Karjaisin pojalle 1,5v "nyt hiljaa ja nuku saatanan kakara" :(
Olen yrittänyt nukuttaa poikaa yli neljä tuntia. Poika on ihan väsynyt, herännyt tunnin päikkäreiltä kahden aikaan. Poika rupesi väsähtämään kuudelta jo, mentiin ennen seitsemään sänkyyn. Jäi sinne pelleilemään ja naureskelemaan, kesti tunnin. Sitten alkoi itku. Menin hyssyttelemään, edes takaisin ties kuinka pitkään. Annoin velliäkin, kun poika hoki "jano, jano". Sitten annoin laimennettua mehua. Ei mitään, jatkaa pelleilyä ja väsynyttä itkua/räkätystä/höpöttelyä. Ei nukahtanut millään. Lopulta avasin pojan huoneen oven ja karjaisin "nyt hiljaa ja nuku saatanan kakara" :( meni viitisen minuuttia ja poika nukahti. Kävin äsken silittämässä pojan poskea ja laittamassa pudonneen peiton pojan päälle, unilelun kainaloon. Olen niin väsynyt, kun en saa stressin vuoksi nukuttua. Mies lymyilee baarissa ja olen yksin kotona. Minulla on niin paska fiilis, etten kestä elää itseni kanssa :( itkettää, kun ajattelen sanomisiani...En pyydä rohkaisuja tai muutakaan pään paijaamista, kertokaa miten korjaan asian huomenna...
Väsynyt äiti
Kommentit (9)
mun mielestä ei tarvii tehdä mitään ihmeellistä. Ei tuon ikäiselle mitään traumoja yhdestä karjaisusta jää. Yrität vaan hillitä ittes jatkossa.
, mutta skippaa ensin se ukkos. Muksu unikouluun ja sulle unta kans.
Pyydät aamulla anteeksi.
Ikävää tuollainen, kaikille.
Itselläni kolme jo isompaa lasta ja kaikille on tullut sanottua jotain vastaavaa. Kun on tarpeeksi väsynyt ei vaan enää jaksa.. Huomaa, että olet hyvä äiti, anna toi itsellesi anteeksi.
Meillä on ollut viimeiset kuukaudet todella vaikeaa nukuttamisen kanssa, ja pari kertaa on tullut sen takia huudettua 2-vuotiaalle :( Kamalan paha omatunto on, mutta ei se lapsi onneksi tunnu siitä traumoja saaneen. Ei kai sitä muuta voi kuin yrittää parhaansa, ettei tuollaista tapahdu uudestaan. Itsellä omaan kiukkuun auttaa se, ettei ole väsynyt ja on muutenkin hyvällä mielellä. Yritän myös aina ajatella asiaa lapsen kannalta, eli joku syy siihen sängystä hyppimiseen on, oli se sitten yksinäinen olo, yliväsymys tai tukkoinen nenä.
mun mielestä ei tarvii tehdä mitään ihmeellistä. Ei tuon ikäiselle mitään traumoja yhdestä karjaisusta jää. Yrität vaan hillitä ittes jatkossa.
Jokainen meistä on menettänyt joskus hermonsa, väsyneenä niin käy vieläkin helpommin.
Ei lapsi tuota enää huomenna muista. Jatkat ihan normaalisti vain ja yrität takoa miehesi päähän sen, että häntäkin tarvitaan.
Tsemppiä, kyllä se siitä =)
vain, että kaikki jää aina minulle. Mies ei auta pojan nukuttamisessa ollenkaan. Poika oli juuri korvatulehduksessa, minä valvoin yöt poika kainalossa kun toinen ei saanut nukuttua. Mies nukkui ja valitti väsymystään päivällä. Nyt sitten räjähdin ja olo on kamala...Uskon teitä, ettei pojalle jää mitään traumaa. Halkean, jos en saa apua tähän rumbaan. Miehen pellolle potkimista olen harkinnut monet kerrat, ehkä tämä tilanne käy esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu kun olen täysin avuton. Kiitos, kun ette haukkuneet maanrakoon..
ap
ihan vitusti noille pallikoille :DDDDD
ei se lapsi yhdestä karjaisusta traumoja saa, mutta kyllä pieni lapsi kokee helposti vanhempansa arvaamattomaksi ja pelottavaksi- ei noita saatana-karjaisuja niin montaa siihen tarvita.Pyydä anteeksi ja kerro että olit väsynyt ja huusit siksi rumasti. Helpommoin sanottu kuin tehty väsyneenä- mutta kannattaisi yrittää kaikin keinoin rauhoittaa itseään- mitä stressaantuneempi on- sen levottomampi on lapsikin. Ja korvatulpat korviin- lapsen huuto ei kuullosta niin viiltävältä- sen kestää helpommin.
Eikun älä syytä itseäsi, tuollaista tapahtuu. ja huomasitko, kun olet todella tosissasi, lapsi huomaa sen ja lopettaa pelleilyn. Tosin sanat voisivat olla erilaiset seuraavalla keralla :)