Miten paljon suunnittelit ennalta elämääsi?

tosiaan, mähän voisin tehdä elämälleni jotain suunnitelmia, tavoitteita ja unelmia, joita kohti voisin edetä, että olis jotain päämääriäkin elämässään.



Ja olen kuitenkin jo 31-vuotias.



Tähän saakka olen vain ajelehtinut. Muistan joskus teininä ja nuorena haaveilleeni vaan poikaystävästä, mutta en ole koskaan päässyt edes niin pitkälle että olisin haaveillut ja suunnitellut äitiyttä ja kotia, jostain ne on kyllä matkan varrella putkahtaneet :)



Nyt mulla on suunnitelmiakin, joita olen toteuttamassa, ja se tuntuu mukavalta!

elämä on usein vienyt ihan muihin kuvioihin kuin olin alunperin ajatellut. Eli olen aika lailla ajautunut tilanteisiin parisuhteiden, kaverisuhteiden, opiskelujen, työn ym. suhteen. Koen silti eläväni hyvää elämää ja jollakin tavalla nautin elämän yllätyksellisyydestä.

silti kaikki ei ole mennyt suunnitelman mukaan.

et tässä iässä olisin vastaikään menossa naimisiin tai tavannut miehen. Lapsia en ajatellut hankkia tai max. yhden sitten päälle 30v.



Olin ajatellut,että luen ensin ammatin,teen vähän töitä ja luen eteenpäin. Tuona aikana (20-30v noin suunnilleen) myös matkustelen mahdollisimman paljon.



Ei mennyt ihan noin :)

Olen nyt 31v ja tapasin mieheni kun olin 20v. Saimme heti yhden lapsen,sitten toisen ja vielä kolmannenkin. Ammatin ehdin lukea ennen lapsia ja töissä olen ollut yht. 5 vuotta, muun ajan kotona lasten kanssa. Varsinkin kuopus on allergioineen vaativa tapaus,nyt 2v.



En kadu :) Hyvä liitto,toimiva,ihana perhe :) Matkustelua kaipaan,mutta ehtii sitä myöhemminkin.

Ja nyt niitä on neljä. Olen ollut kotiäitinä kauan koska olen halunnut hoitaa lapseni itse ainakin 3v asti kotona.

On myös ihana mies ja koti.



Kohta on aika toteuttaa seuraava unelmani: mieluinen ammatti ja toivottavasti mieluinen työpaikka :)

Sekä matkustella enemmän.



Ihan tavallisia unelmia ja suunnitelmia. Tähän asti elämäni on mennyt aikalailla niinkun olen halunnutkin.

minulla parikymppisenä suunnitelmia mutta viimeiset 7 vuotta sen jälkeen olen lähinnä sairastellut joten ei mennyt niinkuin strömsössä.

Ap kiittää kaikkia ihania vastanneita! Ehkä tästä vielä sen oman elämän kompassin löytää - tai jotain.

Mulla oli kaks vaihtoehtoa, joko asua sinkkuna reilu kolmikymppiseks kaupungissa omassa kämpässä ja käydä töissä ja tehdä kaikkea mitä itse haluan ja perustaa sitten perhe jos osuu oikea mies kohdalle.



TAI



löytää elämäni mies, hyvin toimeentuleva, ahkera, kätevä käsistään ja samoista asioista pitävä kuin minä, kävisin töissä hankkittais lapsia ja asuttais uudessa talossa elettäs onnellista elämää yhdessä.



Toisin kävi, rakastuin tulisesti mieheeni 18 vuotiaana, hankittiin lapsia ja käytiin töissä jne mutta, mies ei ollutkaan sellainen enää parin vuoden päästä, meillä ei ole muuta yhteistä kuin velat ja lapset ja elämä on aivan perseestä. Ei kannata suunitella yhtään mitään niin ei tule ainakaan pettymyskiä kun mikään ei mene niin kuin itse on suunnitellut.

Yritän elää tätä päivää ja nauttia elämän pienistä iloista, silti yritän pitää tavoitteista kiinni. Elämä yllättää, eikä aina asiat suju niin kuin suunnittelee, mutta siitä huolimatta olen saavuttanut elämässäni ne asiat joita olen pitänyt tärkeinä, esim. opiskellut korkeakoulututkinnon, matkustanut ympäri maailmaa, nauttinut nuoruudesta ja vapaudesta, asunut ulkomailla, olen myös löytänyt hyvän, kunnollisen, aviomiehen, mennyt 30-kymmppisenä naimisiin ja saanut ihanan tyttären 35-vuotiaana. Nyt nautin parhaani mukaan kotielämästä, ja haaveilen uudesta kodista meren rannalla, jossakin lämpimässä.