Puhutko paljon miehesi kanssa? Jutteleeko miehesi, kertooko ajatuksiaan, havaintojaan ja tunteitaan?

Asumme toistaiseksi eri maissa, joten Skype on kovassa käytössä. Päivittäin jutellaan, mitä päivän aikana on tapahtunut, analysoidaan unia, keskustellaan menneistä ja tulevista. Joskus käydään keskusteluja kaikenlaisista " henkimaailman" jutuista, sielun olemuksesta, eri uskonnoista, ufoista jne. Molemmilla on taipumus tarkastella tätä maailmaa aikalailla avoimesti ja ennakkoluulottomasti, kaikesta voi keskustella ja tarkastella asioita monelta kantilta. Mainittakoon myös huumori, hassutellaan ja vitsaillaan paljon ja kerrotaan tuhmia juttuja:)

Seurustelun alkuaikoina saatettiin puhua yökaudet. Joku viisas kiinalainen onkin muuten joskus sanonut, että puolisoksi kannattaa valita sellainen henkilö, jonka kanssa on ihastuttavaa keskustella.

Vähänkin vaikeammista asioista ei ikinä. Siksi nyt sitt olenkin täällä

Minä kyllä olen äänessä huomattavasti enemmän. Mies puhuu järkevämpiä juttuja.

Puidaan työasiat, lasten asiat, päivän poliittinen tilanne, sää, kavereiden kuulumiset, musiikki, leffat, kirjat... Me puhutaan ihan kaikesta.

eipä isommasti keskustella kun arkiset asiat, mies on tuppisuu, harmittaa kun edes olen tollasen ukon huolinu..



mutta onpa mulla onneksi yks mies jonka kanssa juttuKIN luistaa

me paljon muuta tehdäkään. Jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä ja vähän sen ulkopuoleltakin, juoruillaan, jutellaan vakavia, tunteista, toiveista, ihan mistä vaan. Jos on oikein vakavaa asiaa niin parhaiten se sujuu sängyssä pimeässä ennen kuin nukahdetaan, siinä voi pitää toista kainalossa ja kertoa myös vakavampia tai synkempiäkin asioita turvallisessa ympäristössä

Mutta puheliaita ollaan molemmat - ja sen kyllä huomaa :)

Että jutellaan ja paljon. Iltaisin kivointa on just se, kun jutellaan sängyssä.

yleensä kun yritän, niin mies alkaa paasaamaan rahasta :-/ Siis vaikka mistä yritän aloittaa juttua, niin AINA ukko saa käännettyä jutun RAHAAN. Se on uskomatonta.



Eilen illalla viimeksi, alkoi vituttamaan todella. Vaikka muuten onkin tuppisuu, niin sitten kun se pääsee vauhtiin tuosta rahasta, ei siltä saa suun vuoroa enää ollenkaan. Menin sitten nukkumaan...

Jos hän aloittaa niin pitkillä ajomatkoilla, sitten jutellaan vaupautuneesti kaikesta maan ja taivaan väliltä.



Muutoin arkena, minä aloitan keskustelun ja sitten kyllä jutellaan, jos vaan mies tv ohjelmilta pystyy keskittymään.. On aika haastava työ hänellä, ymmärrettäköön.



Mutta olen onnellinen tästä keskusteluyhteydestä: edellisissä suhteissa ei juteltu mitään, vaikka olivatkin pitkiä suhteita.

Ennen juteltiin ihan mistä vaa mut nykyään tuntuu et molemmat kattoo vaa telkkarii ja se on siin.

ehkä jos telkkaria katsellaan saatetaan olla JOPA puolituntia hiljaa kunnes taas jompikumpi alkaa jutella jostain.



En ymmärrä kysymyksiä tyyliin;" miten teillä riittää juteltavaa?" yms. Olemme olleet 12v yhdessä ja aina riittää juteltavaa. Eihän maailmasta asiat lopu.

tuntuu usein, että ihan vaan ne pakolliset . Nyt tosin rakennetaan ja

illat menee siihen kun pohditaan noita sisustusjuttuja.

Ollaan oltu 14 vuotta yhdessä, suhteen alussa meillä oli sellainen

etäsuhde, eli välimatkaa oli 250 km. silloin roikuttiin illat ja yötkin puhelimessa. Mistä ihmeestä me on puhuttu?! :)

Mies on sellainen, jota ei yhtään kiinnosta muiden ihmisten asiat.

Se ei muista nimiä, mun on ihan turha esim kertoa jostain naapusrista tai työkaveristani jotain kun se ei kuitenkaan tiedä kenestä mä puhun.

Eikä sitä tosiaankaan kiinnosta.

Ei kestä yhtään katsoa esim jotain leffaa jos siinä on paljon puhetta,

pitää olla vaan koko ajan äksöniä. Mä taas en kestä sellaisia yhtään

Omat vanhempansa jos soittelee hänelle ja kysyn että mitä niille kuului,

vastaus on yleensä, ei mitään erikoista. Sitten kuulen myöhemmin, että

isopappa on ollut jo kuukauden sairaalassa (asutaan kaukana)

" Ai enks mä oo kertonut?"

Huomaan, että minäkään puheliaampana en enää viitsi yrittää.

Sen tiedän, että jos tulisi joku isompi kriisi, me ei siitä selvittäisi kun

puheyhteys on tällainen, mihinkään pariterapiaan en ikinä saisi miestä

Elämä olisi hauskempaa ilman tota. Yksin maksan laskutkin omasta talostani yms

Jutellaan paljon, kaikesta ja aina. Jopa juoruamiseksi voisin sitä joskus sanoa ;)

Mies puhuu konkreettisia asioita, minä enemmän tunteista yms.

Joskus mies saattaa soittaa työpäivänä kertoakseen jonkun hauskan jutun ja sitten ihan vain jutellaan niitä näitä.

12 v. yhdessä, kolme lasta.

puhun/puhuisin vaikka mistä, mutta yleensä se loppuu jo siihen, kun mies alkumetreillä teilaa sanomalla jotai inhottavaa, josta loukkaannun ja sitten en enää haluakaan puhua mistään. Illalla ennen nukahtamista hänelle turha puhua, jos puhun, ei vastaa eikä reagoi mitenkään ja on muka nukkuvinaan. Tulee olo kuin seinälle puhuisi....ei kiva.... :`(