Ihmettelen, mihin verratuna lasten kanssa vietetty aika on vähentynyt

kotona vanhempien kanssa.

Kun ensin ollaan päivät virikehoidossa, että äiti saa siivota kotona vauvan kanssa rauhassa. Illat juoksutetaan harrastuksiin ja viikonlopuksi mummolaan, että saadaan levätä, on yhteinen aika aika vähissä.

Varsinkin kun nykyään yleistyy sekin tapa, että vanhemmat pitävät lapset hoidossa lomiensa aikana.



Lapsi ei kaipaa sitä laatuaikaa vaan sitä yhteistä arkea vanhempien kanssa

kun kävin kahden äitini kanssa kävelyllä.



Koko lapsuuden ajalta. Muun ajan olin lähinnä isosiskoni höykytyksen kohteena.



Äiti oli kotiäiti, mutta teki koko ajan kotitöitä tai omia juttujaan. Läksyissä tai koulussa ei auttanut koskaan.



Ja isä oli ihan etäinen ja kuoli, kun olin 14-vuotias.



Minä olen akateemisesti koulutettu ja hyvätuloinen ja silti lasteni käytettävissä koko sen ajan, kun eivät koulussa ole.

mun äidin ikäluokan ihmiset aina kommentoivat ehkä vähän kateellisenakin, että nykyään äideillä on mahdollisuus olla lasten kanssa. Heillä ei ollut, aina oli oltava työn syrjässä kiinni. Siis eihän 1970-luvulla ollut mitään pitkiä äitiyslomia jne.



Samaan hengenvetoon kyllä toteavat, että mitä ihmettä ihmiset oikein tekevät kotona kaiket päivät. Mä olen kyllä samaa mieltä, on kyllä tosi leppoisaa olla kotona. Mulla on siis kolme lasta.

että ehdin olemaan lasteni kanssa aivan liian vähän aikaa :(

Silti olen sitä mieltä että nykyään lasten kanssa vietetään enemmän aikaa kuin 20-30 vuotta sitten. Eihän lasten kanssa olemista edes pidetty tärkeänä eikä vanhempien odotettu leikkivän lastensa kanssa. Harrastuksiinkin mentiin itse.

kotona vanhempien kanssa.

Kun ensin ollaan päivät virikehoidossa, että äiti saa siivota kotona vauvan kanssa rauhassa. Illat juoksutetaan harrastuksiin ja viikonlopuksi mummolaan, että saadaan levätä, on yhteinen aika aika vähissä.

Varsinkin kun nykyään yleistyy sekin tapa, että vanhemmat pitävät lapset hoidossa lomiensa aikana.

Lapsi ei kaipaa sitä laatuaikaa vaan sitä yhteistä arkea vanhempien kanssa

Vannoutuneet kotiäidit kehittelevät tällaista kuvitelmaa ja verkkotodellisuudessa vahvistavat sitä keskenään. Oikeassa elämässä en ole koskaan törmännyt yhteenkään tällaiseen perheeseen. Voihan niitä olla jossain yksi tai kaksi.

Joku ihme kehitelmä aiheesta virikehoito potenssiin kymmenen.

Vanhempani olivat kyllä molemmat töissä, mutta vapaa-aika vietettiin TODELLAKIN yhdessä.

Televisiota katsottiin äärimmäisen harvoin, tietsikkaa ei ollut, kännyköistä puhumattakaan... Vanhemmat katsoivat televisiota yleensä sen jälkeen kun me oltiin menty nukkumaan.



Sen sijaan ulkoiltiin, liikuttiin luonnossa (Helsingissä asuttiin), kokattiin, pelattiin lautapelejä, mentiin piknikille Suokkiin, käytiin lintisillä ja Korkeasaaressa, sukuloitiin maalla, tehtiin yhteisiä lomareissuja ympäri Eurooppaa jne. Ai noita MUISTOJA!



Toki myös me leikitiin "yksikseen" naapurin lasten ja koulukavereiden kanssa ja se oli kivaa. Sieltä on jäljellä ystäviä ja ihania ihmissuhteita, jotka ovat kantaneet tänne keski-ikään (44v.) saakka:).



Tämä tapahtui siis 70-80 luvulla ja samaa "kasvatusmetodia" noudatetaan meidän perheessä vieläkin. Toki meillä on tietsikat ja kännyt, mutta suurelta osin noilla opeilla mennään.



Ps. Vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja kuten mekin (tämä tietohan tänne tulee aina lisätä:))



Ja olen kolmen lapsen äiti (lapset 14, 8 ja 6)

sitten puhui tästä ongelmasta, että vanhemmille joudutaan ihan kädestä pitäen selittämään, että lapsen olisi hyvä olla myös lomalla kun vanhemmat ovat. Ja lapselle olisi hyvä olla kotona kun vanhemmat ovat.

Ei ole edes ihan mikään uusi ongelma. Ja en ole kotiäiti edes.

kotona vanhempien kanssa.

Kun ensin ollaan päivät virikehoidossa, että äiti saa siivota kotona vauvan kanssa rauhassa. Illat juoksutetaan harrastuksiin ja viikonlopuksi mummolaan, että saadaan levätä, on yhteinen aika aika vähissä.

Varsinkin kun nykyään yleistyy sekin tapa, että vanhemmat pitävät lapset hoidossa lomiensa aikana.

Lapsi ei kaipaa sitä laatuaikaa vaan sitä yhteistä arkea vanhempien kanssa

Vannoutuneet kotiäidit kehittelevät tällaista kuvitelmaa ja verkkotodellisuudessa vahvistavat sitä keskenään. Oikeassa elämässä en ole koskaan törmännyt yhteenkään tällaiseen perheeseen. Voihan niitä olla jossain yksi tai kaksi.

missä slummissa työskentelee...

Te varmaan asuitte kerrostalossa, rahaakin varmaan oli ihan mukavasti?

Vanhempani olivat kyllä molemmat töissä, mutta vapaa-aika vietettiin TODELLAKIN yhdessä.

Televisiota katsottiin äärimmäisen harvoin, tietsikkaa ei ollut, kännyköistä puhumattakaan... Vanhemmat katsoivat televisiota yleensä sen jälkeen kun me oltiin menty nukkumaan.

Sen sijaan ulkoiltiin, liikuttiin luonnossa (Helsingissä asuttiin), kokattiin, pelattiin lautapelejä, mentiin piknikille Suokkiin, käytiin lintisillä ja Korkeasaaressa, sukuloitiin maalla, tehtiin yhteisiä lomareissuja ympäri Eurooppaa jne. Ai noita MUISTOJA!

Toki myös me leikitiin "yksikseen" naapurin lasten ja koulukavereiden kanssa ja se oli kivaa. Sieltä on jäljellä ystäviä ja ihania ihmissuhteita, jotka ovat kantaneet tänne keski-ikään (44v.) saakka:).

Tämä tapahtui siis 70-80 luvulla ja samaa "kasvatusmetodia" noudatetaan meidän perheessä vieläkin. Toki meillä on tietsikat ja kännyt, mutta suurelta osin noilla opeilla mennään.

Ps. Vanhempani ovat akateemisesti koulutettuja kuten mekin (tämä tietohan tänne tulee aina lisätä:))

Ja olen kolmen lapsen äiti (lapset 14, 8 ja 6)

Mun vanhemmat oli ihan peruskeskiluokkaa. Ei akateemista koulutusta, mutta ammattikoulutus ja ns. siistejä sisätöitä. Rahaa ei ollut koskaan niin paljon, että oltaisiin missään ulkomailla tai lomamatkoilla käyty. Asuttiin omakotitalossa, jossa oli paljon töitä myös isällä (itse asiassa teki paljon muutakin kuin katsoi tellua, ulkotöitä joissa itse en ollut mukana). Oltiin toki yhtä aikaa kotona, mutta harvemmin meillä mitään pelattiin ja häärättiin lasten kanssa. Jokainen teki omiaan.

ap, joka on myös akateemisesti koulutettu, jos tällä nyt on jotain merkitystä

ja on juuri näiden ongelma enemmän kuin minkään kaupungin vuokra-asuntojen lähiöiden.

missä slummissa työskentelee...

Tosiaan, eipä ennenkään muut kuin kotirouvat olleet lasten kanssa kotona- ja silloinkin rouvat tekivät askareitaan, lapset juoksivat muiden ikäistensä kanssa ulkona päivät pitkät.



Oma 4-vuotias lapseni on 7 tuntia hoidossa per päivä. Vapaapäiviä hoidosta on yleensä 2 per kuukausi ja viikonloput ollaan perheen kesken. Mielestäni oikein hyvä tasapaino kaikessa.

ja on juuri näiden ongelma enemmän kuin minkään kaupungin vuokra-asuntojen lähiöiden.

missä slummissa työskentelee...

Esim. meiltä on tivattu kesälomia pävähoidosta ihan rasittavuuteen asti. Tuntuu olevan ihan mahdotonta ymmärtää, ettei kesälomaa ole. Itse olen pätkätöissä, lomat tulee aina rahana. Mies on yrittäjä, ei sillä ole ollut viikkoa pidempää lomaa vuosiin. Meidät on varmaan leimattu juuri tällaisiksi itsekkäiksi uratykkivanhemmiksi, jotka pitää itse lomaa ja vie lapset hoitoon. Käytännössä lapset on kuitenkin aina olleet kotona, kun meillä on ollut lomaa, vaikkei ne päivähoidossa tätä taida uskoa.

Mutta paljon kuulee sellaisia juttuja esim. sukulaiseltani, joka on lastenkodissa töissä, ettei tosikaan. Samoin päiväkodin työntekijöiltä. Monelta muultakin hoitoalan ihmiseltä kuulee nykytilanteista aika hurjia juttuja, joita ei todellakaan kukaan haluaisi todeksi uskoa.



Voit olla uskomatta tai uskoa. Nämä asiat tietää sellainen, joka työskentelee niiden asioiden kanssa.



Itse en työskentele päivähoidon puolella, mutta työni sivuaa näitä asioita ja jos todella kertoisin tapahtumista, mitä näen, vastaisi ihmiset samaan tyyliin sinun kanssa, en usko.



Ei tarvitse uskoa. Mutta me, jotka teemme töitä näiden asioiden kanssa, näemme sen olevan arkipäivää.

Asun arvoalueella ja lapseni yksityiskoulussa. Ja KAIKKI vanhemmat panostavat lapsiinsa valtavasti nimenomaan ajallisesti.

veruke se on, mitä ENNEN tehtiin? Ei ENNNEN asiat olleet paremmin vaan huonommin. Lapsista ei välitetty koska sitä ei pidetty tarpeellisena. Lapsia hakattiin kasvatuksen merkeissä eikä se ollut kenestäkään väärin, mistään lasten psykologisista tarpeista puhumattakaan. ENNEN oltiin tietämättömämpiä ja toimittiin sen mukaan. Joo, jos joutuisi etsimään ruokaa päivittäin kilometrien päästä niin ei taatusti ehtisi miettiä miten lapset voi, sekö sitten on ideaali että lapset on oman onnensa nojassa vanhempien tehdessä tauotta töitä?

veruke se on, mitä ENNEN tehtiin? Ei ENNNEN asiat olleet paremmin vaan huonommin. Lapsista ei välitetty koska sitä ei pidetty tarpeellisena. Lapsia hakattiin kasvatuksen merkeissä eikä se ollut kenestäkään väärin, mistään lasten psykologisista tarpeista puhumattakaan. ENNEN oltiin tietämättömämpiä ja toimittiin sen mukaan. Joo, jos joutuisi etsimään ruokaa päivittäin kilometrien päästä niin ei taatusti ehtisi miettiä miten lapset voi, sekö sitten on ideaali että lapset on oman onnensa nojassa vanhempien tehdessä tauotta töitä?

Mutta jos päivitellään, kuinka NYKYÄÄN on niin tai näin, niin samalla viitataan ikään kuin siihen, että ennen olisi ollut paremmin.

Minusta pielessä on ihan oikeasti se, että tunnutaan ajattelevan, että töiden tekeminen on jotenkin vapaaehtoista. Että vanhemmat itsekkäistä syistä tekevät töitä, eivätkä ole lastensa kanssa. Kuka oikeasti voi valita näin?

Ideaali varmaan olisikin paratiisi, jossa kaikki vain voisivat keskittyä voimaan hyvin ja rakastamaan toinen toistaan. Mutta kun näin ei ole, ei ole ikinä ollut eikä tule koskaan olemaankaan.

Mutta paljon kuulee sellaisia juttuja esim. sukulaiseltani, joka on lastenkodissa töissä, ettei tosikaan. Samoin päiväkodin työntekijöiltä. Monelta muultakin hoitoalan ihmiseltä kuulee nykytilanteista aika hurjia juttuja, joita ei todellakaan kukaan haluaisi todeksi uskoa.

Voit olla uskomatta tai uskoa. Nämä asiat tietää sellainen, joka työskentelee niiden asioiden kanssa.

Itse en työskentele päivähoidon puolella, mutta työni sivuaa näitä asioita ja jos todella kertoisin tapahtumista, mitä näen, vastaisi ihmiset samaan tyyliin sinun kanssa, en usko.

Ei tarvitse uskoa. Mutta me, jotka teemme töitä näiden asioiden kanssa, näemme sen olevan arkipäivää.

..tuntuu joskus siltä, että päiväkoti olettaa minun istuvan kotona, valmiina palavereihin ja päivien lyhennyksiin aina kun heille tulee henkilöstöpula. Esim. kesällä en ollut lomalla kuin heinäkuun ja joka ikinen päivä kesäkuussa kyselivät, enkö voisi hakea lasta aiemmin. Työaikani oli jo lyhyin mahdollinen, eli EN. Luulin tehneeni tämän selväksi, mutta sitten ryhmän ope totesi, että "jatkossa tulet sitten hakemaan ennen kolmea x:n". Ei kuulemma ollut sen jälkeen kuin yksi aikuinen paikalla. No, se ei mielestäni ollut minun asiani mitenkään.



Ylipäätään tuntuu siltä, että äidin tehtävä on kökkiä kotona ja milloin tehdä mitäkin harjoituksia, milloin viettää kuuluisaa laatuaikaa tarpeeksi. Lapsellani on taatusti lyhyimmästä päästä hoitoajat (6½ tuntia/pvä), mutta usein kyselevät pidänkö hänet kotona lähiaikoina. Öööö...en. Minä kun tosiaan käyn siellä töissäkin.

todellakin löytyy, ja nämä ovat juuri tällaisten sukulaisten ja tuttujen asiakkaina.



Mutta keskimäärin Suomessa ei löydy helpollakaan sellaista perhettä, joka ei lomillaan pitäisi lapsia kotona. Tiedän yhden perheen, jossa vanhemmat pitivät viikon lomaa ja sinä aikana remontoivat uuden kodin ja muuttivat tavarat. Lapset olivat sinä aikana hoidossa, mikä varmasti oli lasten parasta. Muistan itse, miten tylsää oli notkua nurkissa, kun meillä rempattiin, kun mihinkään ei saanut koskea ja isä ja äiti olivat kireinä kuin viulunkielet, että ehtisivät saada remppahommat valmiiksi ennen loman loppua.



Kyllä nuo kertomukset ovat enemmän sellaista panettelua ja haukkumista, jotta voidaan sitä omaa sädekehää nostaa. Minäkin teen töitä monenlaisten perheiden parissa, ja hyvinkin ongelmallisten perheiden kanssa, jan näitä ongelmaperheitä on kuitenkin aika vähän suhteutettuna kaikkiin perheisiin eikä näissäkään suurimmassa osassa niitä lapsia pidetty koko ajan hoidossa jossain - vaikka usein syytä olisi ollut. Me vanhemmat kun olemme siinä itsekkäitä, että lapsen parasta harva osaa erotella omasta parhaastaan.