että "ei teidän lapsella varmaan ole mitään hätää, huolehdit turhia!"
Voi tosiaan olla, että lapsesi motoriikka on normaalin rajoissa, mutta voi olla, että ei ole, ja se, mitä tuossa kerrot kuulostaa kyllä sellaiselta, että tutkia kannattaa.
Itselläni on asperger-lapsi, ja aloin epäillä hänen erityisyyttään, kun hän meni tarhaan 2,5 -vuotiaana, ja vetäytyi syrjään omiin maailmoihinsa siellä. Ensireaktio oli neuvolassa kokeneella terkkarillakin, että huolehdin turhia, mutta suostui sentään laittamaan lapsen jatkotutkimuksiin, kun tarpeeksi vaadin ja päiväkodistakin oli paperi, jossa kerrottiin lapsen vetäytyvyydestä.
KUN olet päässyt asiantuntijalle, tutkimukset jo rullaavatkin, siellä jo tunnetaan eri ongelmat tarkemmin.
Ota selvää tilanteesta, älä jää kotiin epäilemään ja murehtimaan. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vielä vaikea saada mitään selvyyttä asiaan. Tiedän ihan normaaleja älykkäitä lapsia jotka alkaneet kävellä 1,5v iässä. Ainoa mihin puuttuisin, on lapsesi lievä hypotonia, eli keskivartalon heikkous. Muista mainita se lääkärille! Se on ihan tutkimuksen arvoinen asia. Mitä nopeammin menet lääkärille, sitä nopeammin saat lähetteen eteenpäin, esim. fysioterapiaan, ja tämä voi korjata lapsen kehityksen!
Tiedän lapsia joilla ollut jotain motorista vaikeutta, ja fysioterapiassa ovat nopeasti saaneet muut kiinni kehityksessään. Soita huomenna!
Tiedän lapsen, joka alkoi kävellä 1v10kk ikäisenä ja on tänä päivänä opiskelemassa Englanissa yliopistossa. Lapsista toiset ovat herkempiä kuin toiset.Se pitäisi hyväksyä ja auttaa lasta kestämään. Näin vähitellen kestokykyä kehittyy eikä kaikki asiat enää itketä. Tietysti voi olla oire esim. aistiyliherkkyydestä tai fyysisistä ongelmista (allergia, mahakipu). Mulla on aspergerlapsi esikoisena ja hänen huomiotaan oli joskus vaikea kiinnittää (ehkä oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa). Ei puhunut vielä 2,5 -vuotiaana ja sit alettiin tutkia. Ei tosiaan ennen tuota 2,5-vuoden ikää itse arveltu mitään erityistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuppaa yleensä näkymään vasta, kun muut samanikäiset alkaa jo hanskata leikkitaitoja paremmin. Ja esim. juuri päiväkotiin mennessä - kotona kahden kesken aikuisen kanssa pärjäävät hyvin, mutta ikätovereiden kanssa hankaluudet näkyvät...
-6-
Oli toisaalta ylihelppo: nukkui tietyllä rytmillä, vaati ruokaa tietyn tuntimäärän välein jo synnärillä...mutta toisaalta oli jotenkin...no, hankala? Ei viihtynyt sylissä, oli kuin pakotettu liikkumaan väkisin. 3,5kk iässä oppi peruuttamaan lattialla ja sen jälkeen liikkumisesta ei tullut loppua. Käveli alle vuoden iässä tuettuna, reilun vuoden iässä itsekseen. Päiväunet stoppasivat siihen. Lapsi oli kamalan vilkas, jatkuvasti liikkeessä eikä meinannut rauhoittua yöunillekaan.
Meni puolipäivähoitoon 2-vuotiaana ja KELTO otti puheeksi tietynlaisen levottomuuden. Lapsen päivät menivät juostessa nukenrattaiden kanssa kuin rallikuski eestaas, ei jaksanut keskittyä mihinkään jne. Kieltäytyi yhteispuuhista aika systemaattisesti. 3-vuotiaana vaihtoi päiväkotia ja 2kk päästä sieltä erityisryhmään: ei pärjännyt tavisryhmässä sitten millään. Ns. sekosi, satutti muita ja juoksi ympyrää. Muuttui vihaiseksi myös. Erityisryhmään päästyään rauhoittui hetkeksi ja vihaisuus katosi, mutta vilkkaus jäi.
Lapsi on nyt 5-vuotias ja diagnoosiepäilynä hyperaktiivisuus, Tourette sekä rutiinihakuisuus. Käytös on kotona pääosin hyvää, on reipas ja avulias, mutta päiväkodissa (edelleen siellä erityisryhmässä) menee heikommin. Omantoiminnaohjaus on puutteellista ja impulssikontrolli heikkoa- tämä johtaa usein riitoihin ja tänäänkin lapsi kotiutui komeat puremajäljet kädessään. Oli itse purrut muita eräs toinen päivä ja nyt sai maistaa omaa lääkettään...
Lapsi on oudosta käytöksestä huolimatta aika fiksun oloinen tietyissä jutuissa: lukee vähän, laskee päässään, matemaattis-looginen puoli erittäin vahva. Mielestäni hänellä on selviä Asperger-taipumuksia, mutta ainakaan viimeksi lääkärit eivät olleet samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi oma lapseni on terve
ja vaikkei sattuisi olemaankaan, niin ei sitä kannata etukäteen liikaa pelätä. Tosiasia on, että elämä ei aina mene kuten toivoisi. Saattaahan olla, että sinunkin jalkasi joudutaan amputoimaan huomenna.
Ap:nkin on mielestäni turha stressailla etukäteen (ja oletettavasti turhaan) asiaa, johon ei voi mitenkään vaikuttaa.
NAUTITTE NYT VAAN LASTENNE KANSSA OLOSTA ja eläkää tätä päivää!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän lapsen, joka alkoi kävellä 1v10kk ikäisenä ja on tänä päivänä opiskelemassa Englanissa yliopistossa. Lapsista toiset ovat herkempiä kuin toiset.Se pitäisi hyväksyä ja auttaa lasta kestämään. Näin vähitellen kestokykyä kehittyy eikä kaikki asiat enää itketä. Tietysti voi olla oire esim. aistiyliherkkyydestä tai fyysisistä ongelmista (allergia, mahakipu). Mulla on aspergerlapsi esikoisena ja hänen huomiotaan oli joskus vaikea kiinnittää (ehkä oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa). Ei puhunut vielä 2,5 -vuotiaana ja sit alettiin tutkia. Ei tosiaan ennen tuota 2,5-vuoden ikää itse arveltu mitään erityistä.
Esim. joku liikuntavamma, velttous tai lihasrappeuma voi olla ihmisellä, joka on hyvinkin älykäs. Eli se englantilainen opiskelija voikin olla vaikka pyörätuolissa.
Esim cp-vammainenkin voi olla älyllisesti täysin normaali, tai suorastaan fiksu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa huomattiin, kun lapsi oli 1v. ja 6kk.
Lääkäri karjui mulle, että tollasia on ne esikoisten äidit, kun ei osaa lapsen kehitystä tukea ja tiedä edes ymmärtääkö lapsi puhetta.
5v. diagnoosi lievä lehitysvamma ja vaikea dysfasia.
Että sellaisia avuttomia on esikoisten äidit.
Varsinkin sukulaiset syyllisti jos pohdin ääneen, että onkohan kaikki ok.
Poika on nyt 11v, keskivaikeasti kehitysvammainen. Diagnoosi saatiin 3-vuotiaana, silloin oli jo merkittävästi kehitysksestä jäljessä.
kohdallaan?
Varsinkin sukulaiset syyllisti jos pohdin ääneen, että onkohan kaikki ok. Poika on nyt 11v, keskivaikeasti kehitysvammainen. Diagnoosi saatiin 3-vuotiaana, silloin oli jo merkittävästi kehitysksestä jäljessä.
ei vaan ole oikein liikkunnallisesti innokas. Oppi myöhään ajamaan pyöräällä, mutta osallistui normaalisti koululiikuntaan. Äitinsäkin oppi myöhään kävelmään ja takana yliopistokoulutus ja ihan normaali, mutta liikunnallisesti kömpelömpi kun ajatellaan koululiikuntaa, mutta täysin normaalin rajoissa.
TArkoitukseni oli ilmaista, että jos lapsi ei kävele 1,5-vuotiaana, saattaa kävellä 2vuotiaana ja olla ihan normaali. Ei välttämättä, voi olla ongelmaakin ja sit vaan nopeasti tutkimuksiin tai eteenpäin. Joskus voi olla niinkin, että ongelmia ei kukaan tässä vaiheessa osaa tarkalleen sanoa ja vasta ajan myötä ne selviää tai selviää, ettei ole. Taisi tuo Englannissa opiskeleva suomalainenkin käydä fysioterapeutilla tutkittavana ennen kuin käveli
Jos se itsessään olisi vamma, voisin hakea tukea takautuvasti 30 vuodelta itselleni. :) onnistuiskohan? !
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.10.2012 klo 16:13"]
[/quote]
Et vissiin paljoa tiedä nf1 tai 2? Geenimuunnos aiheuttaa oppimisvaikuksia, hyvälaatuisia kasvaimia (jos niitä ei tule pään sisään) skolioosia ja näön heikentymistä varhaisella iällä. Mutta tässä ketjussa vissiin erityislapsella tarkoitetaan kakaraa joka saa päättömiä raivareita ja eikä pysy paikallaa ilman että se sidotaan siihen missä se halutaan että se pysyy...