Pitäisikö huolestua? Musiikista ja tanssista
Ennen tykkäsin aivan kamalasti tanssia, ja musiikki oli tosi rentouttavaa. Yhtäkkiä vaan mieli muuttui ensin en enää tykännyt baarissa tanssia, sitten en enää kuntosalilla samaan aikaan, ja lopulta en jaksa enää edes kuunnella musiikkia. Tai tiedän, että tää biisi joka nytkin soi radiossa olis ennen saanut hytkymään väkisin, ja vähintään iloiselle tuulelle, mutta nyt ei millään.
Mieluummin baarissakin nykyään sitten istun ja juttelen kavereiden ja mieheni kanssa. Tai ei edes tee mieli mennä, kun tiedän, että en jaksa, kun ei tunnu miltään.
Oonko tullut vanhaksi? Haluaisin, että tulisi bilefiilis jotenkin joskus edes. Ja että kuntosali/jumpat maistuisi taas.
Tilalle ei ole tullut kuitenkaan mitään korvaavaa. Istun vaan ja pelaan jotain tietokoneella, käyn lenkillä, katson tv:tä, pämppään miehen kanssa kotona mieluummin ja kaupastakaan ei enää tartu bilemekkoja mukaan, kun ei huvita koko biletys. Kun olisi jotain sienimetsää tai perunamaata, olisin tyytyväinen enemmän varmaan.
Ongelman tästä tekee sekin, että kaikki kaverit tykkää juosta baareissa/yökerhoissa/konserteissa/klubeilla, ja itse roikun vaan mukana. Ei ole muita harrastuksia, joissa tavata kavereita.
Väkisin on vaikea keksiä mitään.
Onko tää nyt vaan sitä, että olen ollut nyt kaksi vuotta uuden mieheni kanssa ja nyt ei enää jaksa biletystä ja haluaa vaan kotielämää, leffoja ja illallisia ja saunailtoja ja sen sellaista mitä keski-ikäiset (tai itse olen vasta 30+) normaalisti harrastaa?
Pitäisikö suosiolla unohtaa se biletys jos se ei maistu, ja keskittyä niihin koti-iltoihin?
Baarista on vaan kiire kotiin aina ajoissa, jotta jaksaa istua vielä kotonakin, tai ajoissa nukkumaan. Mies kuitenkin tykkää vielä mennä ja ne kaverit...
Kommentit (2)
No kuules ystävähyvä. Olen 21v. ja samassa tilanteessa kuin sinä. Ennen lähdin riemusta kiljuen juhlimaan tyttö- ja poikakavereiden kanssa milloin mitäkin ja välillä muuten vain bilettämään. Ei jaksa enää... Nyt mielummin saunon kotona poikaystävän kanssa, käyn lenkillä koiran kanssa, istun koneella tai jutustelen kavereiden kanssa kotisohvalla. Et ole tullut vanhaksi. Nyt vaan ei tunnu siltä että jaksaisi juosta ihmisten ilmoilla. Lössötä rauhassa kotona :)
ja on kiva vain jutella. Ei niin käy kaikille, mutta monille. Eikä se ole merkki taantumisesta, rapistumisesta, kalkkeutumisesta. Eikös ole tärkeintä, että on tyytyväinen juuri siihen mitä ympärillä on? Ei ole pakko yrittää pysyä "energisenä" ja vauhdikkaana ihan kuin se estäisi vuosien kertymisen pikku hiljaa.
Olet sen ikäinen, että saatat muutenkin huomata olevasi "ikäkriisissä" eli päivität elettyä elämää ja pysähdyt tavallaan pariksi vuodeksi, ennen kuin katse kääntyy tulevaan elämään. Olin itse noin kolmevitonen, kun oli sellainen tyhjyyden tunne.
Nauti kodista, puolisosta, pienistä asioista! Se on taito, jota moni haikailee vain.
41v ja onnellisempi kuin koskaan