Lue keskustelun säännöt.
Ulkomaille muutto ja huoli omasta vanhemmasta. Kokemuksia?
29.09.2011 |
Miehelleni siis tarjottiin vakinaista työtä Kanadasta. Meillä on 5-ja 2-vuotiaat lapset joiden kanssa olen nyt kotona. Se olisi iso elämänmuutos mutta periaatteessa voisin sen tehdä.
Huolta aiheuttaa se, että tuntuu etten voi jättää vanhempiani. Heillä on aika huono liitto keskenään ja olen ainoa lapsi. Tuntuu että lapsenlapset ovat heidän ainoa ilo. Varsinkin äitini, joka on aika huonokuntoinen jo. Isä juoksee harrastuksissa mutta äidillä ei ole oikein ketään muita.
Tiedän että pitäisi elää omaa elämää mutta en voi tätä vain sivuuttaa. Onko kellään muilla kokemuksia vastaavasta ja miten olette toiminee? Kanada on vielä niin pitkällä että vierailutkaan eivät olisi usein mahdollisia.
Kommentit (3)
Myös meillä lapsenlapset ovat vanhempieni suuri ilo. En voisi tempaista heitä pois vanhempieni elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme tällä hetkellä tilapäisesti (5 v) ulkomailla, tosin lähempänä (EU-maassa). Omat vanhempani ovat eronneet ja äidillä ei ole ollut oikeastaan mitään muuta elämää kuin työ ja meidän perhe (olen ainoa lapsi ja poikamme ainoa lapsenlapsi), ja nyt me asumme muualla ja äiti jäi eläkkeelle.
Olin itsekin huolissaani äidistä (isällä on uusi puoliso ollut jo 15 v ja minulla on yksi sisarpuoli), mutta yllättävän hyvin on mennyt! Skypen videopuhelut laulavat vähintään kerran viikossa ja eläkkeelle jäämisen myötä äiti on virkistynyt, hankkinut harrastuksia ja alkanut verestää muita ihmissuhteita (mm. vanhaan opiskelukaveriin jonka kanssa on pitänyt yhteyttä aina mutta viime vuosina tosi harvakseltaan). Tietty ikävä vaivaa, muttta äiti on vihdoin herännyt siihen että on hyvä jos koko sosiaalinen elämä ei ole yhden kortin varassa.
En osaa sanoa neuvoa, kun meillä tämä on (ainakin näillä näkymin) tilapäistä, mutta ehkä tästäkin kokemuksesta on teille jotain hyötyä kun mietitte :)
Olemme lykänneet ulkomaille muuttoa ikääntyneitten vanhempieni vuoksi. Sinun vanhempasi ovat ilmeisesti vielä suht nuoria. Tunnen olevani sen verran velkaa vanhemmilleni, että en jätä heitä yksin nyt kun tarvitsevat apua ja tukea.