"liian kiltit" lapset

vaatia palaveri, jossa kiusaajat mukana.



Et voi olettaa, että pienet lapset osaisivat hoitaa tuollaisen vaikean asian. Näytä sinä heille, miten asioita hoidetaan, ja ettei heitä saa kiusata. Nyt sinä vain huononnat heidän itsetuntoaan ja saat heidät uskomaan, että kiusaaminen on heidän vikansa, kun eivät "osaa pitää puoliaan". Ei moni isompikaan pysty siihen. Kiusaaminen sinänsä murentaa lastesi itsetunnon, älä sinä pahenna sitä vaan puolusta heitä ja arvosta ja rakasta.

lapsille on näitä itsepuolustuskursseja ym. jotain skidikanttia tms.

päiväkodissa kiusaamisesta asiaa - siihen on AINA aikuisen puututtava. Myös sellaisiin että 'sä et pääse mun synttäreille' tai 'mä en oo sun kaveri', varsinkin jos tämä on toistuvaa ja kohdistuu aina samaan/samoihin lapsiin.



Lasten reipastumiseen en osaa sanoa mitään, ei kai arkoja ihmisiä reippaammiksi saa millään vippaskonsteilla.

koulussa KiVa-kouluhanke? Yhteyttä vaan jämpteimpään opettajaan, selität tilanteen tarkasti ja opastat lapsetkin siihen, että sanovat aikuiselle kiusaamisesta. Ei se mitään auta, että lyö takaisin, ei ne valvojat sitten ainakaan päätä silitä. Nyt kiusaajien on hyvä kiusata, koska sinä ja lapsesi ette tee mitään. Oma tokaluokkalainen poikani on aina ollut huono pitämään puoliaan, mutta koulussa homma toimii ihmismoisella tavalla, opettaja pyrkii kasvattamaan heistä yhteistyötaitoisia ihmisiä, ei mitään viidakon eläimiä. Ja ajan kanssa lapsenikin on kyllä reipastunut. Kun hän oli pienempi, stressasin tulevaa koulunkäyntiä, mutta nyt kun pikkuveli (4 v.) on myös rauhantahtoinen (keskenään pojat nahisevat kyllä, mutta eivät koulussa ja kerhossa), olen vain ylpeä heistä :) Enemmän soisin kasvatuksessa ajateltavan sitäkin, ovatko omat lapset kivoja toisille sen sijaan, että voittavatko he toiset :(

Siksi erityisesti kiltit pojat kannattaa opettaa lyömään takaisin. Ei ensimmäisenä vaan viimeisenä keinona, mutta kuitenkin.



Suomalaiset poikalapset nyt vaan ovat sellaisia, että eivät kaikki usko puhetta.

aina on vaan joukossa joku hmmmm sanotaanko nätisti, vähemmän fiksu. Ainoa mikä noille auttaa on antaa takaisin. Valitettavasti. Se ei lopeta lyömistä, mutta kiusaaja siirtuu uuteen uhriin.



nimimerkki kokemusta on

Hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, miksi joku huitoo tai nälvii jostain. Surullinen mieli kyllä oli. Tarpeeksi monta kertaa kun olin puuttunut kiusaamiseen, jutellut molempien kanssa siitä ja vaatinut kiusaajaa sovittamaan tekonsa, päätin opettaa lastani pitämään puolensa.



Sanoin painokkaasti, että kun joku kaverin tekemä asia tuntuu ilkeeltä tai pahalta, sanot heti että toi tuntuu pahalta, lopeta heti. Ehdotat jotain yhteistä mukavaa leikkiä tilalle. Ja jos kaverin käytös ei siitä muutu, sanot leikkiväsi muuta yksin tai jonkun toisen kanssa. Kiusaaja tekee aina väärin, sä et anna itseäsi kiusata.



Mä olen opettanut puollustautumaan sanallisesti ja poistumalla paikalta. Olen ehdottomasti kieltänyt lyömästä takaisin. Ääntä pitää käyttää ja vaikka mieluummin karjaista lopettamaan heti.

Ja muista pitää mieli avoimena. En väitä, että poikasi valehtelevat, mutta ihminen, ja eriotyisesti lapsi, näkee asiat hyvin subjektiivisesti. Muilla paikalla olleilla voi tilanteesta olla kovin toisenlainen näkemys. Itsekin muistan kouluajoilta, kuinka yksi poika vahvasti koki, että muut kiusaavat häntä ja sitten vierittävät vielä syyt hänen niskaansa. Me muut koimme, että poika taas kiusasi meitä. Töni, härkki, härnäsi, vei tavaroita yms. ja kun sitten muut hermostuivat ja tönivät takaisin tai sanoivat tiukemmin tai ottivat yhteisvoimin pöllityt pipot ja reput takaisin, kertoi poika kotona, kuinka häntä kiusataan. Silloin se tuntui raukkamaiselta toiminnalta, vaikka jo silloin tajusimme, että poika ei oikeasti ymmärtänyt samoja sosiaalisia sääntöjä ja niitä leikin rajoja kuin muut. Nyt aikuisena ymmärrän, että pojalla oli todennäköisesti ADHD tai muuta neurologista häikkää ja hän koheltaessaan ja leikkipainissa yms. ei todellakaan osannut niitä kirjoittamattomia sääntöjä, joita muut noudattivat, vaan oli liian raju ja meni liian pitkälle ja sitten hämmentyi, kun muilta paloi käämi. Ei hän tahallaan ollut ilkeä, mutta konflikteja oli paljon ja se, että muita aina syytettiin sitten kiusaamisesta ei parantanut tilannetta.

hyvät käytöstavat, mutta moni muu ei. Siispä nämä huonotapaisemmat rynnivät yli ja ohi lasteni eivätkä huomaa edes perus kohteliaisuustapoja.



Esim. että tervehditään ja kiitetään, jonotetaan, ei oteta lisää ennenkuin kaikki ovat saaneet, ei mennä sorkkimaan ruokapöytää ilman kutsua käydä siihen ja monta muuta. Sitten ihmetellään, kun heitä pyytää pesemään kätensä meille koulun jälkeen leikkimään tullessaan....



Monilla aikuisillakin tuntuu olevan tavat hukassa.

lapset kertoo useimmiten vain puolet totuudesta. Toisten toilailut kerrotaan mutta omat jostain syystä unohtu, hups.



Jos heitä on toruttu, on outoa ettei ope ole ilmoittanut teille?



Soita koululle! Mutta älä usko lapsiasi sinisilmäisesti

hyvät käytöstavat, mutta moni muu ei. Siispä nämä huonotapaisemmat rynnivät yli ja ohi lasteni eivätkä huomaa edes perus kohteliaisuustapoja.

Esim. että tervehditään ja kiitetään, jonotetaan, ei oteta lisää ennenkuin kaikki ovat saaneet, ei mennä sorkkimaan ruokapöytää ilman kutsua käydä siihen ja monta muuta. Sitten ihmetellään, kun heitä pyytää pesemään kätensä meille koulun jälkeen leikkimään tullessaan....

Monilla aikuisillakin tuntuu olevan tavat hukassa.

Sitten vielä kohotellaan olkapäitä ja todetaan; pojat nyt on poika... Eikä edes yritetä kasvattaa.

Kiltti ja lyömätön poikani kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi, tulossa on ennakkotietojen mukaan 3 L ja 3 E sekä lisäksi palkinto valtakunnallisessa kilpailussa. Ne kiusaajat eli siis röyhkeät päällekävijät ovat työkkärin listoilla, takana pelkkä peruskoulu, edessä ei paljon mitään.

Kiltti ja lyömätön poikani kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi, tulossa on ennakkotietojen mukaan 3 L ja 3 E sekä lisäksi palkinto valtakunnallisessa kilpailussa. Ne kiusaajat eli siis röyhkeät päällekävijät ovat työkkärin listoilla, takana pelkkä peruskoulu, edessä ei paljon mitään.

On naiivia ajatella että kiusaaminen loppuu itsestään.