Psykologiasta tietävät.. mistä johtuu kamala hamstraamisvimma?

kattoon asti. Minulla on siellä omiakin vaatteita, mutta en löydä sieltä enää mitään.

Kaikki rikkinäisetkin vaatteet ja kengät jne. hän säilyttää.





ap

köyhästä lapsuus- ja nuoruusajasta :(



Onnekseni olen paljon jo päässyt eroon tuosta vimmasta ja saanut vietyä ylimääräisiä tavaroita kirpparille ja kierrätykseen.



Pikkuhiljaa olen saanut itselleni riittävän taloudellisen turvallisuuden tunteen. Sellaisen tunteen, ettei mitään kamalaa katastrofia tule vaikka tulisi huonompikin aika. Pärjään niillä jutuilla joita tarvitsen käyttöön.

Olen saanut heitettyä pois lähes kaiken sellaisen mitä en ole muutamaan vuoteen tarvinnut =)

en millään voi tajuta miten joku säilyttää vanhaa, vanhaa rojua varastoissa vuosikaupalla.

Hän on muutenki usein hyvin ahdistunut..



ap

Turvattomuudesta.

Lapsuuden aikaisesta turvattomuudestahan se hamstraaminen johtuu.

Niillä tavaroilla haetaan jotain sellaista mitä ei ole lapsuudessa saanut.

Syliä, lohtua.

molemmilla on joku ihme tarve keräillä eläimiä huusholliinsa. Siis oikeasti molemmilla on homma lähtenyt lapasesta kunnolla. Huusholli on aivan kaaoksessa. Elukoita on tyyliin 16 kissaa, 4 koiraa, minopossu, lintuja, kaneja, akvaarioita, kilpikonnia, 3 hevosta jne. On selvää että tälläisen klaanin ruokkiminen ja hoitaminen asianmukaisesti ei ole helppoa. Rahat on loppu ja kaikki kärsii. Kumpikaan näistä ihmisistä ei myönnä että jotain on vialla...



Molemmat tykkäävät eläimistä. Kokevat pelastavansa näitä eläimiä, eikä niistä pystytä luopumaan saati, kun tekevät poikasia...



Joku sairaus tässä on kyseessä, arvelen minäkin, ettei vai pelkkä typeryys ja epärealismi

Monella periaate, jos kotiin tuo kassillisen uutta tavaraa, niin pari kasillista pois.



Pienemmässä mittakaavassa, yhtä uutta esinettä/ tavaraa kohden kaksi pois.



Muuten kodista todella tulee varasto ja mikä pahempaa kaatopaikka!

Turvattomuudesta. Lapsuuden aikaisesta turvattomuudestahan se hamstraaminen johtuu. Niillä tavaroilla haetaan jotain sellaista mitä ei ole lapsuudessa saanut. Syliä, lohtua.

hän on isosta perheestä ja laspsuus taisi olla hyvin turvaton, vaikka sisaruksiin ja äitiin on hyvät välit.

ap

Monella periaate, jos kotiin tuo kassillisen uutta tavaraa, niin pari kasillista pois. Pienemmässä mittakaavassa, yhtä uutta esinettä/ tavaraa kohden kaksi pois. Muuten kodista todella tulee varasto ja mikä pahempaa kaatopaikka!

hän rakastaa niitä riepujaan.

ap

mikä on syntynyt joskus lapsuudessa tärkeällä kehityskaudella. On jäänyt jotain saamatta ja sitä nyt täytetään tavaralla. On samaa sarjaa ahmimisen, alkoholismin, pelaamisen kanssa. Yritetään hakea sitä turvallisuuden tunnetta mitä ei silloin joskus saatu.



Terapia auttaisi varmasti:)

(englanninkielinen sivusto). Kannattaa hakeutua terapiaan ja sita kautta saa apua ongelmaan ja voimia hankkiutua eroon turhasta tavarasta.

Mä tunnistan tuon ongelman itsessäni. Mulla ontapana hamstrata ja säilyttää myös kaikki sellainen puoliksi loppuun kulunut, "josta vielä saa jotain" (asiaa pahentaa se, että harrastan käsitöitä ja toisiaan oikeasti voin saada niistä jotain, jos kerkiän ja jaksan).



Mun perhe oli köyhä kun olin lapsi ja nuori. Mulla ei koskaan, koskaan ollut rahaa merkkivaatteisiin, ja välillä piti oikein tosissaan miettiä, että mistä saatiin edes ne välttämättömät ei-merkki-tavarat, tyyliiin talvikengät ja kumisaappaat. Sama oli silloinkin, kun oma esikoinen oli tarhaiässä: jäi työttömäksi ja asuntolaina oli silti maksettava, joskus muistan että jätin itse syömättä, että lapselle sai kumisaappaat. Opin pitämään siunauksena sitä, että jossain on varasto, josta voi hakea ja soveltaa käyttöön.



Nyt mulla on rahaa, mutta edelleen musta on hulluutta heittää menemään käyttökelpoista tavaraa, ja mun kriteeri käyttökelpoiselle on ehkä edelleen vähän toinen kuin monien muiden.



Mitään emotionaalista turvattomuutta mun taustallani ei ole. MEillä oli erittäin rakastava perhe.

olen kyllä vamran että kyse on jostain häiriöstä.



Hänen lapsuudenkoti paloi maan tasalle ja köyhä perhe jäi ilman kotia.



Hän on kertonut myös että hänen isänsä lupasi hänelle että jos hän saa koulusta hyvän todistuksen, niin hän ostaa hänelle farkkupuvun.



Mutta vaikka hän sai useita stipendejä ja pärjäsi koulussa hyvin niin koskaan isä ei lunastanut lupaustaan ja se puku jäi saamatta. Hän sanoi että se oli kova pettymys silloin aikoinaan ja arveli itsekin kerran että hamstraaminen on seurausta siitä.



Olen itsekin hyvin köyhistä oloista, mutta minulle ei ole mitään hamstraamis taipumusta.



ap

tai kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan eli kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan

Kyllä varmasti aiheuttaa turvattomuutta kodin palaminen. Voi vielä olla, että tukea ei ole saanut riittävästi vanhemmiltaan tuolloin, mikä on kyllä ymmärrettävää. Taisi vanhemmiltakin pakka hajota samassa hetkessä aika pahasti. ehkä voisit yrittää saada miehesi terapiaan, koska kuulostaa, että hän itsekin ymmärtää jonkun olevan pielessä. Noissa rojukämpissä kun on muutakin vikaa kuin esteettinen vika. Niissä tavaraläjissä asuu pöpöt ja pöly ja tulipalon sattuessa aikaa on paljon vähemmän kuin ns. normikodissa tuon pölyn takia.

Minusta on ollut hyvin vapauttavaa päästä eroon siitä kaikesta turhasta roinasta, jota olen kaappeihini kerännyt.

Turhien tavaroiden kerääminen kasseihin ja ajatus niiden pois viemisestä tuntui raskaalta.

Mutta se hetki kun ne jätti sinne kirpputorille oli todella vapauttava. Hyvä olo tuli heti kun sulki kirpparin oven ja tiesi luopuneensa roinasta lopullisesti :)



Pistä ap miehesi miettimään vaikka semmoista vaihtoehtoa, että vuokraisi varaston niille roinilleen. Sano vaikka ettei niitä voi enää kotona säilyttää, haluat sisustaa ja tarvitsette tilaa johonkin...

Uskoisin ettei hän ole valmis maksamaan turhan tavaran säilyttämisestä.

Myös hän saattaa kokea turhan tavaran taakkana vaikka ajatus luopumisesta olisi vaikea.

Varastojen kerääminen ja omistamisen tuoma mukava tunne on ihan yleisinhimillinen piirre, joka on meissä kaikissa olemassa.



Ei voi sanoa mitenkään yksiselitteisesti, mikä "aiheuttaa" sen, että joillakin tämä tarve menee yli, tulee kerättyä niin paljon ettei se ole enää millään tavalla järkevää (esimerkiksi vaatteita jää kokonaan käyttämättä, tai ostetaan yli varojen).



Johonkin sisäiseen tarpeeseen se varastojen keräääminen vastaa. Jokin asia on vajaa, jonkin suhteen on nälkä tai hätä, ja "kaapit täynnä" tuo turvallisuuden tai täyteyden tunnetta. Käyttäytymisestä ei pysty luopumaan vaikka järki sanoisi että nyt menee rahaa hukkaan, tai vaimo suuttuu, koska se tosiaan tyydyttää jotain järkeä vahvempaa sisäistä ja tiedostamatonta tarvetta. Tuntuisi vain pahalta ja vaikealta toimia toisin.



Sanoisin, että vaatteiden hamstraaminen on sentään aika vaaraton tapa vastata sisäiseen ahdistukseen. Päihteiden käyttö on paljon yleisempi ja haitallisempi, noin esimerkkinä mainitakseni.



Sinun on hyvä ymmärtää, että jos kyseessä todella on "vimma", siitä luopuminen ei ole järjen asia ja sinun on turha vedota järkeen asiassa. Voitte yrittää tehdä jotain sopimuksia "lisää ei osteta ennenkuin" jos asia on todella tärkeä.



Tai voisiko miehellesi olla yhtä lohdullista ostaa vähän mutta erittäin kallista? Veisi vähemmän varastointitilaa!

Koti ei muistuta kaatopaikkaa mutta varastoa kylläkin. Meillä on n. 50 neliön varastotilat (ulkovarastoa lukuunottamatta). Kaikki on täynnä. Hän kerää ammattiinsa liittyvää paperitavaraa (niitä n. 50-70 laatikkoa alakerrassa) ja vaatteita, kirjoja sekä muuta krääsää jota voi sitten "antaa lahjaksi". Pitää kyllä suht hyvää järjestystä, ei mitään romuläjämeininkiä ja hakee jatkuvasti kaupoista lisää banaanilaatikoita järjestyksen ylläpitämiseksi. Paitsi että esim. kodinhoitohuoneessa ovat pesukone ja kuivuri sekä pinoittain laatikoita. Huoh.



Häntä ei todellakaan voi lähettää mihinkään terapiaan, ei ole mikään sellainen tyypi, joka lähetetään jonnekin (enemmänkin koleerikko). Kun valitan asiasta, sanoo MINUN tarvitsevan apua sairauteeni (joka nimi on jotain sellaista kuin "liiallinen poisheittovimma"). En tiedä mitä tästä tulee. Eli ymmärrän sinua ap oikein hyvin.