Kasvatusta

Tänään kirjoitin taas tunnin jälki-istuntoa tai kasvatuskeskusteluna sen aion oppilaalle pitää. Tuntuu, että käytöstavat ovat osalta nuorista täysin hukassa. Perheiden pikku kullannuput eivät pysy tunnilla hetkeäkään paikallaan ja kielenkäyttö on kuin vankikarkureilla: anaaliseksiä, viinaa ja huumeita, vaikka ikää on vasta 13 vuotta. Heitin oppilaan luokasta pihalle. Tosin sekään ei ole kovin tehokasta. Koulusta karataan sitten kesken päivän ja kuittaillaan poissaolot itse Wilmaan. Ja kun kotiin soittaa, vastaavat sieltä lempeän lässyt vanhemmat, jotka antavat pienen kultanuppu Ville-Petterin tehdä, mitä Ville-Petteri haluaa. Ville-Petteri kohtelee luokkatovereitaan todella ilkeästi, kampittaa ja kiusaa heti kun silmä välttää. Järkipuhe ei tunnu tehoavan, ja lapsi valehtelee vanhemmilleen kauniisti päin naamaa.



Kasvattaminen pitäisi aloittaa jo päiväkoti-iässä eikä vasta yläkoulussa. Ei lapsi kurista ja komennuksesta pilalle mene, vaan välinpitämättömyydestä. Tupakoinnin, lintsaamisen, kännäämisen, ja toisten oppilaiden kiusaamisen salliminen on vanhempien välinpitämättömyyttä. Välinpitämättömyyttä on myös se, että katsoo nuoren tekemisiä aina läpi sormien. Vanhemman ei kuulu olla kiva kaveri, vaan aikuinen, joka laittaa lapsensa kuriin ja opettaa peruskäytöstavat. Yläasteikäisenä nuori hyppii kaikkien aikuisten silmille, jos ei kotona ole aiemmin asetettu rajoja.