Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos hyvistä koesuorituksista annetaan lapsille rahaa, entä sisarukset,
12.09.2011 |
jotka eivät ole niin hyviä koulussa? Jotkuthan eivät vain ole niin lahjakkaita (enkä puhu nyt lukihäiriöistä ym.) kuin toiset, ja minusta on vähän hankala ajatus ikäänkuin palkita lahjakkuus. Meillä kolmen lapsen koulumenestys on aika erilaista ja tuntuu, että kymppejä vetelevä joutuu vähiten tekemään sen eteen töitä. Yhden lapsemme matikan kasi tai kasi puoli on kovan työn takana jne. Miten pysytte oikeudenmukaisina vanhempina?
Kommentit (20)
se on nimenomaan lukemiseen ja kirjoittamiseen vaikuttava häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhumalla ollaan ratkaistu asia.
Lahjakkaimmalle annetaan rahaa vain kympeistä, mutta vähemmän lahjakkaille annetaan sen mukaan mitä on joutunut punnertamaan.
Lahjakkain on nuorin, joten on jouduttu kertaamaan hyvin monta kertaa, että isoveli tekee triplasti töitä saadakseen kasin kun kuopus luistelee lukematta kokeen läpi ja saa kuitenkin sen kympin.
Jos joku lapsista vetää kympin sen itselleen haastavimman aineen kokeesta, niin pääsee vaikka leffaan kahdestaan jommankumman vanhemman kanssa.
Kuopus pääsee jos on häiriköimättä kuukauden koulussa.
Kaikkia siis palkitaan sen mukaan kuinka raskaasti tekee töitä.
Olisi kiva jos ette nyt alkaisi vääntää lukihäiriöstä, koska nimenomaan mainitsin, etten tarkoita tällä kirjoituksellani sellaista asiaa.
Vaan ihan muuta oppimisen ja omaksumisen erilaisuutta. Että kannattaako onnekasta, joka oppii hyvin, vielä rahalla palkita ja jättää se, joka tekee kyllä paljon työtä koulunsa eteen, muttei ole kärkipäässä, nöyryyttää omassa perheessään vielä tällaisella vertailevalla palkitsemissysteemillä?
se on nimenomaan lukemiseen ja kirjoittamiseen vaikuttava häiriö.
kun siinä matikassa on kyllä todella paljon sanallisia tehtäviä... Ja kokeiden tehtävät olis tietty hyvä osaa lukea ja ymmärtää :)
No ei se lukihäiriö esim. matematiikan numeroon vaikuta.
Tämäpä mielenkiintoinen väite. Merkit voivat nimittäin mennä lukihäiriössä sekaisin, olivatpa ne numeroita tai kirjaimia. Etkö usko, että sinullakin voisi vähän vaikuttaa numeroon, jos vaikka luku 590 näyttäisi välillä luvulta 509 ja välillä luvulta 905?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reissu on koko perheelle. Myös niille sisaruksille. Tarkoituksena palkita erittäin hyvästä suorituksesta (joka lahjakkuudesta huolimatta vaatii vähintäänkin kuuntelua tunnilla ja läksyjen tekoa), mutta samalla saada sisarukset myös kannustamaan toisiaan. Eli toisen hyvästä tuloksesta iloitaan yhdessä.
Yrityksestä itsestään me vanhemmat kyllä kehumme. Toisaalta jos yrityksestä huolimatta tulokset on huonoja, niin silloin kannattaa etsiä mahdollista syytä siihen. Joskus se voi olla väärä opiskelumetodi. Toisaalta taas meidän lapsista yksi saattaa kertoa että ajallisesti opiskeli niin ja niin paljon, mutta ei sitten keskittynyt siihen niin intensiivisesti (ja kyseisen lapsen keskittymiskyvyssä ei ole mitään vikaa) luultavasti koska homma tuntui enemmän pakkopullalta. Tällöin kyse on enemmän asenteesta.
Meillä myös juteltu että jos ei jossain ole niin llahjakas kuin toinen, niin joutuu tekemään enemmän töitä, jotta saavuttaa saman päämäärän. Toisille joku asia voi olla helpompaa kuin toinen, mutta yleensä jossain asiassa homma saattaa olla toisinpäin.
kun meillä on 3 lasta ja vain hyvistä numeroista saa rahaa. Aivan sama onko toisen helpompi saada niitä numeroita kuin toisen, mutta vain 9 ja 10 tulee jokaiselle rahaa. Kummasti se on kannustanut lapsia lukemaan ahkerammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yläaste aika motivoidaan lapsia (poikia) koulunkäyntiin maksamalla 8 ja siitä ylöspäin koenumeroista. Jokaisella sama homma eli tasapuolista. kyllä kasin pystyy saamaan normaali lapsi.
tonen ei saa rahaa kuin kympillä ja toiselle rahapussi helisee seiskalla tai kasilla.
Aika uskomatonta eriarvoisuutta sisaruksille. Te varmaan hoidatte muutkin hommat näin eriarvoisesti. Toiselle maksetaan talot ja maat ja mannut kun sillä on niin huonopalkkainen työ. Toinen ei saa perinnöksi mitään kun luki itsensä hyväpalkkaiseen ammattiin.
Puhumalla ollaan ratkaistu asia.
Lahjakkaimmalle annetaan rahaa vain kympeistä, mutta vähemmän lahjakkaille annetaan sen mukaan mitä on joutunut punnertamaan.
Lahjakkain on nuorin, joten on jouduttu kertaamaan hyvin monta kertaa, että isoveli tekee triplasti töitä saadakseen kasin kun kuopus luistelee lukematta kokeen läpi ja saa kuitenkin sen kympin.
Jos joku lapsista vetää kympin sen itselleen haastavimman aineen kokeesta, niin pääsee vaikka leffaan kahdestaan jommankumman vanhemman kanssa.
Kuopus pääsee jos on häiriköimättä kuukauden koulussa.Kaikkia siis palkitaan sen mukaan kuinka raskaasti tekee töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva jos ette nyt alkaisi vääntää lukihäiriöstä, koska nimenomaan mainitsin, etten tarkoita tällä kirjoituksellani sellaista asiaa.
Vaan ihan muuta oppimisen ja omaksumisen erilaisuutta. Että kannattaako onnekasta, joka oppii hyvin, vielä rahalla palkita ja jättää se, joka tekee kyllä paljon työtä koulunsa eteen, muttei ole kärkipäässä, nöyryyttää omassa perheessään vielä tällaisella vertailevalla palkitsemissysteemillä?
Enkä pidä sitä kymppejä usein kotiintuovaa onnekkaana, vaan ahkerana ja tunnollisena. Ei ne kympitkään sieltä ilmaiseksi tule. Eli arvostusta pitäisi antaa myös tälläiselle lapselle kotona.
Toisaalta taas jos ei ole kärkipäässä, niin se että ei palkita ei ole minusta nöyryyttämistä. Tässä tosin tärkeintä olisi auttaa lasta löytämään se oma oppimis ja omaksumisen tyyli, jotta lapsella on mahdollisuus saada niitä kärkipään tuloksia.
Outo olettamus että joku on onnekas kun osaa automaattisesti ja että joku taas ei pystyisi oppimaan vaikka kuinka opiskelisi (kun ei kerta tarkoiteta lukivaikeuksia yms.). Jokainen voi vaikuttaa varmasti lapsen oppimiseen ja lapsi itse voi vaikuttaa siihen. Sitä tällä palkitsemisella ajetaan takaa, että yritetään ja mielellään vielä yhdessä perheenä toinen toistaan auttaen.
Minulla on ns. lahjakkaat lapset, jotka muiden mielestä eivät edes kokeisiin lue vaan nyt ovat niin lahjakkaita, että kaikki onnistuu. Totuus on se, että heistä jokainen tekee läksynsä kunnolla, kuuntelee tunnilla ja kertaa kokeisiin (lukea ei varsinaisesti tarvitse, koska asiat on jo opittu).
Jos opiskelumotivaatio on lahjakkuutta, niin olkoot sitten. Ei ne numerot kovin helpolla lahjakkaillekaan leijaile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo olettamus että joku on onnekas kun osaa automaattisesti
Miksi outo? Outoa ajatella, että kymppien takana olisi pelkästään ahkeruus ja kova työnteko.
Outo olettamus että joku on onnekas kun osaa automaattisesti
Miksi outo? Outoa ajatella, että kymppien takana olisi pelkästään ahkeruus ja kova työnteko.
Tunteeko oikeasti joku sellaisen lapsen joka ei kuuntele tunnilla, eikä tee läksyjä, eikä kertaa kokeisiin ja silti kymppejä? Eli onko kyseessä sittenkään onnekkuus.
Kympin takana voi olla oikea opiskelutekniikka:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteeko oikeasti joku sellaisen lapsen joka ei kuuntele tunnilla, eikä tee läksyjä, eikä kertaa kokeisiin ja silti kymppejä?
Joskus on "hieman turhauttavaa" keskustella ihmisten kanssa, jotka heittäytyvät tahallaan tällaiseksi. Tietenkään en tarkoittanut tällaista kympin lasta, vaan lasta, joka saa samalla työmäärällä numeroa, paria parempia arvosanoja kuin sisaruksensa. Ja sitä voi hyvällä syyllä kutsua onnekkuudeksi. Lahjaksi, joka on saatu. Ja josta ei tarvitse rahapalkintoja mielestäni.
Tuon takia minusta rahalla palkitseminen ei oikein toimi kouluarvosanoissa. Mitä jos juhlisitte hyvää suoritusta yhdessä? Esimerkiksi, jos jollekin on matematiikan oppiminen työn ja tuskan takana, niin hyvästä koemenestyksestä tai arvosanasta todistuksessa lähdette vaikka pienelle retkelle uimahalliin, pidätte leffaillan tms. Näitä ei tarvitse mainostaa erikseen, että jos saat kympin niin tehdään näin, vaan ihan spontaanisti kysytte miten lapsi haluaisi juhlia onnistumistaan.
Minä olen itse aina ollut hyvä koulussa tekemättä mitään mutta kielet tuottivat ongelmia. Aloitin sitten viidennellä luokalla saksan ja muistan vieläkin miten kaikki oli iloisia, kun sain todistukseen jouluna kympin. Myös englannin numeron nousua seiskasta kasiin juhlittiin.
Jokaisella on kuitenkin yleensä jokin heikkous, joten jos palkitsitte ainoastaan niissä.
On hirveä seurata sukulaisperheen lapsia, joissa toisen itsetuntoa romutetaan kun ei vaan kykene saamaan niitä 9 ja 10, joita sisarukset vetävät. Ei ole tuo lapsi tietääkseni kertaakaan vielä saanut palkkiota. Luulen, että hän on sopeutunut "luuserirooliin", eikä enää edes yritä. Meillä lapset melko samalla viivalla kouluosaamisen suhteen, muttei siltikään tulisi mieleenkään antaa rahaa koenumeroista. Sen sijaan meillä palkitaan lukukauden lopussa yritteliäisyydestä ja ahkeruudetsa. Palkinto on usein ollut jokin yllätysmatka tms.
Tunteeko oikeasti joku sellaisen lapsen joka ei kuuntele tunnilla, eikä tee läksyjä, eikä kertaa kokeisiin ja silti kymppejä?
Joskus on "hieman turhauttavaa" keskustella ihmisten kanssa, jotka heittäytyvät tahallaan tällaiseksi. Tietenkään en tarkoittanut tällaista kympin lasta, vaan lasta, joka saa samalla työmäärällä numeroa, paria parempia arvosanoja kuin sisaruksensa. Ja sitä voi hyvällä syyllä kutsua onnekkuudeksi. Lahjaksi, joka on saatu. Ja josta ei tarvitse rahapalkintoja mielestäni.
koska "hyvä" oppilas tekee työnsä koulussa, heikompi näkyvästi kotona, olettavat vanhemmat toisen olevan onnekas.
Minusta olisi ihanaa olla onnekas noin 60 kertaa vuodessa, sen verran erilaisia kokeita, sanakokeita ja pistareita lapsellani vuodessa on. Ja joka kerta onni potkaisee!
Minusta olisi ihanaa olla onnekas noin 60 kertaa vuodessa, sen verran erilaisia kokeita, sanakokeita ja pistareita lapsellani vuodessa on. Ja joka kerta onni potkaisee!
Onnekas on se, jolla on hyvä muisti, esim. valokuvamuisti. Jollakin menee moninkertaisesti sanojen ulkoaopetteluun. Tai vuosilukujen, matikan kaavojen jne.
Minusta olisi ihanaa olla onnekas noin 60 kertaa vuodessa, sen verran erilaisia kokeita, sanakokeita ja pistareita lapsellani vuodessa on. Ja joka kerta onni potkaisee!
Onnekas on se, jolla on hyvä muisti, esim. valokuvamuisti. Jollakin menee moninkertaisesti sanojen ulkoaopetteluun. Tai vuosilukujen, matikan kaavojen jne.
laatii kunnon muistiinpanot, osallistuu aktiivisesti? Eli käy sitä koulua kunnolla.
Epäonnekas on siis sellainen, joka metelöi, remuaa, haaveilee, unohtelee, ei vaan viitsi?
Alue: Aihe vapaa
Nuorisolla on kuukausiraha, mihin kuuluu määrätyt tehtävät. Lisäksi lisärahaa saa tekemällä naapureille pihatöitä yms.
Koulunkäynti on minusta ihan perusasia, enkä tosiaan ala maksamaan siitä.
Lasteni kavereille maksetaan ainakin osalle ja sen huomaa siitä näiden lasten kilpailuhenkisyydestä, vertailusta ja stressistä. Sitten raivoavat kun eivät saa kymppejä ja sitä rahaa ei tipukaan. Tai raivoavat sitä kun esim. meidän nuori vetelee hyviä numeroita, vaikka häntä ei palkitakaan rahalla.
Rahapulaa ei ole meillä nuoret silti kärsineet, vaikka koetuloksista ei makseta. Sillä mitä sitten tehdään vanhempana kun kukaan ei Nico-Petterille maksakaan jokaisesta sanakokeesta kymmentä euroa. Kun jotain pitää oppia tekemään ihan vain itsensäkin takia.