Joudun irtisanoutumaan tänään töistä...
Minulla on joustava työaika, lyhyt työmatka, palkka yli 2t € mukavassa, vaihtelevassa ja vapaassa ja vakituisessa toimistotyössä. Ihanat työtoverit ja pomo joka pyytää jäämään. Olen hyvin onnekas kun sain tämän työpaikan vastavalmistuttuani, ja työskentelen itseäni korkeammin koulutettujen kanssa.
MUTTA sain täyspäiväisen opiskelupaikan erittäin suositulta alalta, jonne olen halunnut jo pitkään, mutta en ole aiemmin päässyt. Kysessä alan vaihto. Vaikka nykyinen työ on ihana, tahdon enemmän sisältöä ja haastetta ja valinnanvaraa tulevaisuuteen. Silti yhtäkkiä tämä päätös pelottaa niin taloudellisesti kuin muutenkin..
Kukaan toiminut samoin? Kaduttiko?
Kommentit (14)
Juu, tein. Palkka oli hyvä, mutta halusin edetä jollain tasolla. Ehkä lähinnä henkisesti. Sain unelmieni opiskelupaikan, sanoin moi ja lähdin. Ei ole kaduttanut, mutta rahallisesti tekee tiukkaa.
kahden tonnin palkalla todellakin vaihtaisin alaa.
Kyllä tekevälle aina töitä löytyy. Minä vaihdoin täysin alaa ja nyt on töitä enemmänkin kuin pystyn ottamaan vastaan. Nytkin stressaan sitä, mistä löytäisin jonkun opiskelijan tms. tekemään muutaman viikkotunnin projektin, jota en ehdikään hoitamaan.
Ainahan ihmiset kauhistelevat niitä, jotka tekevät rohkeita valintoja, koska ovat oikeasti kateellisia. Luota siihen, että elämä kantaa. Onnea!
Jos työpaikkasi on niin mahtava kuin mainostat, saat varmasti opintovapaata ja voit palata sinne valmistuttuasi jos uusi ala ei tunnu omalta tai töitä ei löydy.
Kai sinä olet ottanut selvää, voisitko saada ainakin aluksi opintovapaa, virkavapaata tai muuten säilyttää työpaikkasi? Ja lomien aikana ehkä voisit palata vanhaan työhösi.
Lähde, uskalla. Ihania työpaikkoja on paljon! Ja työvoiman liikkuvuus on hyvä asia, tulee sitä aivovaihtoa :)
Lähdin pari vuotta sitten opiskelemaan, irtisanouduin työstäni (en oikein tykännyt työilmapiiristä, saattoi helpottaa tosin valintaa) enkä ajatellut "entäs sitten, kun rahat loppuu".
Niinhän siinä lopulta kävi, että realiteetit iski vastaan ja opinnot oli pakko lopettaa kesken. Ja vaikka silloin kirveli, niin kunhan tarpeeksi vettä virtaa niin kaikki kuitenkin järjestyy.
Tällä hetkellä olen mukavien työkaverien ympäröimä, sain opiskelujen aikana olla parempi äiti, enemmän läsnä. Ja mitä siihen rahaan tulee, niin aina sitä pärjää, jotenkin.
Tärkeintä on tehdä päätös. Ja elää.
.. olen itsekin ollut koko ajan sitä mieltä, että tahdon opiskelemaan, mutta nyt kun se mahdollisuus tuli oikeasti, meinaa mennä pupu pöksyyn.. Mutta hyvä että olette sitä mieltä, että kannattaa olla rohkea ja antaa mennä!
Alan vaihdolla tuskin kovin makoisampiin palkkoihn tulen pääsemään, kun kyseessä on sosiaaliala.
ap
voi onnistua, jos on korkeakouluopinnot kyseessä
opintovapaaseen tai työlomaan tms. Silloin ei tarvitse vielä irtisanoutua ja on mahdollisuus palata. Jos pomokin pyytää jäämään, niin on varmaan hyvät mahdollisuudet saada sitä.
parin vuoden opintovapaan ottamista. Nimittäin jos et valmistuttuasi saakaan töitä, voit palata vanhaan työpaikkaasi. Sen saa, kun on ollut vähintään vuoden samalla työnantajalla.
Ja oletko ottanut selvää aikuisopintotuesta? Älä nyt hyppää uuteen ihan sokkona.
uutta alaa, jolle ei käyttöä nykytyössä.
Olen ollut tässä nykyisessä työssäni hieman alle vuoden. Työkokemukseni ei valitettavasti riitä aikuispuolen opintoihin, vaikka kyse on ammattikorkeakoulusta.
Pääsin tähän paikkaan suoraan valmituttuani eri alan ammattikoulusta ja siitä asti olen pyrkinyt eri alan ammattikorkeakouluun. Opintovapaa ei ole tilanteessani mahdollinen.
Jännityksellä kohti uusia tuulia..! Jännittävimmältä nyt tällä hetkellä tuntuu tulojen pudotus 50 %.
ap
ilman, että on hirveästi läsnä. Kieliopinnot yleensä eri asia.
Olen täysi IDIOOTTI tehdessäni näin? Siltä nimittäin tuntuu, kun monet eivät löydä hyvää vakituista työpaikkaa... ja minä hylkään hyvän sellaisen.
ap