Te, jotka olette saaneet lapsenne alle 25 vuotiaina

Olen 43v ja lapset jo 25v, 24v ja 22v.

En kadu, mutta lapselleni olen sanonut, että luultavasti helpommalla pääsee, kun ensin hoitaa koulun ja ammatin itselleen:)



Enkä myöskään ole esim. lapsen harrastusporukassa ikinä kokenut syrjimistä tms. vaikka olen muita vanhempia 10-20 vuotta nuorempi.



Lapseni on nyt 13-vuotias:)

En ole katunut,elämä meni just niin kuin oli tarkoitettukkin :)

Tietysti olisi voinut aikoinaan olla helpompaa jos olisi ollut vakaammat tulot yms, mutta myös minun kohdallani kaikki on mennyt niin kuin on tarkoitettu.

Ehdin juuri täyttää 19 kun sain ensimmäiseni. :)

tOISAALTA AJATTELEN ETTEI ELÄMÄN TARVIKKAAN OLLA AINA NIIN KAUHEAN HELPPOA. vAIKEUKSISTA OPPII JA VAHVISTUU. eN USKO LAPSENI JÄÄNEEN MISTÄÄN PAITSI, PÄINVASTOIN.

En ole katunut. Miksi pitäisi?

En ole katunut. Miksi pitäisi?

Sain esikoisen 22-vuotiaana. Hän on nyt 22-vuotias :-).



Tosin olemme tyttären kanssa jutelleet, että tätä nykyä opiskelijana lapsen saaminen on taloudellisesti haastavampaa kuin mitä se ennen oli. Opintotuki on noussut tosi huonosti 22 vuodessa ja siinä aikoinaan ollut lapsikorotus poistui 90-luvun alkupuolella. Eli taloudellisesti katsoa kannattaa tätä nykyä odotella vähän kauemmin. Ennen pärjäsi ihan ok pelkällä opintotuella ja -lainallakin. Nykyään tarvitaan töitä lisäksi, koska opintotuen taso on niin hurjan alhainen (= se ei ole liiemmin noussut 15 vuoteen).



Mutta omalta osaltani en kadu, oli ihan hyvä aika saada lapsia :). Tosin olen saanut lapsia myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla :-)

Ei ole kaduttanut päivääkään. Miksi kaduttais?



kolmas 26 vuotiaana, neljäs 37v. ja viides 39v (tulossa) En kadu näitäkään:)



Ja juu, jopa ihan samalle miehelle kaikki!

vanhana. Esim. 20-27 vuotiaana aivan hyvä ikä. Itse 23 ja vuoden päästä lopetan hormonaalisen ehkäisyn :) Ja tätä on suunniteltu pitkään ja vauvakuumeessa ollut 1.5 v.

nyt kolmas 31-vuotiaana.

Sain esikoisen 23v:nä ja ihan suunnitellusti aviomieheni kanssa ;)

Välillä olen jopa miettinyt, että olisi voinut jopa aikaisemminkin tehdä, mutta tämä oli kyllä hyvä ikä.



Baarissa oli keritty juoksemaan jo yllästymiseen saakka, opiskelut olivat ohi, vakkariduuni molemmilla, omistusasunto.

Ja vielä nuori ja virkeä kroppa, jolla juosta taaperon perässä.. ;-)



Nyt olen 30 ja esikoiseni on ekaluokkalainen. On ihanaa kun voi olla nuori, energinen ja hyvinvoiva äiti lapselleen. Reilusti yli 3-kymppisenä kun aloittaa niin on jo 4-kymppinen kun lapsi menee kouluun, ja silloin alkaa kyllä Kaikilla taalla tai toisella tahti hidastua.



Kuopukseni ( kaksoset ) sain 26 vuotiaana, eli nyt 30 vuotiaana kuopuksenikin ovat jo lähes 5-vuotiaita.



Se on myös mukava ajatus että kun lapset muuttavat pois, niin meillä on miehen kanssa vielä "hyviä" vuosia paljon jäljellä ennenkuin oikeasti tulee vanhaksi.

kun täytän 40-v,lapseni ovat jo 20 ja 18.

En voisi ajatellakaan , että tekisin lapsia vanhemmalla iällä.

Mukava olla ja elellä kun lasten jo isoja ja itse ei ole mikään ikäloppu. kun täytän 40-v,lapseni ovat jo 20 ja 18. En voisi ajatellakaan , että tekisin lapsia vanhemmalla iällä.

Minä sain vanhemmallakin iällä lapsia :). Kun täytin 40, oli kotona 18, 16, 11, 8 ja 3-vuotiaat lapset :-).

Esikoinen muutti kotoa kun olin 42. Kuopuksen muuttaessa kotoa olen todennäköisesti noin 56. Enkä silloinkaan todellakaan aio olla ikäloppu, tasan en tule olemaan.

Sain ekat kaksi 22- ja 24-vuotiaana. Kolmas tuli 27-vuotiaana ja neljäs 32-vuotiaana.

Enä en lapsia tee ja koska halusin neljä lasta niin olen enemmän kuin tyytyväinen että aloitettiin ajoissa.

Jos oltaisiin aloitettu lastenteko vasta kolmekymppisinä ja samaan tahtiin tehty olisi kyllä mielestäni yli 40-vuotiaana äidiksi tulo ollut jo liikaa joten tuskin oltais tehty 4 lasta. Enkä myöskään olisi halunnut tihentää tahtia.

päinvastoin olen todella tyytyväinen ratkaisuumme.

Olen elänyt elämäni niin ettei ole mitään kaduttavaa ja voi onnellisesti katsoa taaksepäin ja muistella menneitä.

Mutta tuon erityislapsen kanssa tunteet ovat joskus sitä luokkaa, että sitä pohtii iltaisin miksi oikein lisääntyi...

eikä ole kaduttanut. Sain kaksi lisää kolmevitosena.

Mutta tuon erityislapsen kanssa tunteet ovat joskus sitä luokkaa, että sitä pohtii iltaisin miksi oikein lisääntyi...

Joskus vaan aamulla toivoisi heräävänsä kolmen terveen lapsen äitinä. Mutta näillä mennään mitä on saatu ja koitetaan jaksaa :)

-17-

Jos nyt päälle 3-kymppisenä ja ns. vakavaraisena ihmisenä joutuisin miettimään lasten hankkimista, saattais jopa jäädä väliin. Onneksi sain ne nuorena ja huolettomana :-)